Siirry pääsisältöön

maanantai, marraskuun 4 - ystäväkirjan osa 1


Kiitos hauskasta haasteesta kuuluu Hollanninhippiäiselle! Mä olen Liisa oikeesti ihan todella otettu.

Lapsena aina toivoin että saisin kirjoittaa jonkun ystäväkirjaan, olla sellainen, ihan oikea ystävä. Kysymyslista on pitkä ja vastauksia pohtiessa menee tovi jos toinenkin, ne vanhan ystäväkirjan kysymykset kun oli aika paljon simppelimpiä. Jaankin tämän nyt muutamaan osaan ihan suosiolla, jos senkin takia että mun kärsivällisyydellä, tai sen puutteella tulee loppupään vastauksista muuten turhan lyhyitä ja ylimalkaisia.

 
Sunnuntaikävelyllä eilen.

Bloginimeni tarina:

Aloitin kirjoittamisen toisessa blogissa meidän esikoislapsen saatua autisminkirjon diagnoosin. 100+n päivää autismin kanssa on päiväkirjanomainen ja sen nimi tuli siitä että jossakin niistä papereista sanottiin että sopeutumiseen menee sata päivää. Kirjoittaminen kuitenkin jatkui ja halusin saada nimen jonka alle mahtuu muutakin kuin erityislapsen vanhemman ajatuksia.

Tahdon Asiat taas sai nimensä tv-sarjasta ja ajatuksesta, että kaikkeen pystyy jos vaan tahtoo, joskus tahto on ollut vähän hakusessa ja se pystyminenkin, mutta täällä vaan edelleen ollaan ja vuosia on kulunut kai reilut kuusi. Niistä pikkulapsista on tullut koululaisia ja yhdestä jo melkein teini. Nimi on osittautunut hyväksi ja aika kuvaavaksikin vaikka jututhan liikkuu vähän siellä sun täällä, punainen lanka taitaa kuitenkin edelleen olla tämä meidän kolmilapsisen perheen arki täällä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolassa.

Sunnuntaina tämäkin, syyskuussa 2012


Perusjuttuja

Siviilisäätyni: 
Naimisissa jo pian neljännesvuosisadan. Toisiamme ollaan tuijoteltu, rakastettu ja riidelty jo pian kolmekymmentä vuotta.

Asumismuotoni: 
Maan mittakaavassa pieni (180m2) omakotitalo rauhallisella alueella, miljoonakaupungin kupeessa. Kymmenen kilometriä Redmondin keskustaan, reilut kolmekymmentä Seattleen. Omistusasunto.

Meidän koti aamuauringossa tänään.


Ammattini: 
Kiinteistövälittäjä. Vitsi, tää oli helppoa.

Työpaikka: 
Yksityisyrittäjä. Toimin kuitenkin, niin kuin kaikki kiinteistövälittäjät näillä meidän nurkilla isomman yrityksen nimen alla. On mulla sellainen ihan oikea toimistokin ja siellä työpöytä ikkunatoimistossa, mutta eksyn sinne keskimäärin kerran viikossa. Muuten työpaikka on tässä oman kodin olohuoneessa ja autossa.

Se ihan oikea toimisto.


Kiinalainen horoskooppini: 
Sika. Tässä kohdassa kuitenkin totean että villasukkatestissä sain itselleni sellaisen klassisen palmikkosukan ja uskon siihen enemmän kuin kiinalaiseen horoskooppiin. Siinä sanottiin näin: Olet KLASSINEN PALMIKKOSUKKA Sinulla pysyy aina homma hanskassa – tai siltä ainakin vaikuttaa. Olet kova tekemään to do -listoja eikä huushollissasi käy koskaan niin, että vessapaperi tai koiranruoka loppuisi kesken. Muista, että olet kultaakin kalliimpi tukipilari monelle läheisellesi!

Rakkaita lankoja.


Harrastukset: 
Käsityöt kuulostaa ihan liian suureelliselta sillä en tosiaankaan tee käsitöitä vaan neulon ja virkkaan sen mikä tarvitaan. Puikoilla muutamat keskeneräiset villasukat, villapaita joka on ollut lepäämässä pian vuoden ja nyt työn alla villatakki. Tänä vuonna on valmistunut muutama villapaita, pari huivia ja kait kolmet sukat. Tapaan rakkaita käsityönaisiani yleensä kerran viikossa. 

Muita harrastuksia ovat kirjoittaminen ja valokuvaus. Fredden kanssa me harrastetaan olutta, siis en mä olutta osaa tehdä, mutta nautin mielelläni lasillisen pienpanimossa, tunnistan humalat (kasvi) ja ymmärrän kun puhutaan IBU:sta. Saako työtä harrastaa? Harrastan asuntoja ja taloja myös lomilla.

Olutta.



Huomenna niitä syvällisiä juttuja...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...