Siirry pääsisältöön

Kekkonen. Kekkonen. Kekkonen...

15 vuotta 1 kuukausi 9 päivää.
Tai vaihtoehtoisesti 181 kuukautta ja 9 päivää
tai 788 viikkoa ja 3 päivää
tai 5 519 päivää
tai 132 456 tuntia
tai 7 947 360 minuuttia
tai 476 841 600 sekuntia

Sen verran olen asunut muualla kuin Suomessa.

Viimeksi kun olin Suomessa, oli maan presidenttinä Tarja Halonen, pääministerinä Mari Kiviniemi – kuka? Perussuomalaiset olivat juuri tehneet jytkynsä, ja eduskunnassa puhuttiin Portugalin ja Kreikan talouskriisistä. Maailmalla elettiin Arabikevättä. Suomi oli voittanut MM-kultaa jääkiekossa. Muistan kuunnelleeni niitä juhlia Linnunlaulussa. Oli kevät, puissa hiirenkorvat ja sää toukokuisen ihana. Helsinki oli kaunis. Helsinki on aina kaunis. Kävelykaupunki. Kävelin Linnunlaulusta keskustaan. Kävelin Katajanokalle. Kävelin Kaivopuistoon lapsen isoäidille. Kävelin Hietaniemeen hautausmaalle. Unissa olen edelleen usein kauppatorilla.




Myöhemmin samana vuonna Jyrki Kataisesta tuli pääministeri ja Jutta Urpilaisesta valtiovarainministeri. Suomessa valmistauduttiin kevään 2012 presidentinvaaleihin, jotka tulisi voittamaan Sauli Niinistö. Minä en ole koskaan käynyt Niinistön Suomessa. Minä en ole elänyt pakolaiskriisiä tai nähnyt turvapaikanhakijoitten tulvaa muualla kuin uutisissa.

Minun Suomeni presidentti oli Tarja Halonen ja pääministerinä Paavo Lipponen. Sen jälkeen Suomessa on ollut kuusi pääministeriä ja yksi presidentti joiden aikana en ole maassa asunut.

Olen asunut Yhdysvalloissa yli 15-vuotta. Niihin vuosiin mahtuu kolme presidenttiä; Bush, Obama ja nyt Trump. Yhdysvaltain kansalainen olen ollut syksystä 2009, pian 9-vuotta. Olen äänestänyt täällä jokaisissa vaaleissa sen jälkeen kun sain äänestysoikeuden kansalaisuuden myötä. Minulla on kolme amerikkalaista lasta, sillä suomalaista heissä on lähinnä geeniperimä.

Kotikaupunki jo kauan.

Näiden vuosien aikana olen käynyt Suomessa neljästi. Se on aika vähän, ottaen huomioon että moni ystävä käy Suomessa vähintään kerran vuodessa.  Suomesta on tullut etäinen monella tapaa. Suomen kansalaisena minulla on äänioikeus myös Suomen vaaleissa. Kuntavaaleihin en voi osallistua, eihän minulla ole kotikuntaa, mutta olen oikeutettu äänestämään niin eduskunta- kuin presidentinvaaleissakin. Tänään ja eilen täällä äänestettiin presidentistä. Äänestäminen on kansalaisvelvollisuus. Oman ääneni jätin kuitenkin käyttämättä.




Miksi en äänestänyt? Tein muutaman vaalikoneenkin ja sain listan omiin näkemyksiini sopivista ehdokkaista. Kuinka hyvin ne näkemykset kuitenkaan kohtaavat tämän päivän Suomen? Enhän minä tiedä oikeastaan mitään siitä minkälainen maa Suomi on tänä päivänä. Minkälaisen presidentin Suomi tarvitsee? Pitäisikö presidentin valtaoikeuksia lisätä vai vähentää? En tiedä. Olisin jotakuinkin yhtä pätevä äänestämään Ranskan, Englannin tai Ruotsin vaaleissa. Voisin valita ehdokkaani vaalikoneella ja kirjoittaa paperille nimen tai numeron. Äänestämällä vaikuttaisin poliittiseen päätöksentekoon maassa jossa en ole edes käynyt ihan valtavan pitkään aikaan ja se tuntui kohtuuttomalta.


Jään kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan miten vaaleissa käy. Jatkaako Sauli Niinistö oletetusti toiselle kaudelle? Entä presidenttiparin vaalivauva, vaikuttaako se tulokseen?







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...