Siirry pääsisältöön

eka viikko pulkassa

Koululainen heräsi tänä aamuna vähän ennen ysiä iloisena ja levänneenä. Kaksikko sen sijaan oli hiipinyt alakertaan joskus kukonlaulun aikaan ja ravinnut itsensä syömällä ruokakaapin tyhjäksi hedelmäkarkeista. En valita, kiva kun antoivat meidän nukkua. Keskusteltiin siitä et ens kerralla vois syödä vaikka leipää, ja ne ilmoitti kyllä syöneensä leipääkin. Hilloleipää. Tasot olikin sit hillolla voideltuja.

Eilen illalla se rentoutui rakentamalla legoista väritorneja. Kysyin mistä se tietää mihin järjestykseen ne laitetaan ja se vastas et sillä on mielessä järjestys jota pitää noudattaa. Mä iloitsen siitä että se tietää itse mistä tulee hyvä olo. Aiemmin päivällä se roikkui puistossa ylösalaisin ja nautiskeli perjantai-iltapäivän huumaavasta vapaudentunteesta.



Eka kouluviikko on aina eka kouluviikko. Bussipysäkillä seisoskeleminen viileässä aamussa on uutta, bussit tulee miten sattuu ja kaikki hakee paikkaansa. Ekana aamuna toinen bussi tuli myöhässä. Tokana aamuna se toinen bussi tuli jo niin myöhässä että sen bussin matkustajat myöhästyi kaikki koulusta. Kolmantena aamuna kummankin bussin matkustajat seisoi sit meidän bussin jonossa ja odotetusti vain puolet jonottajista mahtui kyytiin. Perjantaiaamuna jonot oli vaihtanut paikkaa ja ja keltaiset seisoi mustalla pysäkillä ja mustat keltaisella. No suurin osa mustista oli edelleen keltaisessa jonossa mustalla pysäkillä ja bussin tullessa osa lapsista jäi taas odottelemaan seuraavaa bussia.  Periaatteessa musta ja keltainen bussi tulee samaan aikaan ja lastaa mustan bussin asiakaat mustaan ja keltaisen bussin asiakaat keltaiseen bussiin. Sekavaako? No, kyllä

aamuinen sumu ja 14C, iltapäivästä jo 30C

kaikki samassa jonossa

Kouluun pakatut eväät on olleet menestys ja pääsääntöisesti olen saanut iltapäivästä takaisin tyhjän eväslaukun. Loistavaa. Eväslaukuun on tapana sujauttaa viesti ilahduttamaan. Ekana päivänä laitoin laukuun lappusen, tokana aamuna jätin laitamatta ja sain iltapivällä aiheesta muistutuksen – voisitko laittaa mamma AINA laukuun lapun? No voinhan mä. Varsinaisen lounaan lisäksi ne syö kaksi välipalaa, aamulla kymmenen jälkeen ja iltapäivällä kahden aikaan. Pakkaan yleensä välipalaksi kuivattuja hedelmiä, omenasosetta, vihanneslastuja tms. opettajan tiukka vaatimus on ettei välipalan kolmen ekan aineen listassa saa olla sokeri. Hyvä niin.

tiistai: omena-zucchini-pinaattileipää, omenanlohkoja, juustottomia juustonaksuja ja mantelikaakao

keskiviikko: kurpitsavohveleita, tomaattia, jälkkäriksi keksejä ("KAIKILLA muillakin on AINA jälkkäri") ja mantelikaakao


torstai: lihapiiras, vadelmia, niitä jannujen syömiä hedelmäkarkkeja ja vaniljamantelimaito



perjantai: auringonkukansiemenvoileipä, viinirypäleitä, omena-kaneliriisikakkusia ja mantelikaakao


Olen toipunut takaiskusta ja jos ne nyt ei jostain ihmeestä vaihda tota jannua aamuryhmään, niin ei se maailma siihen kaadu. Elämä jatkuu.

Kommentit

  1. Ajattele, mikä mielikuvituksen ja sisäisen maailman voima tolla muksulla on. Toivottavasti (ja eiköhän!) se saa säilyttää sen elämänsä loppuun asti, ehkä jopa saa sen valjastettua itselleen käyttöön jollain tavalla.

    Hih ja sit tuli mieleen, kun siellä toisessa kotimaassa laitoin tytöille eväitä eskariin. No enkös sit joskus kokeillut tota lappuhommaa ja kirjoitin jotain et "nähdään pian". Nää oli olleet siellä aivan järkyttyneitä ja vakavia ja kuulemma miettineet, että "äiti ei varmaan aio tulla hakemaan meitä, kun se on kirjoittanut et nähdään pian". Jotenkin ne oli siis järkeilleet sen niin, että pian on joskus hamassa tulevaisuudessa jos silloinkaan. Jäi vikaksi lapuksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. LOL... ja auts. M oli ekan lappusensa lukenut ääneen kaikille samassa ruokapöydässä istuneille :)

      Oon samaa mieltä että on huikeeta miten se voi vetäytyä sinne omaan maailmaansa aina silloin kun se on väsynyt tai muu maailma tuntuu liian suurelta.

      Poista
  2. Heh, ai kaakao ei riitä jälkkäriksi :P Zucchini on tietääkseni suomeksi kesäkurpitsa! Siinä muodossa kurpitsaa on ja käytetään Suomessa paljonkin, sitä kasvattaa moni itsekin. Sitä perinteistä kurpitsaakin näkee kyllä kaupassa mutta ei sitä kauheen moni varmaan käytä ainakaan tarjonnan määrästä päätellen. Aika pitkiä viestejä jaksat kirjoitella. Ihanaahan se on saada mammalta viesti joka päivä :) Kiva tää eväslaatikkoesittely! Tätä saa olla lisääkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkurpitsa on täällä sananmukaisesti kesäkurpitsa ja liittyy kesään ja kesäruokiin. Sitä oranssia kurpitsaa syödään syksy ja se liittyy syksyyn, kiitospäivään ja jouluun.

      Kaakao on juoma eikä jälkkäri, ainakin jos kuusveeltä kysytään ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...