Sinä vilahdat puheissa
aina toisinaan, joku lapsista kysyy miten se menikään tai kertoo kavereille
että ihan oikeasti meillä on neljä lasta. Joskus me katsotaan sinusta kuvia,
niitä rullautuvalla paperilla olevia mustavalkoisia tuhruja, niitä lapset
pyytää harvemmin koska ne tietää että silloin äiti yleensä itkee - edelleen.
Miten sä et vieläkään
ole päässyt siitä yli? Olisko jo aika päästää irti siitä?
Tänään sinä
täyttäisit kymmenen, tai oikeastaan et, sillä sinun syntymäpäiväsi piti olla
vasta syksyllä mutta sinun kuolemastasi tulee tänään kymmenen vuotta. Kymmenen
vuotta siitä kun opin että suru voi tuntua myös fyysisenä kipuna. Kymmenen
vuotta siitä pilvisestä aamusta ja harmaasta päivästä. Kymmenen vuotta on pitkä
aika ja toisaalta vain yksi silmänräpäys. Ilman sinua en olisi se ihminen joka
olen tänään. Ilman sinua katsoisin maailmaa toisin.
Tuomas. Me muistamme
sinua taas tänään niin kuin niin monena muunakin päivänä. Meillä on ikävä
sinua, meillä kaikilla... Hyvää syntymäpäivää rakas, tai siis jotakin sen
tapaista.
Äiti
Minä olen
miettinyt sinua paljon
Paljon enemmän
kuin ketään muuta
Kaipuuta
polttavaa olen tuntenut kylmin illoin
Miettinyt sinua
silloin enemmän kuin muita
Minä olen
muistanut sinut hyvin
Niin paljon
paremmin kuin ketään muuta
Minä olen
muistanut sinut niin kauniina kuvina
Vakavina unina
muistanut paremmin kuin muita
Minä olen
muistanut sinut kipuna kiivaana
Suruna
sielussain, valona yössä vain
Minä olen
valvonut tuhat yötä
Tehnyt työtä tyhjää
niin kuin kuolemaa
Kaipuuta
polttavaa olen tuntenut näillä teillä
Elämäni
kintereillä ajanut eteenpäin
Minä olen
muistanut sinut kipuna kiivaana
Suruna
sielussain, valona yössä vain
Minä olen
muistanut sinut kipuna kiivaana
Suruna
sielussain, valona yössä vain
- Kim Lönnholm
Ihana teksti vaikeasta aiheesta. Haleja sinne teille.
VastaaPoista