Siirry pääsisältöön

kouluruokaa Tyynenmeren rannalla

Koulu alkoi tiistaina ja sähköposti täyttyy viesteistä kolmelta eri opettajalta. Kolmelta oppilaalta puuttuu vielä sakset – ei ollu meidän lapsukaiset. Maanantaina on pyjamapäivä, täytyy ostaa pyjama - joo, me ollaan amerikassa. Pitää muistaa maksaa t-paidat. Allekirjoittakaa retkilupa. Kansiossa on muistutus terveydenhoitajalta  kaikille vanhemmille. Kotiläksynä on tulostaa perhevalokuvia – no mistä me nyt niitä tähän hätään revitään...

Koulussa syödään päivittäin lounas ja lounaan lisäksi välipala. Osa viesteistä liittyy ruokailuun, ruokarajoitteisiin ja siihen mitä saa, ei saa ja mitä pitää syödä. Välipaloihin liittyvät viestit ovat omiaan ajamaan vanhemman ahtaalle, mutta puhutaan nyt ensin siitä lounaasta.



Lounaan voi ostaa koulusta, tai mukaan voi pakata omat eväät. Meillä on ollut tapana ostaa lounas kerran viikossa, ja muutoin syödä kotona pakatut eväät. Tänä syksynä lauma on alkanut pakkaamaan lounaansa itse. Lounaslaatikossa on kylmäpakkaus pitämässä ruuan kylmänä. Itsepakattuja eväitä ei meidän koulussa voi lämmittää. Toisissa kouluissa on mahdollista lämmittää kotoa tuotu lounas. Osa tuo mukanaan lämpimän lounaan termoksessa, valtaosalla taitaa tosin olla kylmä lounaspaketti. 

Meillä lounaslaatikkoon pakataan:

  • Juoma; vesi, maito tai maustettu vesi
  • Hedelmä tai vihannes; porkkanoita, paprikaa, kurkkua, tomaattia, mandariini tai omenanlohkoja
  • Juusto tai jogurtti
  • Leipä; välissä juustoa ja kinkkua tai maapähkinävoita ja banaania
  • Jos ei halua leipää, voi pakata mukaan myös kuivalihaa ja juustoa. 
  • Jälkkäri; pala suklaata tai keksi


Koulun lounas ei ole kolmen ruokalajin ranskalainen gourmet lounas, mutta se on oikeastaan ihan jees. Ainakin jos onnistuu kaitsemaan lapsukaisensa pois siitä päivittäisestä pizza- ja burgerilistasta. Siinä varsinaisessa ruokalistassa ei ole mitään vikaa.

syyskuun ruokalista
aina tarjolla


Välipalaan liittyy sääntöjä. Noin periaatteessa ne on ihan järkeenkäypiä. Käytännössä nämä välipalasäännöt ajaa vanhemmat toisinaan jonnekin hulluuden rajamaille.

Välipala, ei saa sisältää:
  • Sokeria kolmen ensimmäisen ainesosan joukossa – daa!
  • Pähkinöitä


Välipalan, pitää olla sellainen että:
  • Sen voi syödä viidessä minuutissa.
  • Lapsi osaa avata sen itse.
  • Siitä ei tule sotkua – siis ei hedelmiä, vihanneksia, mitään mikä murustaa.
  • Sen jälkeen ei tarvitse pestä käsiä – mitään mikä jättää sormet tahmeiksi.
  • Se säilyy repussa pitkään – siis ei juustoa, jogurttia, valmiiksi leikattuja hedelmiä tai vihanneksia.
  • Lapsi pitää siitä.



Mitä jää jäljelle? Viinirypäleet ja suupalan kokoiset suolarinkelit tai popparit. Omenasose pussissa. Anarkismi. Kauan eläköön anarkismi ilman pähkinöitä ja sokeria!




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän