Siirry pääsisältöön

maanantai, marraskuun 4 - ystäväkirjan osa 1


Kiitos hauskasta haasteesta kuuluu Hollanninhippiäiselle! Mä olen Liisa oikeesti ihan todella otettu.

Lapsena aina toivoin että saisin kirjoittaa jonkun ystäväkirjaan, olla sellainen, ihan oikea ystävä. Kysymyslista on pitkä ja vastauksia pohtiessa menee tovi jos toinenkin, ne vanhan ystäväkirjan kysymykset kun oli aika paljon simppelimpiä. Jaankin tämän nyt muutamaan osaan ihan suosiolla, jos senkin takia että mun kärsivällisyydellä, tai sen puutteella tulee loppupään vastauksista muuten turhan lyhyitä ja ylimalkaisia.

 
Sunnuntaikävelyllä eilen.

Bloginimeni tarina:

Aloitin kirjoittamisen toisessa blogissa meidän esikoislapsen saatua autisminkirjon diagnoosin. 100+n päivää autismin kanssa on päiväkirjanomainen ja sen nimi tuli siitä että jossakin niistä papereista sanottiin että sopeutumiseen menee sata päivää. Kirjoittaminen kuitenkin jatkui ja halusin saada nimen jonka alle mahtuu muutakin kuin erityislapsen vanhemman ajatuksia.

Tahdon Asiat taas sai nimensä tv-sarjasta ja ajatuksesta, että kaikkeen pystyy jos vaan tahtoo, joskus tahto on ollut vähän hakusessa ja se pystyminenkin, mutta täällä vaan edelleen ollaan ja vuosia on kulunut kai reilut kuusi. Niistä pikkulapsista on tullut koululaisia ja yhdestä jo melkein teini. Nimi on osittautunut hyväksi ja aika kuvaavaksikin vaikka jututhan liikkuu vähän siellä sun täällä, punainen lanka taitaa kuitenkin edelleen olla tämä meidän kolmilapsisen perheen arki täällä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolassa.

Sunnuntaina tämäkin, syyskuussa 2012


Perusjuttuja

Siviilisäätyni: 
Naimisissa jo pian neljännesvuosisadan. Toisiamme ollaan tuijoteltu, rakastettu ja riidelty jo pian kolmekymmentä vuotta.

Asumismuotoni: 
Maan mittakaavassa pieni (180m2) omakotitalo rauhallisella alueella, miljoonakaupungin kupeessa. Kymmenen kilometriä Redmondin keskustaan, reilut kolmekymmentä Seattleen. Omistusasunto.

Meidän koti aamuauringossa tänään.


Ammattini: 
Kiinteistövälittäjä. Vitsi, tää oli helppoa.

Työpaikka: 
Yksityisyrittäjä. Toimin kuitenkin, niin kuin kaikki kiinteistövälittäjät näillä meidän nurkilla isomman yrityksen nimen alla. On mulla sellainen ihan oikea toimistokin ja siellä työpöytä ikkunatoimistossa, mutta eksyn sinne keskimäärin kerran viikossa. Muuten työpaikka on tässä oman kodin olohuoneessa ja autossa.

Se ihan oikea toimisto.


Kiinalainen horoskooppini: 
Sika. Tässä kohdassa kuitenkin totean että villasukkatestissä sain itselleni sellaisen klassisen palmikkosukan ja uskon siihen enemmän kuin kiinalaiseen horoskooppiin. Siinä sanottiin näin: Olet KLASSINEN PALMIKKOSUKKA Sinulla pysyy aina homma hanskassa – tai siltä ainakin vaikuttaa. Olet kova tekemään to do -listoja eikä huushollissasi käy koskaan niin, että vessapaperi tai koiranruoka loppuisi kesken. Muista, että olet kultaakin kalliimpi tukipilari monelle läheisellesi!

Rakkaita lankoja.


Harrastukset: 
Käsityöt kuulostaa ihan liian suureelliselta sillä en tosiaankaan tee käsitöitä vaan neulon ja virkkaan sen mikä tarvitaan. Puikoilla muutamat keskeneräiset villasukat, villapaita joka on ollut lepäämässä pian vuoden ja nyt työn alla villatakki. Tänä vuonna on valmistunut muutama villapaita, pari huivia ja kait kolmet sukat. Tapaan rakkaita käsityönaisiani yleensä kerran viikossa. 

Muita harrastuksia ovat kirjoittaminen ja valokuvaus. Fredden kanssa me harrastetaan olutta, siis en mä olutta osaa tehdä, mutta nautin mielelläni lasillisen pienpanimossa, tunnistan humalat (kasvi) ja ymmärrän kun puhutaan IBU:sta. Saako työtä harrastaa? Harrastan asuntoja ja taloja myös lomilla.

Olutta.



Huomenna niitä syvällisiä juttuja...

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää