töissä maailmalla - toivepostaus

 

Photo credit Northshore YMCA

Ihan ensimmäinen työ mitä täällä tein oli vapaaehtoisena työntekijänä ja minun työni oli pestä ja viikata pyyhkeitä kuntosalilla. Aika alhaalta siis aloitin uraputkeni. Vapaaehtoistyövuorot olivat neljän tunnin mittaisia ja siihen aikaan sisältyi yksi vartin mittainen tauko. Se oli ihan oivaa puuhaa vähän kielipuolelle suomalaiselle joka huomasi ettei sillä englannin laudaturilla kovin pitkälle päässyt oikeassa maailmassa. Saatuani työluvan sain vakituisen työpaikan samaiselta YMCA:n kuntosalilta. Aloitin aamuvuorossa avaamalla salin puoliviideltä aamulla. Työvuoro oli kolmen ja puolentunnin mittainen, tuntiliksa muistaakseni jotakuinkin $12 eikä mitään etuja. Vuotta myöhemmin olin edennyt päivävuoroon ja tein samaa hommaa yhdeksästä puoli kolmeen. Viisi ja puolituntia piti huolta siitä ettei minulle tarvinnut tarjota ruokatuntia vaan se yksi vartin tauko riitti. En myöskään edelleenkään saanut mitään muita etuja. Mulle oli kuitenkin tärkeintä että sain pientä omaa palkkaa, mulla oli tekemistä ja illat ja viikonloput vapaana. Sain kuitenkin käytännössä itse määritellä omat työvuoroni ja jos halusin palkattoman vapaan sain sellaisen. 

Downtown Seattle YMCA (©Andrew Welker) 

 

Uraputki YMCA:lla jatkui ja siirryin ensin puhelinvaihteeseen, sitten varsinaiseen asiakaspalveluun ja olin kokoaikainen työntekijä ja sain siihen liittyvät edut vakuutuksineen, lomineen ja lounastaukoineen. Vastuu kasvoi ja toimin käytännössä vuorovastaavana, tein työvuorolistat ja pääsin mukaan erilaisiin komiteoihin. Palkkaakin taisi olla huikeat $2,240 kuukaudessa ja toimiston puolella mulla oli pieni työpiste. Olin enemmän ja enemmän mukana erilaisissa projekteissa ja lopulta siirryin pääkonttorille Seattleen projektiin jossa tutkittiin ihmisten terveyskäyttäytymistä. Mun tehtävä oli raportoida kuntosaliasiakkaitten täyttämien kyselyiden vastaukset Harvardiin ja Stanfordiin. Keräsin dataa viidestätoista osavaltiosta. Irtisanouduin kuukausi ennen Tättähäärän syntymää sillä kahdentoistaviikon palkaton vanhempainvapaa ei houkuttanut.

 

Palasin työelämään keväällä 2014 lähihoitajana yhdessä alueen suurimmista sairaaloista. Tein yleiskirurgian ja sisätautien osastolla osa-aikaisena vuorotyötä iltavuorossa, palkkaa sain $18 tunnilta. Työvuoro alkoi 14:30 ja päättyi klo 23:00. Työvuoron aikana oli kaksi vartin taukoa ja ruokatunti, minulle kertyi lomaa ja sairauslomaa. Vakuutus oli loistava. Hoidin potilaita tulehtuneista umpisuolista, sydänleikkauksien jälkihoidon kautta ampumahaavoihin. Kymmenennessä kerroksessa hoidettiin myös kaikki se mikä ei kuulunut minnekään muualle. Isossa sairaalassa joka sai valtiontukea hoidettiin myös vakuutuksettomat ja kodittomat, vierekkäisissä huoneissa saattoi olla yritysjohtaja ja harhainen koditon pää täynnä täitä. Rakastin työtä, mutta inhosin menetettyä aikaa perheen kanssa. Kun olin kotona, lapset olivat koulussa ja Fredde töissä, joulukuussa irtisanoin itseni.

Hakeuduin töihin toiseen sairaalaan, lähemmäksi kotia ja tein työtä konttorirottana keuhkotautien poliklinikalla. Työaika oli aamukahdeksasta iltaviiteen ja minulla oli loistava terveysvakuutus, lomat ja asianmukaiset tauot työpäivän aikana. Palkkaa sain nyt huikeat $4500 kuukaudessa. Työyhteisö oli aivan mahtava ja hoitokoordinaattorina tein työtä viiden lääkärin kanssa. Klinikalla hoidettiin vaikeaa astmaa, keuhkoahtaumatautia ja keuhkosyöpää. Tähän liittyi tiivis yhteistyö syöpäsairauksien erikoislääkäreiden, infektiotautien erikoislääkäreiden, sydäntautipolin ja allergialääkäreiden kanssa. Välillä olin mukana myös leikkaussalissa seuraamassa toimenpiteitä. Työ oli vaihtelevaa, haastavaa ja mielenkiintoista.

 

Miksi en sitten edelleen ole töissä keuhkotautipolilla? Koska elämä. Kolme lasta erityistarpeineen, yhdellä sopivasti katkennut sääriluu ja jalka kaksitoista viikkoa kipsissä, toisella kahdesti katkennut ranne. Yksi asia toisensa jälkeen opetti ettei se kahdeksasta viiteen toimistotyö toimi meidän perheessä, ainakaan jos meillä on kaksi työtä tekevää vanhempaa. Oli siis aika ajatella koko paketti uusiksi ja miettiä mitä muuta voisin tehdä, sellaista joka antaisi enemmän joustavuutta. Mutta siitä lisää toisessa kirjoituksessa.

 

Mulla on ollut kuusi työnantajaa Yhdysvalloissa. Tai oikeastaan mulla on ollut kuusi työnantajaa täällä Washingtonin osavaltiossa, King Countyssa ja piirikunnan alueella neljässä eri kaupungissa. Miksi sillä on väliä, no koska kuten niin moni muukin asia tässä maassa, työntekijää koskeva lainsäädäntö vaihtelee jopa kaupungista toiseen siten että se minimipalkka ja työntekijää koskeva lainsäädäntö muuttuu samassa osavaltiossa, samassa piirikunnassa kahden kaupungin välillä. Näitten vuosien aikana olen ehtinyt olla osa-aikatyössä, kokopäivätyössä kuukausipalkkaisena, vuorotyössä ja viimeiset neljä vuotta yrittäjänä. Se mitä en tässä maassa ole koskaan tehnyt, en ole koskaan ollut korporaatiomaailmassa ja olen sitä seurannut lähinnä puolison roolissa, en siis oikeastaan tiedä siitä mitään. Työntekijän turva ja oikeudet, samoin kun työnantajan velvollisuudet ovat muuttuneet valtavasti niistä ajoista kun olin ensimmäisessä työpaikassani. Se mistä minä kirjoitan on monesti vanhentunutta tietoa.

 

Liittovaltion työsuojalainsäädäntö (FLSA - Fair Labor Standards Act) ei esimerkiksi takaa työntekijälle lomaa, sairauslomaa, taukoja, palkankorotuksia tai irtisanomissuojaa. Tämä lienee se miistä lehdissä kirjoitetaan kun sanotaan ettei työntekijällä ole Yhdysvalloissa juuri minkäänlaista turvaa. Liittovaltion minimipalkka on tällä hetkellä $7.25 kun taas Washingtonin osavaltion minimipalkka on $13.69, oman piirikuntani alueella se on $15.00 ja Seattlen kaupungissa se on suurille työnantajille (500+) $16.39 ja pienille $15.00. Washingtonin osavaltio takaa työntekijälle palkanmaksun, palkallisen sairausloman työtapaturman yhteydessä, palkallisen vanhempainvapaan ja tauot työpäivän aikana. Yksityisillä työnantajilla on sitten vielä oma mahdollisuutensa nokittaa näitä minimejä ja siten kilpailla työntekijöistä, tarjoamalla enemmän lomaa, sairauslomaa ja pidempää vanhempainvapaata. Näillä etupaketeilla on valtava merkitys rekrytoinnissa.