lauantai 20. tammikuuta 2018

Kekkonen. Kekkonen. Kekkonen...

15 vuotta 1 kuukausi 9 päivää.
Tai vaihtoehtoisesti 181 kuukautta ja 9 päivää
tai 788 viikkoa ja 3 päivää
tai 5 519 päivää
tai 132 456 tuntia
tai 7 947 360 minuuttia
tai 476 841 600 sekuntia

Sen verran olen asunut muualla kuin Suomessa.

Viimeksi kun olin Suomessa, oli maan presidenttinä Tarja Halonen, pääministerinä Mari Kiviniemi – kuka? Perussuomalaiset olivat juuri tehneet jytkynsä, ja eduskunnassa puhuttiin Portugalin ja Kreikan talouskriisistä. Maailmalla elettiin Arabikevättä. Suomi oli voittanut MM-kultaa jääkiekossa. Muistan kuunnelleeni niitä juhlia Linnunlaulussa. Oli kevät, puissa hiirenkorvat ja sää toukokuisen ihana. Helsinki oli kaunis. Helsinki on aina kaunis. Kävelykaupunki. Kävelin Linnunlaulusta keskustaan. Kävelin Katajanokalle. Kävelin Kaivopuistoon lapsen isoäidille. Kävelin Hietaniemeen hautausmaalle. Unissa olen edelleen usein kauppatorilla.




Myöhemmin samana vuonna Jyrki Kataisesta tuli pääministeri ja Jutta Urpilaisesta valtiovarainministeri. Suomessa valmistauduttiin kevään 2012 presidentinvaaleihin, jotka tulisi voittamaan Sauli Niinistö. Minä en ole koskaan käynyt Niinistön Suomessa. Minä en ole elänyt pakolaiskriisiä tai nähnyt turvapaikanhakijoitten tulvaa muualla kuin uutisissa.

Minun Suomeni presidentti oli Tarja Halonen ja pääministerinä Paavo Lipponen. Sen jälkeen Suomessa on ollut kuusi pääministeriä ja yksi presidentti joiden aikana en ole maassa asunut.

Olen asunut Yhdysvalloissa yli 15-vuotta. Niihin vuosiin mahtuu kolme presidenttiä; Bush, Obama ja nyt Trump. Yhdysvaltain kansalainen olen ollut syksystä 2009, pian 9-vuotta. Olen äänestänyt täällä jokaisissa vaaleissa sen jälkeen kun sain äänestysoikeuden kansalaisuuden myötä. Minulla on kolme amerikkalaista lasta, sillä suomalaista heissä on lähinnä geeniperimä.

Kotikaupunki jo kauan.

Näiden vuosien aikana olen käynyt Suomessa neljästi. Se on aika vähän, ottaen huomioon että moni ystävä käy Suomessa vähintään kerran vuodessa.  Suomesta on tullut etäinen monella tapaa. Suomen kansalaisena minulla on äänioikeus myös Suomen vaaleissa. Kuntavaaleihin en voi osallistua, eihän minulla ole kotikuntaa, mutta olen oikeutettu äänestämään niin eduskunta- kuin presidentinvaaleissakin. Tänään ja eilen täällä äänestettiin presidentistä. Äänestäminen on kansalaisvelvollisuus. Oman ääneni jätin kuitenkin käyttämättä.




Miksi en äänestänyt? Tein muutaman vaalikoneenkin ja sain listan omiin näkemyksiini sopivista ehdokkaista. Kuinka hyvin ne näkemykset kuitenkaan kohtaavat tämän päivän Suomen? Enhän minä tiedä oikeastaan mitään siitä minkälainen maa Suomi on tänä päivänä. Minkälaisen presidentin Suomi tarvitsee? Pitäisikö presidentin valtaoikeuksia lisätä vai vähentää? En tiedä. Olisin jotakuinkin yhtä pätevä äänestämään Ranskan, Englannin tai Ruotsin vaaleissa. Voisin valita ehdokkaani vaalikoneella ja kirjoittaa paperille nimen tai numeron. Äänestämällä vaikuttaisin poliittiseen päätöksentekoon maassa jossa en ole edes käynyt ihan valtavan pitkään aikaan ja se tuntui kohtuuttomalta.


Jään kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan miten vaaleissa käy. Jatkaako Sauli Niinistö oletetusti toiselle kaudelle? Entä presidenttiparin vaalivauva, vaikuttaako se tulokseen?







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.