mitä lounaaksi?

Ensimmäinen kouluviikko on kääntymässä kohti loppuaan. On perjantai aamupäivä ja kaikki ovat hengissä ja kohtuullisen voimissaankin kait. Tiistaina hermostutti, keskiviikkona raivostutti ja torstaina väsytti. Ensimäinen kouluviikko josta selvittiin yhdellä raivarilla ja ilman puhelua reksiltä on ilman muuta luettava poikkeuksellisen onnistuneeksi.

Jannut saa ekan kotitehtäväpakettinsa kotiin tänään. Tättiksellä taas on ollut läksyjä koko viikon, mutta monisteitten sijaan sen piti ensin tiistaina rakentaa hammaslangasta, lyijykynästä, laastarista ja kurkkupastillista jotakin toimivaa. Neiti pykäsi jonkinlaisen koiranhoukuttimen. Keskiviikkona tehtävänä oli piirtää värityskuva kirjoitusvihkon kanteen, niin että sitä voi sit tunneilla väritellä jos tuntuu siltä. Eilen se puuhasi taas jotakin johon tarvittiin värikyniä ja paljon teippiä. Jos kotitehtävät on jatkossakin tällaisia, mä uskon ettei niistä ainakaan jatkuvasti tarvitse riidellä.

Mä sen sijaan olen ollut iltapäiväni kaavaketalkoissa. Terveydenhoitajalappuset, tietokonelupalaput, luokkaretkilupalappu ja monta muuta. Sen lisäks olen jakanut rahaa oikealle ja vasemmalle. Pienistä summista kasvaa melkoinen virta... kakskymppiä jokaisen opettajalle juhlarahastoon. Kummallekin jannulle kahdeksan taalaa luokkapaitaan, Tättikselle lehtitilaus viis dollaria, ja paljon muuta. Tukku opettajien toivomia koulutarvikkeita joita ei ollut mainittu koulutarvikelistalla - $40. Kaikille Zumba koulunjälkeen, kun on hyvä harrastaakin $375, ja jos mun pojat haluaa Zumbata, niin minähän kannustan! Mutta kun kahvinkeitin sanoi itsensä irti keskiviikkoaamuna en ajanut kauppaan ostamaan uutta, vaan kaivoin sen vanhan antiikkisen vehkeen autotallista. Kattellaan sitä uutta keitintä sit vähän myöhemmin.

Niitten koululounaiden pakkaaminen sujuu ihan kohtuullisella tarmolla näin alkusyksystä. Kokemuksesta tiedän että kouluvuoden edetessä sieltä lounaslaukusta alkaa löytymään useammin protskupatukoita ja valmis smoothieita, mutta kyllähän sitä näin alkuun jakaa vääntää eväsleipiä ja viipaloida kurkkuja silleen kivasti siihen viereen. Ruokatermoksia meillä ei käytetä – onneksi – jos mieli tekee lämmintä ruokaa voi sitä ostaa koulusta ja toisaalta niitten termosten kanssa on aamuisin säätämistä kun ensin pitää lämmittää kiehuvaksi niin ruoka kuin purkkikin ja vasta sit pakata. Kylmäkalle on vaan niin paljon nopsempaa läntätä sinne laatikkoon ja ruoka sen päälle. Meillä käytössä on koko eväslaukunpohjan kokoiset kylmäkallet joihin ne eväslaatikot napsahtaa kätsästi kiinni (Rubbermaid).

Aamiaiseksi meillä syödään harvemmin muroja tai jogurttia, vaan on aamiainen useamman kerran viikossa lämmin. Lämmin tarkoittaa munakasta ja hedelmiä, munapannaria ja hedelmiä, puuroa ja hedelmiä, lämmin kanaleipä ja hedelmiä, täysjyvävohveleita, vaahterasiirappia ja marjoja. Sillä jaksaa koulun myöhäiseen lounaaseen (12:30), tosin syöhän ne kevyen välipalan joskus kympin aikaan koululla. Päivällistä meillä syödään amerikkalaisittainkin myöhään, harvemmin ennen iltakahdeksaa, joten iltapalaa ei ole tarjolla, mutta silloin neljän jälkeen tarjotaan päivän toinen välipala, useimmiten vihanneksia tai hedelmiä ja juustoa.

Tapa syödä poikkeaa siis reilusti suomalaisesta. Päivän lämpimät ateriat ovat päivän ensimmäinen ja viimeinen, lounas muistuttanee eniten kai suomalaista aamiaista. Monissa perheissä tosin lounas on päivän pääruoka, aamut alkaa muroilla ja päivällinen syödään viiden ja kuuden välissä. Meillä tämä on todettu parhaiten toimivaksi systeemiksi.