Siirry pääsisältöön

242 mailia - 388 kilometriä - kotiin




Käytiin hakemassa lapsi kesäleiriltä. Ajettiin leirikeskukseen, käytiin lounaalla ja palattiin kotiin. Sellainen käypä amerikkalainen päiväreissu. Olis se tullut sieltä bussillakin, mutta haluttiin nähdä minkälaisessa paikassa se viikkonsa oikein vietti. Kun oltiin vikassa risteyksessä navi sanoi että viiden kilometrin matkaan menisi parikymmentä minuuttia, mietittiin miten ihmeessä... ajettuamme tovi vastakynnettyä peltoa muistuttavaa hiekkatietä, ei ihmetelty enää. Oltiin sen sijaan aika tyytyväisiä että meidän kalustolla voi kurvata tarvittaessa vaikka pystymetsään. Ei olis ollut pikkubemarilla mitään asiaa sille tielle. Siellä se oli viikon. Tiettömän tien päässä.

Leirikeskuksen pihalla meitä juoksi vastaan hyväntuulinen kultainen noutaja. Myöhemmin selvis että koiran nimi oli Amber ja se oli leirin ESA – emotional support animal – kiitos siitä että Tättiksellä meni niin hyvin kuulunee ainakin osaksi Amberille sillä kun vastaan tuli ensimmäinen ohjaaja, se totes että tyttö lienee siellä missä koirakin.



Mun ensimmäinen kysymys lapselle oli sellainen kaiken kattava, en kysynyt pesikö se hampaat tai kävikö suihkussa. Myöhemmin selvisi että hampaat oli pesty kerran ja suihkussa se ei käynyt kertaakaan. Onneksi oli kuitenkin uinut päivittäin ja saanut iilimadon varpaaseen, kokemus sekin. Kysyin että haluaako se tulla leirille uudestaan ensi kesänä... Ajattelin että jos se sanoo et ehkä, on leirillä ollut osin ihan kivaa. Jos vastaus taas on ei, oli viikko ihan kamala ja lapsi odotti maanantaista eteenpäin pääsevänsä kotiin. Vastaus oli kuitenkin huudahtaen ilmoille kajautettu KYLLÄ. Ilmeisesti oli ihan hyvä viikko.

Alakoulusta yläkouluun siirtyminen on iso askel. Ei vähiten siksi, että isosta tulee taas pieni, että siitä joka kaiken osaa ja tietää, tulee yhtäkkiä vanhempien tovereitten silmissä pikkulapsi, että niitten isompien jutut on sille pienimmälle aika huikeita. Sellaista on kasvaminen. Alakoulun isona on edelleen aika pieni, yläkoulun pikkuisena altistuu isompien jutuille seksistä, huumeista ja alkoholista. Vanhempana olen kiitollinen siitä että meidän iso-pieni edelleen puhuu, kertoo siitä nelitoistavuotiaasta jolla on juttujen perusteella laajempi elämänkokemus kuin lapsen viisikymppisellä äidillä. Sama tyttö oli kutsunut minun lastani nartuksi. Tervetuloa yläkouluun. 

Kotona se ei enää jaksa. Se itkee, raivoaa ja huutaa. Purkaa kuitenkin laukkunsa pyykkikoneeseen. Lasken sille kylpyveden. Mietin miten monta saippuaa sinne pitää sekoittaa että saan sen kuurattua puhtaaksi. Lapsi jää kylpyyn kyyneleet poskillaan, koska veljet, kamalat veljet... minä ajattelen että koska väsymys ja koska se selviytyi yläkoululeirillä ihan kokonaisen viikon – kaikkien niitten isojen lasten kanssa. Meidän pikkuinen joka ei enää ole niin kovin pieni.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...