mitä olet aina halunnut tietää?

 

Mistä haluaisit minun kirjoittavan? Työstä? Lapsista? Elämästä maailmalla, vai jostakin aivan muusta? En ole vuosiin kysynyt, vaan kirjoittanut vaan - milloin mistäkin - mutta jos jollakin teistä lukijoista on mielessä toivepostaus niin nyt olisi sauma sille. 

Perheemme on asunut Yhdysvaltain länsirannikon pohjolassa, Seattlen seudulla vuodesta 2002. Yhdysvaltain kansalaisia meistä tuli syksyllä 2009. Asumme sellaisella tavallisella omakotiataloalueella, tai ehkä se ei ole kovin tavallinen sillä vaikka talot näyttävät samalta kuin kaikkialla muuallakin on postinumeroalueellamme perheen keskiarvotulot lähemmäksi $200k vuodessa, täällä valtaosa talouksista jää ilman lapsiperheen verovähennyksiä ja uutisten tukipaketteja.

 

Meillä on kolme täällä syntynyttä lasta, kaksitoistavuotias tytär ja kymmenvuotiaat kaksospojat. Meidän Tättähäärä on ylä-asteen toisella luokalla ja pojat käyvät alakoulua nyt viimeistä vuottaan, koulu on ollut etänä maaliskuusta alkaen. Tättis tanssii, tanssii silleen puolitosissaan, ei siitä ammattilaista tule mutta kilpatiimissä kuitenkin. Vanhemmuus on meidän perheessä omanlaistaan, niin kuin kai jokaisessa perheessä, mutta meidän perheessä kiinteä osa vanhemmuutta ovat myös lasten diagnoosit ja terapiat. Ei niin että lapsi koskaan olisi yhtä kuin diagnoosinsa mutta diagnoosi on osa lasta ja myös perheen arkea. Jokaisella lapsella on erityisopetussuunnitelma ja mukautetun oppimisen suunnitelma.

 

Toisin kuin moni muun alueen perheistä meidän perheemme ei ole töissä Microsoftilla, Amazonilla tai Googlella. Me olemme kiinteistövälittäjiä ja mieheni Fredde tekee sivussa osa-aikaisesti konsultin töitä digitaalisen markkinoinnin parissa. Meillä ei siis asusta yhtään insinööriä. Asunnon ostaminen ja myyminen on täällä erilaista kuin Suomessa.

 

Sitten on koira - Martta. Martta on viisivuotias labradorinnoutaja ja Tättiksen tukipaketti, siis palveluskoira. Tavallisessa arjessa se on aika tavallinen perhekoira, paitsi vähän paljon keskimääräistä tottelevaisempi, mutta esimerkiksi lentokoneeseen meillä ei ole asiaa ilman Marttaa. Maeve, meidän kissa muutti meille vuosi sitten löytöeläinkodista sellaisena laihana, pelokkaana ruttanana. Se saapui meille Fredden autokauppojen sivutuotteena, mutta se on oma tarinansa se, ja siitä on kasvanut aivan ihana tyyppi.

 

Mistä haluaisit kuulla lisää? Sisustuksesta? Ruoasta? Koulusta? Vai ehkä jostakin henkilökohtaisemmasta? Kysy niin kirjoitan toivepostauksen.