Siirry pääsisältöön

Luukku 12: Christmas in the Rain


Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria. Postauksen lopusta löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista, käy kurkkaamassa!

Instagram:  #ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018



Niin laulaa Beaconnettes Seattlen sinfoniaorkesterin joulukonsertissa ja meitä naurattaa niitten puolentoista tuhannen muun kanssa. Seuraavaksi me nauretaan sille laululle jossa jouluvaloihin, peruukkeihin ja esiliinoihin virittäytyneet naiset laulavat Marijuanan veroeduista ja siitä miten joka kulmasta löytyy oma kannabiskauppansa. Konsertissa on laulamassa myös pari broadwayesiintyjää ja yliopiston monikymmenpäinen kuoro. Hartaan sijaan tunnelma on iloinen, hetkittäin suorastaan riehakas. Kapellimestari kehoittaa parvellaistujia juomaan enemmän terästettyä munatotia, permannolta lähtee kuulemma paremmat taputukset ja hurraahuudot. Holiday Pops on monen jouluperinne, niin myös meidän. Edessä istuvan perheen leikki-ikäinen ei jaksa istua konsertissa. Se vääntää ja kääntää, selaa esitteen kannesta kanteen ja kiipeää äidin syliin. Jossakin sivulla kuulen toisen lapsen, huomaan parven aitiossa pojan joka kiljahtelee konsertin mukana, äiti hyssyttelee. Väliajalla tämä perhe on lähtenyt pois vaikkei ketään tuntunut tourettepojan äänet häiritsevän. Mun takana istuu vanhempi rouva joka laulaa aina välillä mukana, sekään ei haittaa.



Amerikkalainen joulu on iloinen ja värikäs, täynnä tapahtumia. Joulukonsertteja, joulujuhlia, paraateja, tanssia ja laulua. Viikonloput täyttyvät jo varhain ja arki-illoillekin riittää ohjelmaa. Pähkinänsärkijäbaletti kuuluu monen joulukuuhun, onhan se paitsi meidän virallisen baletin niin myös monen tanssikoulun jokavuotisessa ohjelmistossa. Kasvitieteellinen puutarha on puettu jouluvaloihin ja on taianomaisessa väriloistossaan monelle se jokavuotuinen pyhiinvaelluskohde. Snowflake Lane on usealle ihan pakollinen tapahtuma vaikka se ei meidän perheen listalla olekaan. Meille riitti se vuosi kun seistiin kaatosateessa, armottomassa tungoksessa katsomassa paraatin tanssijoita saippuavaahtolumessa.

Pähkinänsärkijässä.


Kasvitieteellisessä puutarhassa kukat kukkivat joulunakin. 


Snow Flake Lane


Meidän vakkareihin kuuluvat vaihtoehtoisesti pähkinänsärkijä tai joulukonsertti. Useimpina vuosina ne arboretumin valot ja monet  muut jokavuotuiset tapahtumat, kuten ne ystävän ja kolleegan joulubileet jossa naisten kesken vaihdetaan ja varastellaan kuusenkoristeita shampanjan siivittämänä ja samalla kerätään lahjoituksia perheväkivallan kohteeksi joutuneille naisille. Kotiin lähtiessä ruoka ja hygieniatarpeitten keko on niin suuri että se jatkuu kuistille.

Joulukoristeen varastelu ja vaihtaminen alkamassa.


Me katsotaan joka vuosi samat elokuvat ja lisätään ehkä yksi tai kaksi lisää listaan. Kauden avaa heti kiitospäivän jälkeen Polar Express, samana päivänä kun koti puetaan jouluun. Joulukuusi, jouluvalot, joulukaupunki takan alle, joulusukat ikkunaan pukkia odottelemaan ja pähkinänsärkijät ovea vartioimaan. Tonttu ja sen ystävä Claire palaavat meille pohjoisnavalta. Niitten tehtävä on vahtia lasten kiltteyttä mutta kyllä ne käytännössä tuntuvat puuhaavan kaikkea muuta. Rakentavat lumiukkoja vessapaperirullista, auttavat yöpöydän kokoamisessa, leipovat ja syövät suklaat ruokakomerosta. Tontun ja Clairen seikkailut jatkuvat meillä edelleen vaikka lauma tietääkin että joulun taika löytyy pohjoisnavan sijaan jokaisen sydämestä.




Joulukuun alkaessa kuusen juurelle ilmestyvät joulukalenterit. Tänä vuonna myös Martta sai omansa oltuaan niin silminnähden pettynyt jäätyään ensin ilman. Joulukuun 12. juhlitaan aina. Juhlitaan mun syntymäpäivää samalla kun iloitaan siitä että ollaan puolitiessä jouluun. Olen aina pitänyt jouluisesta syntymäpäivästäni ja ehkä siksi erityisesti myös joulusta.

Tänäkin vuonna tehtiin kransseja yhdessä ystävien kanssa. 


Jouluaattoaamuna on joulu myös meillä. Joulupuuroa ja pullaa, joulurauhanjulistus ja meidän kirkon kynttiläjumalanpalvelus. Joulupöydästä ei meillä löydy sen enempää kinkkua kuin laatikoitakaan vaan aattoillan ateria vaihtelee vähän mielialan mukaan, jotakin juhlavaa kuitenkin. Ruuan jälkeen avataan maailmalta tulleet paketit ja nukkumaan mennessään jokainen pukee päälleen tuliterän yöpaidan. Alakertaan jätetään joulupukille lasi maitoa ja joulukeksi, poroille porkkanoita.

Joulukirkossa.


Ja sitten on lopulta joulu. Ihana, rakas, armas joulu. Lahjoja, leikkiä ja rentoutumista yöpaidoissa. 


Valmiina jouluaamuun.

Luukku 12: Tahdon Asiat / USA

Kommentit

  1. Ihania perinteitä, ja tuo joulukoristeiden vaihtelu/varastelu kuulosti mielenkiintoiselta. Miten se käytännössä toimii? Ja jos nyt oikein ymmärsin, niin mukavaa syntymäpäivää!!! Ja mahtavaa sä kuulut meijän 12 jengiin. Mä olen kanssa syntynyt 12. päivä kesäkuussa, Pimi 12. huhtikuuta, anoppi 12.3., käly 12.2. ja lanko 12.1. Joten meitä on aikamoinen klaani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hah, teillähän on hauska sarja!

      Joulukoristeiden vaihtelu toimii niin että jokainen osallistuja tuo oman koristeensa paketoituna ilman nimeä ja lahjat kootaan pöydälle niin ettei kukaan tiedä mikä on kenenkin tuoma. Osallistujille arvotaan numero ja omalla vuorollaan saa sitten joko avata uuden paketin tai vaihtoehtoisesti varastaa joltakin joka on jo avannut omansa. Se jonka koriste varastetaan voi sitten käydä nyysimässä mieleisensä tai avata uuden paketin.

      Poista
  2. Miten kekseliäitä koristelujuttuja, hauska lukea ! Iloiset terveiset Pariisin kaatosateesta... :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja terveisiä takaisin sinne Pariisin sateiseen jouluun. Tiesitkö että Seattle ja Pariisi ovat jotakuinkin samalla leveysasteella.

      Poista
  3. Ihana, iloinen ja varikas kirjoitus kuin amerikkalainen joulu. Joulukoristeiden vaihto/varastus vaikuttaa hauskalta ja taidankin varastaa idean ystavien kanssa vietettavalle aatonaaton joululounaalle. Myos tonttujen touhut nain joulun alla ovat hauskoja.. Onnea ja mukavaa joulunaikaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...