Siirry pääsisältöön

kouluruokaa Tyynenmeren rannalla

Koulu alkoi tiistaina ja sähköposti täyttyy viesteistä kolmelta eri opettajalta. Kolmelta oppilaalta puuttuu vielä sakset – ei ollu meidän lapsukaiset. Maanantaina on pyjamapäivä, täytyy ostaa pyjama - joo, me ollaan amerikassa. Pitää muistaa maksaa t-paidat. Allekirjoittakaa retkilupa. Kansiossa on muistutus terveydenhoitajalta  kaikille vanhemmille. Kotiläksynä on tulostaa perhevalokuvia – no mistä me nyt niitä tähän hätään revitään...

Koulussa syödään päivittäin lounas ja lounaan lisäksi välipala. Osa viesteistä liittyy ruokailuun, ruokarajoitteisiin ja siihen mitä saa, ei saa ja mitä pitää syödä. Välipaloihin liittyvät viestit ovat omiaan ajamaan vanhemman ahtaalle, mutta puhutaan nyt ensin siitä lounaasta.



Lounaan voi ostaa koulusta, tai mukaan voi pakata omat eväät. Meillä on ollut tapana ostaa lounas kerran viikossa, ja muutoin syödä kotona pakatut eväät. Tänä syksynä lauma on alkanut pakkaamaan lounaansa itse. Lounaslaatikossa on kylmäpakkaus pitämässä ruuan kylmänä. Itsepakattuja eväitä ei meidän koulussa voi lämmittää. Toisissa kouluissa on mahdollista lämmittää kotoa tuotu lounas. Osa tuo mukanaan lämpimän lounaan termoksessa, valtaosalla taitaa tosin olla kylmä lounaspaketti. 

Meillä lounaslaatikkoon pakataan:

  • Juoma; vesi, maito tai maustettu vesi
  • Hedelmä tai vihannes; porkkanoita, paprikaa, kurkkua, tomaattia, mandariini tai omenanlohkoja
  • Juusto tai jogurtti
  • Leipä; välissä juustoa ja kinkkua tai maapähkinävoita ja banaania
  • Jos ei halua leipää, voi pakata mukaan myös kuivalihaa ja juustoa. 
  • Jälkkäri; pala suklaata tai keksi


Koulun lounas ei ole kolmen ruokalajin ranskalainen gourmet lounas, mutta se on oikeastaan ihan jees. Ainakin jos onnistuu kaitsemaan lapsukaisensa pois siitä päivittäisestä pizza- ja burgerilistasta. Siinä varsinaisessa ruokalistassa ei ole mitään vikaa.

syyskuun ruokalista
aina tarjolla


Välipalaan liittyy sääntöjä. Noin periaatteessa ne on ihan järkeenkäypiä. Käytännössä nämä välipalasäännöt ajaa vanhemmat toisinaan jonnekin hulluuden rajamaille.

Välipala, ei saa sisältää:
  • Sokeria kolmen ensimmäisen ainesosan joukossa – daa!
  • Pähkinöitä


Välipalan, pitää olla sellainen että:
  • Sen voi syödä viidessä minuutissa.
  • Lapsi osaa avata sen itse.
  • Siitä ei tule sotkua – siis ei hedelmiä, vihanneksia, mitään mikä murustaa.
  • Sen jälkeen ei tarvitse pestä käsiä – mitään mikä jättää sormet tahmeiksi.
  • Se säilyy repussa pitkään – siis ei juustoa, jogurttia, valmiiksi leikattuja hedelmiä tai vihanneksia.
  • Lapsi pitää siitä.



Mitä jää jäljelle? Viinirypäleet ja suupalan kokoiset suolarinkelit tai popparit. Omenasose pussissa. Anarkismi. Kauan eläköön anarkismi ilman pähkinöitä ja sokeria!




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää