Siirry pääsisältöön

Vähän yli viisi ja viisi

Mitkä viisi asiaa mun keittiössä on välttämättömiä? Entä mitkä viisi haluaisin, mutten vielä ole saavuttanut? Valeäiti heitti ilmaan kysymyksen ja mä jäin pohtimaan miten siihen vastaisin.

Ihan heti oli selvää ettei viisi riitä yhtään mihinkään, ja itsenäisesti laajensin haasteen reiluun viiteen välttämättömimpään keittiövälineeseen ja viiteen ruoka-aineeseen jotka on kulmakiviä meidän kodissa. En kaivanut kaapeista etanapannuja, pastakonetta ja lihamyllyä, vaan keskityin ihan oikeesti niihin asioihin joita meillä käytetään miltei päivittäin. Kahvin voi keittää ilman hienoa keitintä, mutta mitkä ovat ne asiat jotka kannan mukaan meidän rantalomillekin. Ensin ajattelin et tää on helppoo, ja lopulta totesin ettei tosiaankaan... samalla tapaa kuin sillä joka ei laita ruokaa on vaikeeta ylipäätään löytää muuta tärkeetä kuin lautaset ja aterimet, niin mulla on vastassa valinnanvaikeus. Paljon tärkeetä ja rakasta jäi siis ulkopuolelle.


Entä ne unelmat. Kuten jo totesin, meiltä löytyy lihamyllystä pastakoneen kautta yleiskoneeseen. On parsankuorimaveitsi, melonipallontekijä ja liekinheitin. Täytynee siis vielä lisätä lista turhakkeista. Mistä siis haaveilla kun ei enää mitään tarvitse? Kun meillä on jo se kymmenen hengen ruokapöytäkin. Sellainen vesihana lieden yläpuolella pastakattilaa varten? Kolme kertaa nykyisen kokoinen keittiö? Jääkaappi johon voi kävellä sisään? Viking liesi? Viinikellari?

Ne tärkeimmät keittiövälineet

Näistä tässä veitset, atulat ja pannut kulkee mukana myös lomilla. Oikeesti. 

Tiskisieni jonka voi täyttää saippualla, astianpesuaine ja käsisaippua.

Kymmenkunta vuotta takaperin Suomesta mukana tuotu lävikkö.

Kolme tärkeintä veistä ja teroitin. Meillä ei ole veitsisarjaa, vaan jokainen veitsi on erikseen ostettu ja valittu. Wusthof sopii hyvin mun käteen. Eniten on käytössä kokkiveitsi, juuresveitsi ja pikkusantoku. 

Jättiläispinsetit eli atulat. 

Kaksi tärkeintä valurautapannua. 

Vohvelirauta on käytössä useamman kerran viikossa. 

Mun metalliset kulhot.

ja silikonilastat bambuvarrella

Viisi arkipäivän raaka-ainetta

Kaapista löytyy aina myös erilaisia jauhoja ja vehnäjauhoja ainakin kolmea erilaista sorttia. Meillä on aina kaurahiutaleita, muroja, hilloa, leipää, ketsuppia, riisiä, pastaa, hedelmiä ja vihanneksia. Pakastimessa on keskimäärin kai viittä sorttia jäätelöä ja autotallin jääkaapista löytyy poikkeuksetta olutta, jogurttia, kivennäisvettä ja Fredden limut. Luit oikein, meillä on kaksi jääkaappia. 

kolme tärkeintä ruokaöljyä

Maitoa ja munia. Tällä hetkellä kaikki lapset kestää taas maitoa. Mä siedän sitä huonommin, Fredde ei lainkaan.
Munia meillä taitaa mennä ainakin se yksi 24 rasia viikossa. 

Helppo lounas.

Helppo päivällinen.

Viisi turhaketta

Näistä olis pitänyt laittaa käyntii kisa, sellainen valehtelijoiden klubin kaltainen... tiedätkö mihin tätä käytetään?


Ylimpänä parsankuorimaveitsi, seuraavana melonipallon tekijä ja alimpana tomaatin kannan poistin.

Näillä tehdään kivanmallisia keitettyjä munia.

...ja viimeisenä pannarimuotit. 

Ja viisi unelmaa


Vois se olla isompikin, mutta jotakin tähän suuntaan... täällä lisää

Tällaisen kun vielä jonakin päivänä sais... hintaa tällä tosin on noin $15.000 - Vikingin sivustolla voi käydä kuolaamassa.

Se vesihana lieden yläpuolelle. Meillä on ystäväpariskunta joilla on tällainen, ja se on maailman paras! Täällä lisää.

Viinikellari - käy kurkkimassa täältä

Jääkaappi johon voi kävellä sisään.



Kommentit

  1. OMG en pääse yli tosta melonipallontekijästä :D :D Oon nyt muutaman minuutin miettinyt enkä edes keksi mihin sellaisia palloja ikinä "tarvitaan"? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälkkäriks voi katsos tarjoilla sellaisia kauniita melonipalloja, ja kun käyttää vielä erilaisia meloneja, tulee siitä vielä iloisen kirjavaakin ;)

      Poista
  2. Minä käytän paljon melonipallokoverrinta - tosi näppärä! Lasten suuhun sopivia palloja, jotka eivät saa mehua valumaan suupielistä pöydälle ja vaatteille. Lisäksi monista eilaisista syntyy vesimelonin kuoreen raikas värikäs melonisalaatti!
    Walk in- jääkky olisi aika cool! 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä meilläkin käytetään kun jaksetaan, samoin kuin niitä pannarimuotteja. Tomaatinkannanpoistajalla poistan kannat mansikoista. Parsankuorimaveitsi ja munanmuotoilija jää sitten vähemmälle käytölle.

      Poista
  3. Nice post! loving this wine cellar

    VastaaPoista
  4. Meillä suurinpiirtein samat pakolliset, mutta hyvä leikkuulauta puuttui listasta! Häälahjana itselle ostettu valurauta-paistinpannu vielä kovassa käytössä yli 20 vuoden jälkeen, samoin Wusthof kokkiveitsi. Pinsettejä ei käytetä mutta sellaiset pinsettimäiset isot tongs-ottimet kyllä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...