Siirry pääsisältöön

maanantai, marraskuun 4 - ystäväkirjan osa 1


Kiitos hauskasta haasteesta kuuluu Hollanninhippiäiselle! Mä olen Liisa oikeesti ihan todella otettu.

Lapsena aina toivoin että saisin kirjoittaa jonkun ystäväkirjaan, olla sellainen, ihan oikea ystävä. Kysymyslista on pitkä ja vastauksia pohtiessa menee tovi jos toinenkin, ne vanhan ystäväkirjan kysymykset kun oli aika paljon simppelimpiä. Jaankin tämän nyt muutamaan osaan ihan suosiolla, jos senkin takia että mun kärsivällisyydellä, tai sen puutteella tulee loppupään vastauksista muuten turhan lyhyitä ja ylimalkaisia.

 
Sunnuntaikävelyllä eilen.

Bloginimeni tarina:

Aloitin kirjoittamisen toisessa blogissa meidän esikoislapsen saatua autisminkirjon diagnoosin. 100+n päivää autismin kanssa on päiväkirjanomainen ja sen nimi tuli siitä että jossakin niistä papereista sanottiin että sopeutumiseen menee sata päivää. Kirjoittaminen kuitenkin jatkui ja halusin saada nimen jonka alle mahtuu muutakin kuin erityislapsen vanhemman ajatuksia.

Tahdon Asiat taas sai nimensä tv-sarjasta ja ajatuksesta, että kaikkeen pystyy jos vaan tahtoo, joskus tahto on ollut vähän hakusessa ja se pystyminenkin, mutta täällä vaan edelleen ollaan ja vuosia on kulunut kai reilut kuusi. Niistä pikkulapsista on tullut koululaisia ja yhdestä jo melkein teini. Nimi on osittautunut hyväksi ja aika kuvaavaksikin vaikka jututhan liikkuu vähän siellä sun täällä, punainen lanka taitaa kuitenkin edelleen olla tämä meidän kolmilapsisen perheen arki täällä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolassa.

Sunnuntaina tämäkin, syyskuussa 2012


Perusjuttuja

Siviilisäätyni: 
Naimisissa jo pian neljännesvuosisadan. Toisiamme ollaan tuijoteltu, rakastettu ja riidelty jo pian kolmekymmentä vuotta.

Asumismuotoni: 
Maan mittakaavassa pieni (180m2) omakotitalo rauhallisella alueella, miljoonakaupungin kupeessa. Kymmenen kilometriä Redmondin keskustaan, reilut kolmekymmentä Seattleen. Omistusasunto.

Meidän koti aamuauringossa tänään.


Ammattini: 
Kiinteistövälittäjä. Vitsi, tää oli helppoa.

Työpaikka: 
Yksityisyrittäjä. Toimin kuitenkin, niin kuin kaikki kiinteistövälittäjät näillä meidän nurkilla isomman yrityksen nimen alla. On mulla sellainen ihan oikea toimistokin ja siellä työpöytä ikkunatoimistossa, mutta eksyn sinne keskimäärin kerran viikossa. Muuten työpaikka on tässä oman kodin olohuoneessa ja autossa.

Se ihan oikea toimisto.


Kiinalainen horoskooppini: 
Sika. Tässä kohdassa kuitenkin totean että villasukkatestissä sain itselleni sellaisen klassisen palmikkosukan ja uskon siihen enemmän kuin kiinalaiseen horoskooppiin. Siinä sanottiin näin: Olet KLASSINEN PALMIKKOSUKKA Sinulla pysyy aina homma hanskassa – tai siltä ainakin vaikuttaa. Olet kova tekemään to do -listoja eikä huushollissasi käy koskaan niin, että vessapaperi tai koiranruoka loppuisi kesken. Muista, että olet kultaakin kalliimpi tukipilari monelle läheisellesi!

Rakkaita lankoja.


Harrastukset: 
Käsityöt kuulostaa ihan liian suureelliselta sillä en tosiaankaan tee käsitöitä vaan neulon ja virkkaan sen mikä tarvitaan. Puikoilla muutamat keskeneräiset villasukat, villapaita joka on ollut lepäämässä pian vuoden ja nyt työn alla villatakki. Tänä vuonna on valmistunut muutama villapaita, pari huivia ja kait kolmet sukat. Tapaan rakkaita käsityönaisiani yleensä kerran viikossa. 

Muita harrastuksia ovat kirjoittaminen ja valokuvaus. Fredden kanssa me harrastetaan olutta, siis en mä olutta osaa tehdä, mutta nautin mielelläni lasillisen pienpanimossa, tunnistan humalat (kasvi) ja ymmärrän kun puhutaan IBU:sta. Saako työtä harrastaa? Harrastan asuntoja ja taloja myös lomilla.

Olutta.



Huomenna niitä syvällisiä juttuja...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...