Siirry pääsisältöön

maanantai, marraskuun 4 - ystäväkirjan osa 1


Kiitos hauskasta haasteesta kuuluu Hollanninhippiäiselle! Mä olen Liisa oikeesti ihan todella otettu.

Lapsena aina toivoin että saisin kirjoittaa jonkun ystäväkirjaan, olla sellainen, ihan oikea ystävä. Kysymyslista on pitkä ja vastauksia pohtiessa menee tovi jos toinenkin, ne vanhan ystäväkirjan kysymykset kun oli aika paljon simppelimpiä. Jaankin tämän nyt muutamaan osaan ihan suosiolla, jos senkin takia että mun kärsivällisyydellä, tai sen puutteella tulee loppupään vastauksista muuten turhan lyhyitä ja ylimalkaisia.

 
Sunnuntaikävelyllä eilen.

Bloginimeni tarina:

Aloitin kirjoittamisen toisessa blogissa meidän esikoislapsen saatua autisminkirjon diagnoosin. 100+n päivää autismin kanssa on päiväkirjanomainen ja sen nimi tuli siitä että jossakin niistä papereista sanottiin että sopeutumiseen menee sata päivää. Kirjoittaminen kuitenkin jatkui ja halusin saada nimen jonka alle mahtuu muutakin kuin erityislapsen vanhemman ajatuksia.

Tahdon Asiat taas sai nimensä tv-sarjasta ja ajatuksesta, että kaikkeen pystyy jos vaan tahtoo, joskus tahto on ollut vähän hakusessa ja se pystyminenkin, mutta täällä vaan edelleen ollaan ja vuosia on kulunut kai reilut kuusi. Niistä pikkulapsista on tullut koululaisia ja yhdestä jo melkein teini. Nimi on osittautunut hyväksi ja aika kuvaavaksikin vaikka jututhan liikkuu vähän siellä sun täällä, punainen lanka taitaa kuitenkin edelleen olla tämä meidän kolmilapsisen perheen arki täällä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolassa.

Sunnuntaina tämäkin, syyskuussa 2012


Perusjuttuja

Siviilisäätyni: 
Naimisissa jo pian neljännesvuosisadan. Toisiamme ollaan tuijoteltu, rakastettu ja riidelty jo pian kolmekymmentä vuotta.

Asumismuotoni: 
Maan mittakaavassa pieni (180m2) omakotitalo rauhallisella alueella, miljoonakaupungin kupeessa. Kymmenen kilometriä Redmondin keskustaan, reilut kolmekymmentä Seattleen. Omistusasunto.

Meidän koti aamuauringossa tänään.


Ammattini: 
Kiinteistövälittäjä. Vitsi, tää oli helppoa.

Työpaikka: 
Yksityisyrittäjä. Toimin kuitenkin, niin kuin kaikki kiinteistövälittäjät näillä meidän nurkilla isomman yrityksen nimen alla. On mulla sellainen ihan oikea toimistokin ja siellä työpöytä ikkunatoimistossa, mutta eksyn sinne keskimäärin kerran viikossa. Muuten työpaikka on tässä oman kodin olohuoneessa ja autossa.

Se ihan oikea toimisto.


Kiinalainen horoskooppini: 
Sika. Tässä kohdassa kuitenkin totean että villasukkatestissä sain itselleni sellaisen klassisen palmikkosukan ja uskon siihen enemmän kuin kiinalaiseen horoskooppiin. Siinä sanottiin näin: Olet KLASSINEN PALMIKKOSUKKA Sinulla pysyy aina homma hanskassa – tai siltä ainakin vaikuttaa. Olet kova tekemään to do -listoja eikä huushollissasi käy koskaan niin, että vessapaperi tai koiranruoka loppuisi kesken. Muista, että olet kultaakin kalliimpi tukipilari monelle läheisellesi!

Rakkaita lankoja.


Harrastukset: 
Käsityöt kuulostaa ihan liian suureelliselta sillä en tosiaankaan tee käsitöitä vaan neulon ja virkkaan sen mikä tarvitaan. Puikoilla muutamat keskeneräiset villasukat, villapaita joka on ollut lepäämässä pian vuoden ja nyt työn alla villatakki. Tänä vuonna on valmistunut muutama villapaita, pari huivia ja kait kolmet sukat. Tapaan rakkaita käsityönaisiani yleensä kerran viikossa. 

Muita harrastuksia ovat kirjoittaminen ja valokuvaus. Fredden kanssa me harrastetaan olutta, siis en mä olutta osaa tehdä, mutta nautin mielelläni lasillisen pienpanimossa, tunnistan humalat (kasvi) ja ymmärrän kun puhutaan IBU:sta. Saako työtä harrastaa? Harrastan asuntoja ja taloja myös lomilla.

Olutta.



Huomenna niitä syvällisiä juttuja...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...