Siirry pääsisältöön

kuukauden kymmenen: heinäkuu


Vastaus kymmeneen kysymykseen. Salamatkustajan Satu haastoi muutkin vastaamaan näihin ja tässä ne nyt on, alkukuun kuvien siivittämänä. Näitä olis tosiaan ihan kivaa lukea lisääkin - vink, vink!

Meidän tanssija tanssii koko kesän.

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus:

Miten ihmeessä voi olla jo heinäkuu? Oikeesti! Kesä ei ole edes alkanut ja eletään jo melkein heinäkuun puoliväliä. Muistan kuinka mummi aina toukokuussa jo huokaili että kohta on juhannus ja sitten syksy.

Itsenäisyyspäivän viettoa asiaan kuuluvissa varusteissa.


Tämän kirjan aion lukea:

Ai minkä kirjan? Pitääkö mun ehtiä lukea? Voi kun lukisinkin. Taidan hyppiä siitä mistä aita on matalin ja tyytyä Kodin Kuvalehteen. Enhän mä mitään ehdi lukea kun kaikki illat menee lasten kanssa telkkaria katsoessa. Ratsastan nyt ainakin pari vuotta sillä että kuuntelin äänikirjana Michelle Obaman.

Sen lisäksi että se osaa tanssia siitä on kehkeytynyt ihan loistava kakkuleipuri.


Työasia, jonka aion saada valmiiksi:

Auki olevat kaupat pulkkaan ja katse kohti tulevaa. Assari kysyi kuka tuuraa ja vastasin liimaavani puhelimen superliimalla omaan takapuoleeni – minä tuuraan minua.

 Työasia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin:

Meidän uudet nettisivut nyt vaan on niin surkeat eivätkä kovin käyttäjäystävälliset oli sitten kummalla puolella ruutua tahansa. Jospa ne vielä jonakin päivänä.

Kesäillassa naapuruston kanssa.


Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:

Mä en ole mikään mietelausetyyppi, mutta lempisanani voi jakaa taas kerran. ”Petrichor” – sateen tuoksu. Sitä on tänä kesänä saatu enemmän kuin riittävästi. 

Ruoka, jota aion kokeilla:

Terhin vegaaniset kukkakaaliwingsit. Mä oon kerran syönyt kukkakaaliwingsejä paikallisen superkeittiömestarin ravintolassa ja olen siitä saakka haaveillut jostakin vastaavasta.



Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen laittanut aikaa tämän suunnitteluun ja nyt se viimein toteutuu:

Mä mitään suunnittele. Suunnittelenko mä jotakin? No, ainakin suunnittelen asiakastilaisuutta syksylle mutta ehkä tässä välissä suunnitelma on lähinnä se loma jonka Fredde on suunnitellut ihan kokonaan. Tuskin maltan odottaa että keskiviikkona hypätään autoo ja ajetaan Kanadaan.

Ollipollin kuukauden tavoite on oppia neulomaan. 


Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta:

Tähän pitäis kirjoittaa jotakin maailmoja syleilevää vähän niin kuin maailmanrauha missikisoissa tai maapallon pelastaminen tai sademetsät. Mun ristiriidat on kuitenkin arkisempia, se että rakastan pullaa mutta yritän syödä sitä vähän vähemmän – koska terveys ja vyötärö. Ristiriitaista on myös se että naapurin pulla näyttää aina paremmalta kuin oma valinta. Siinä mä sitten istun ja mietin että miksi otin tän mantelipullan kun mansikkaviineri näyttää niin paljon herkullisemmalta.

Stranger Things - koukussa ja pahasti. 


Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa:

Kamalan vaikeita kysymyksiä. Olen saavuttanut aika monta isoa tavoitetta viimeisen vuoden sisään. Olen onnistunut perustamaan yrityksen joka tuottaa enemmän kuin kuluttaa ja se on ihan mieletön saavutus. Siinä sivussa olen voittanut muutaman palkinnon ja vaikka se kuulostaa tosi pieneltä niin siirto toimistolla sinne lasioven taakse oikeeseen toimistoon oli iso merkkipaalu, sellainen josta en vielä kaksi vuotta sitten osannut edes haaveilla. Silloin oli ainoa tavoite olla lopettamatta ja saada pää jotenkin pysymään pinnalla. Seuraava tavoite on kehittää ja kasvattaa yritystoimintaa ja se täysin absurdilta tuntunut ajatus siitä että mulla voisi olla oma tiimi ei enää tunnu täysin mahdottomalta. Seuraava tavoite lienee siis se Managing Brokers License, siihen tosin on vielä ainakin vuosi aikaa.

Ai heinäkuun tavoite? No mennä lasten kanssa uimarannalle.

Tän miehen tavoite kiteytyy tässä. Elokuussa skeittileirille viikoksi. 


Minkä asian haluaisin lasteni muistavan tästä kuukaudesta:

Loman Kanadassa ja sen että meillä oli aikaa tehdä asioita yhdessä, kiireettömästi. Toivon että tämä on sellainen lapsuuden kultainen kesä jostä jää muistijälki, sellainen jonka he ehkä haluavat toistaa lapsilleen... hitaita aamuja, yhdessä katsottu tv-sarja johon jäätiin kaikki koukkuun, loputtomilta tuntuvat iltapäivät naapuruston lasten kanssa leikkien, uimaranta ja jäätelö.

Nuttu nurin ja onni oikein - lapsuuden kesät kestävät ikuisuuden. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit