lauantai 5. huhtikuuta 2014

välinpitämätön

Aamulla, jo ennen kuin nousen sängystä, luen kirjoitukseni saamat runsaat kommentit... tiesin että tulossa on paljon kommentteja. Nautin muitten näkemysten lukemisesta. Kyllä, olen monesti kärkevä ja äänekäs – ihan tarkoituksella. Toisaalta olen kulmikas myös ihan oikeassakin elämässä. Tänä aamuna huomaan selkeästi olevani myös välinpitämätön. En koskaan aiemmin ajatellut olevai erityisen välinpitämätön, mutta joudun myöntämään että lauantaiaamuna matkalla lasten jalkapalloharjoituksiin en uhraa ajatustakaan kenenkään muun hyvinvoinnille kuin oman perheeni. En mieti jalkapallovalmentajan palkkausta, vaan maksaisin mieluummin vähemmän lasteni harrastuksesta. Mun mielestä melkein $250/lapsi/12viikkoa on paljon.


viimeviikolla mä olin se vanhempi joka oli mukana pelaamassa jalkapalloa... tänään O pärjäs ilman tukihenkilöä

Vähän myöhemmin ajelen perheeni kanssa Ikeaan. En osta mitään. Tai... ostetaan me niitä marsipaanisuklaapölkkäreitä, ja kallen mätitahnaa, ja silliä, lohta ja rieskaa. Huonekaluosastolla hylkään huonekalun toisensa jälkeen koska en halua enää yhtään kaappia-tuolia-pöytää joiden hyllyt on vähän vinossa tai sarana repsottaa.




Ikeasta ajan kaupungin teollisuusalueitten halki trendikkääseen ostoskeskukseen ja talutan kaltaisteni kanssa oman jälkikasvuni siihen huonekaluliikkeeseen joka on ”must.” Room & Boardissa me kierretään hyvän aikaa ja yhteiskunnallisten epätasa-arvoisuuksien miettimisen sijasta keskityn paimentamaan jälkikasvuani koska en halua maksaa yhtään rikkoontunutta monen tonnin peiliä. Lähden kaupasta tuntia myöhemmin reilusti köyhempänä. En miettinyt hetkeäkään niitä ihmispoloja jotka tehtaassa tekee niitä tuoleja alhaisella palkalla, halusin tuolit. En miettinyt sitä tyyppiä joka väsää meidän ruokapöydän uuden valaisimen. Mietin miten kivalta ne näyttää meillä, uudet tuolit ja uusi valaisin – siitä lampusta olisin voinut maksaa enemmänkin, onneksi ei kuitenkaan tarvinnut. Illalla ne soittaa vielä ja varmistaa että tulihan niitten tuolien väri oikein... kyllä tuli.

kaikki huonekalukuvat Room&Board





Matkalla takaisin autolle bongaan lempparikauppani-ikkunassa ihanan pellavajakun. Kävelen kauppaan, sovitan ja ostan sen siltä seisomalta. Vasta kotona huomaan että sehän on kotimainen, sitä ei ole revitty yhdenkään kiinalaislapsen selkänahasta. En ajatellut asiaa kaupassa. Ojensin maksun myyjälle koska se näytti päällä yhtä hyvältä kuin ikkunassakin.  

Bryn Walker

Kotimatkalla me pysähdyttiin vielä kulmakauppaan. Ostettiin perunoita, tuoretta parsaa ja pullo viiniä Ikeasta ostetun kalan kavereiksi. Avatessani viinipullon ja kaataessani sen Riedelin lasiin en taaskaan uhrannut ajatustakaan niille meksikolaisille jotka ovat ne rypäleet keränneet. Niille joilla ei ole vakuutusta, eikä todennäköisesti myöskään oleskelulupaa saati työlupaa. Kaikkien edellämainittujen sijasta pohdin viiniä siemaillessani, miten hyvältä se maistuisi helteisenä kesäpäivänä.



Myönnän häpeillen nauttivani elämästäni. Kaksitoista vuotta takaperin meillä oli tähän maahan tullessamme vain velkaa, niin paljon velkaa että L:n työnantaja joutui maksamaan myös Koiran matkan. L:n palkka riitti hädintuskin vuokraan ja ruokaan, me elettiin kädestä suuhun. Tänään voin hyvällä omatunnolla viettää lauantain ostoksilla. Eilen ostin kolmet uudet rintaliivit, en miettinyt niittenkään tekijää yhtään sen enempää kuin sitä kaupan myyjääkään.






Huomenna voi taas olla toisin. Huomenna me ehkä mennään taas kädestä suuhun. Nyt nautin, nautin häpeillen ja häpeilemättä. Kaupan kassalla olen edelleen hämmentynyt siitä että voin. Katson L:llää ja varmistan; ”Ihan oikeestiko me voidaan tehdä näin...” Jos olisin ajattelevaisempi antaisin ne rahat jollekin muulle, sille joka tarvitsee niitä enemmän. Olen itsekäs enkä anna. Vaimennan omatuntoni äänen lahjoittamalla rahaa hyväntekeväisyyteen kuukausittain. Annan puhtaasti rahaa. Rahan lisäksi lasten käytetyt vaatteet ja lelut jatkavat matkaansa niille joilla on tarve. 



31 kommenttia:

  1. Eikö tuo, että sanot olevasi välinpitämätön muiden hyvinvoinnista ole jo ristiriidassa uskosi kanssa? Olet kuitenkin kertonut käyväsi kirkossa viikoittain.
    Mäkään en ole mitenkään kauhean empaattinen ihminen, mutta tuo kirjoituksesi on kyllä jotenkin todella ylimielinen. Taidat saada tähänkin useampia kommentteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sanonut olevani välinpitämätön muiden hyvinvoinnista. Sanoin etten uhrannut tänään ajatustakaan jalkapallovalmentajan-kaupanmyyjän-huonekalutehtaantyöntekijän-vaateompelijan-viininkerääjän -hyvinvoinnille. Mietitkö itse jokaisen liikkeesi vaikutusta? Rehellisesti myönnän etten itse mieti niitä, en vaikka käyn kirkossa sunnuntaisin ja uskon Jumalaan.

      Poista
    2. En mieti, en todellakaan, enkä edes lahjoita hyväntekeväisyyteen. Sun kirjoituksesta sai sen kuvan, että olet ylipäätään välinpitämätön muiden hyvinvoinnista. Mä vielä ymmärrän sen, että ajattelet niin, mutta se tapa millä kirjoitit antoi sinusta todella ylimielisen kuvan. Jotkut asiat vaan on sellaisia, että ne kannattaisi pitää omina mielipiteinään. Etenkin näin kirjallisessa muodossa mielipiteet saattavat tulla ulos turhan jyrkkinä.

      Poista
    3. Mä ymmärsin tavallaan Yksiksen pointin kirjoituksessa. On vain mahdotonta surra jokaisen ihmisen takia:/ Mä itse olen erittäin empaattinen ihminen, joka on itkenyt iltaisin lapsien takia, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia, ja silti en mieti jalkapallovalmentajan tai kaupanmyyjän tilannetta.
      Jokaisen ihmisen takia, varsinkaan tuntemattomien, ei voi surra eikä pidäkään.

      Poista
  2. Arvostan rehellisyyttäsi Yksis! Toisaalta tuo yllä oleva tekstisi kuulostaa kyllä aika rankalta. Sä haluat ja kehtaat sanoa suoraan, ettet oikein jaksa välittää siitä, että joillain muilla USA.n tapaisessa kovien arvojen maassa ei mene kovin hyvin. Ja ehkä sä usein/ välillä välitätkin, mutta et halua sitä liikaa ajatella tai et välitä niin paljon, että tekisi mieli ajaa asioihin jotain muutoksia tai edes puhua tasapuolisemmin jakautuvan hyvän yhteiskuntamallista. Tai ehkä sä, et tosiaan halua USA.an mitään Pohjoismaista hyvinvointivaltiomallia muistuttavaa juuri, koska sä ja varsinkin sun mies omaatte ominaisuuksia esim älyä ja sisua, joilla voi pärjätä ja menestyä USA.n kaltaisessa maassa.

    Esim Suomessa taas on kovemmat verot (ja toisaalta arvoissa enemmän solidaarisuutta ja välittämistä vähempi osaisia kohtaan), joten Suomessa teidänkin palkoista pakolla näin tulisi verojen kautta tasaus köyhempien hyväksi. Niitten, jotka eivät ehkä ole yhtä sisukkaita, terveitä, älykkäitä, lahjakkaita tms kuin te olette.

    Teilläkin oli välillä tiukkaa ja taloudellisesti vaikeaa ja nyt olette sitten nousseet älyllä ja ahkeruudella aiempaa paremmin toimeentulevien luokkaan. Nyt on siis aika nauttia ja niitten elämä, jotka eivät pärjää kovin hyvin, ei siis hirveästi huoleta. Hyvä vaan , kun Jenkeissä on alhaiset verot, jotta itse pääsee paremmin ihanille lomamatkoilla ja voi ostaa kauniimpia ja laadukkaampia vaatteita lapsille. Ymmärrän. Sulla on oikeus kokea näin ja kertoa siitä.

    Ymmärrät kuitenkin varmaan, että me lukijasi, jotka täällä Suomessa maksamme niitä korkeampia veroja, jotkut ihan tyytyväisinä, jotkut purnaten, emme aina riemusta hihkuen lue bloggauksiasi, joissa kerrot Amerikan ihmemaan ihanuuksista verrattuna poloiseen Suomeen. On nii halvat herkkuruuat ravintoloissa, ilman yliopistokoulutustakin saa mies semmosen työn , että on sitten varaa lomailla , ostaa tasokasta ruokaa, juoda ihanaa viiniä iltaisin. on kiva vähän näytellä kuvia hienosta rannekellosta ja tasokkaasta jenkkiautosta. Näin pitkälle me on päästy! Eikö ole ihanaa! Voi teitä, jotka Suomessa asutte: kalliit on ruuat ravintoloissa ja hirvee on verotus ja hyvintoimeentulevan luokan palkkauskaan ei ole USA.n tasolla. Tommosta yhtälöä siis ei Yksis ymmärrä täyttyneiden Amerikkalaisten unelmien maasta käsin, ei sitten millään.

    Joo, sä saat kokee noin, jos noin suurinpiirtein koet,( kukapa tässä toisen sisimpään näkee). Mutta me lukijatkin saadaan kokee ja miettiä, et asia ei oo ihan noin yksinkertainen. Ei me kaikki moista USA hehkutusta ja Amerikkalaisen unelman ylistystä purematta niellä.

    Osa meistä on myös menestynyt materian mittakaavalla hyvin (osa ei) ja osa meistä silti välittää siitä, että hyvä ja vauraus jakautuu maailmassa ja omissa valtioissamme epätasaisesti. Osa meistä äänestää niin, että verotus ois semmonen, et kenenkään ei tarttis kituuttaa koko elmäänsä. Osa meistä puhuu tai kirjoittaa oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Osa meistä ostaa tietoisesti reilun kaupan tuotteita ja karttaa lapsityövoimalla tehtyjä tuotteita. Kukaan ei täydellisesti jaksa ottaa muun kansan /maailman hyvinvointia huomioon, mutta moni yrittää. Kukin omalla tavallaan.

    Oon huomannut, et sä Yksis tosiaan huomiot muita vapaaehtoistyössä ja lahjoituksin. Se on tärkeetä ja sydäntä lämmittävää.

    Mut toi Usa:n systeemin hehkuttaminen ja vertaaminen Suomeen niin, että Suomi on se surkeempi, on ärsyttänyt hirveesti. On ärsyttänyt, kun tuot esille miten mahtavasti USA.ssa voi nousta taloudellisesti, kun se varotuskin on niin pieni ja tietyissä töissä palkat niin valtavat.

    jatkuu...

    Suski

    VastaaPoista
  3. jatkuu...

    Joo, varmasti osalla se ns Amerikkalainen unelma toteutuu upeesti, mutta en halua enkä pysty unohtamaan sitä Amerikkalaisen unelman kääntöpuolta. Se unelma on rakennettu vahvimpien ja pärjäävämpien ehdoilla ja suuri osa kansasta kärsii köyhyydestä ja huonoista ympäristöoloista, rikollisuuden lisääntymisestä, terveydenhuollon vakavista puutteista jne. Lähes viidesosa USA.n kansasta elää köyhyysrajan alapuolella joka päivä.

    Kun tuo USA,n rankka kokonaistilanne on tiedossa, on usein tuntunut pahalta lukea sun hehkutusta siitä, miten hienoa elo on matalan verotuksen maassa tietyillä hyvin toimeentulevien "paratiisialueilla", varakkaiden kuplissa.

    Ite en oo koskaan voinut pysähtyä tuijottelemaan vaan kuplien sisältöä vaan suuntaan katseeni helposti kokonaisuuksiin ja mieltä painaa monien ihmisten kärsiminen. Asiat voisi tehdä toisin, niin että mahdollisimman monella olisi asiat paremmin. Yritän toimia tälläisen maailman puolesta ja mun niskakarvat nousee pystyyn, kun kuplien sisältöjä hehkutetaan ja muu maailma häipyy/häivytetään kaukaisuuteen. Ja sekin vielä jotenkin menee, ei kaikki jaksa hirveesti ajatella ja paneutua raskaisiin asioihin.

    Mutta viimoinen pisara täytyy, jos joku epäoikeudenmukaisessa yhteiskunnassa asuva alkaa ihmetellä, arvostella ja päivitellä sellaisen maan "yhtälöä", jossa sentään koko valtio on sitoutunut yrittämään, että kaikilla olisi edes kohtuullinen toimeentulo ja hyvinvointi. Ja valtio kansalaisineen on siinä vielä ulkopuolistenkin arvioitsijoiden mukaan varsin hyvin onnistunut koko maailman mittakaavassa.

    Joo, Suomessa ette ehkä olisi Yksis yhtä varakkaita kuin Jenkeissä. Veroja menis enemmän ja liksa ois miehellä pienempi ja joo, Suomessa ravintolalaskut ois kalliimpia.

    Mut Suomen yhtälöllä täällä ei ole niin paljon inhimillistä kärsimystä ja hätää kuin kovien arvojen ja huonomman sosiaaliturvan USA:ssa. Ja joo, monet suomalaiset välittää ja haluaakin jakaa omastaan ihan yhteiskuntamallinkin kautta, jotta kaikilla olisi ihan hyvin asiat.

    Tämmösten isojen arvojen mittakaavalla Suomi ei ole kovin surkea maa maailmassa ja USA taas ei voi oikein pöyhistellä rintaansa. Monelle lähimmäisten hyvinvointikin merkkaa paljon, ei vain oman perheen ja suvun. Moni meistä tykkää oikeudenmukaisuutta ja empaattisuutta toteuttavista yhteiskuntamalleista. Moni myös muuttuu elämänsä aikana, suuntaan tai toiseen. Itse toivon, että mahdollisimman moni maailmassa muuttuisi siihen suuntaan, että lähimmäisten hyvinvointi niin kotimaassa kuin ulkomaillakin kiinnostaisi - oikeasti.

    Mut kaiken muutoksen lähtökohta on rehellisyys itseään kohtaan. Harva bloggaaja vaikuttaa niin rehelliseltä kuin sä Yksis. Hatun nosto rehellisyydestäsi ja aitoudestasi! Tykkään sun blogista paljon, vaikka sun jutut ärsyttääkin mua välillä hirveesti.

    Suski

    VastaaPoista
  4. Suskille kommenttina, että ei kyllä nyky Suomessa, sen enempää kuin USA:ssa kovin moni pääse pitkälle ilman (yliopisto) koulutusta. Ne ajat alkaa olemaan ohi kun raa'alla työllä noustiin sinne hyvin tienaavien joukkoon. Mun 50-luvun lopulla syntyneet vanhemmat on sen tehneet, mutta enää se ei mene ihan niin.
    Minäkin olen täällä kommentoinut, kuinka palkat ovat parempia ja verotus pienempää, mutta on täällä sitten kulujakin. Me oltiin ihan mukavasti tienaava perhe Suomessa ja täällä miehellä on vielä parempi palkka kuin Suomessa (minä jäin nyt kotiäidiksi joksikin aikaa), mutta ei meillä silti kauheasti enempää käteen jää kuin Suomessakaan. Parasta täällä asumisessa on toistaiseksi ollut ilmasto ja se, että täällä on niin paljon tekemistä, vähän niinkuin kesäisin Suomessa on kaikkea happeningia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okey, kiitti, kun selvensit! Tosiaan USA:ssa on varmasti paljon sellaisiakin isoja kuluja, jotka taas Suomessa ovat pienempiä.

      Niin ja kovin hyvin tienaavaksi, ei moni varmaan ilman hyvää koulutusta nykyään pääse oikein missään. Tosin jos on lahjakkuutta tai/ ja businessälyä, jotkut onnistuvat perustamaan toisinaan menestyvän yrityksen. Esim yks tuttu täällä, noin kolmavitonen nykyään) perusti peruskoulupohjalta tosi isoa tulosta tekevän maahantuontifirman. Toinen perheystävä taas on erään isohkon kansainvälisen firman maajohtaja ja ihan ylioppilaspohjalta. Nämä kaksi ovatkin sitten erikoislahjakkaita ja yrittelijäitä tyyppejä.

      ( By the way: Tulot on heillä tosi isot, mutta en ole muuten kuullut heidän vaalittavan siitä, että Suomessa pitäisi verotusta laskea.)

      Mutta joo, yleensä jos kaipaa isoja tuloja, niin hyvä koulutus auttaa varmasti kovasti asiaan. Itselleni muut jutut kuin suuret tulot ovat niitä kaikkein motivoivempia juttuja. Elämisen sisältö muuten on tärkeintä ja kuulostaa, että sinullakin on niin. Tosin, jos olisi hirveän tiukkaa taloudellisesti, niinkuin monilla ihmisillä maailmassa on, niin kyllä se siihen elämän sisältöön voi pahasti vaikuttaa. Perustarpeet pitää saada tyydytettyä. Siihen voi sitten rakentaa mielekkään ja kiintoisan elämän, vaikka rahaa ei jollakin olisikaan hirveesti. USA.ssa on kyllä monessa paikassa aivan ihana ilmasto. :)

      Suski

      Poista
  5. Paitsi ettet ole. Siis välinpitämätön. Hieno kirjoitus keskeltä elämää. Näinhän me elämme, me hyväosaiset. Jokainen mieistä tiedostaa tavaroiden ja palveluiden taustat ja silti kulutamme ja hyödynnämme palveluita. Eikä meistä kuitenkaan kukaan pidä tilannetta itsestäänselvyytenä.

    VastaaPoista
  6. Kun oma elämä on selviytymistaistelua, joinakin päivinä enemmän ja joinakin vähemmän, mutta jatkuvaa koossa pysymisen kanssa taistelua joka tapauksessa, ei aina todellakaan jaksa olla kiinnostunut mistään muusta kuin niistä omista läheisistä ja lähipiiristä. On hurskastelua alkaa väittämään, että ihminen ei saisi olla oman väsymyksensä keskellä välinpitämätön toisia kohtaan. Se on sitä paitsi tunnustettu ja tunnistettu psykologinen selviytymiskeino ihmisellä joka on kokenut kovia - välinpitämättömyys siis.

    VastaaPoista
  7. Suurin osa ihmisistä ei edes tiedosta tekojensa/ostopäätöstensä vaikutusta.

    VastaaPoista
  8. Tää kommentointi, johon vastineena tääkin bloggaus tuli, alkoi siis siitä, että Yksis päivitteli, ettei ymmärrä Suomen yhtälöä korkeine verotuksineen ja kalliine ravintolahintoineen.

    No joo. Onhan tuosta yhtälöstä saanut nyt lukea analyysia. On tullut tilaisuus miettiä, mitä alhaisen verotuksen ja sitä myötä alhaisen sosiaaliturvan maissa se elämä on. On tullut pohdittua, mitä se elämä on korkeamman verotuksen ja paremman sosiaaliturvan maissa.

    Ajattelen, että ollaanhan me hyvintoimeentulevat, jotka rutisimme Suomen korkeasta verotuksesta ja hinnakkaista lounaista kyllä oikeastaan toden totta aika välinpitämättömiä. Eikö me välitetä, miten moni voi paremmin ja pärjää aika hyvinkin, kun se veroprossa on niin suuri, että jokaiselle saadaan järkättyä suht koht kohtalainen toimeentulo ja terveydenhuolto. Ei kai me välitetä, silloin , kun ruikutetaan ja valitetaan veroista.

    Ehkä ens kerran, kun joku tulee sanomaan mulle, et kauheeta kun taas verot nousi, en yhdykään valitusvirteen vaan pohdin ääneen kuinka moni hyötyykään ja miten, kun se veroprossa tosiaan on kohtuullisen iso.

    Jo se on varmaan sitä arjen välittämistä, että ei ruikuta verojen suuruudesta vaan vaikkapa päättää äänestää sellaista tyyppiä, joka ei aja verovähennyksiä tms köyhiin, sairaisiin, vanhuksiin ja vammaisiin kuitenkin lopulta kolahtavaa.

    Jo se on arjen välittämistä, että myöntää mielessään ja ääneen, että Raamatunkin mukaan, tulisi tapahtua tasausta rikkaimmilta köyhemmille. Kun sen sisäistää sydämeensä, ei ekana ole vaan mielessä, mistä itse hyödyn eniten ja en kai vain menetä mitään.

    Kukaan meistä ei ole täydellinen toisista ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtimisessa, Aina ei ole kuitenkaan huono päivä ja silloin voimme miettiä arvojamme ja mitä me kukin voimme ja jaksamme tehdä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.

    Usein se suurin teko voi olla omien arvojensa puntarointi. Sydämen kyllyydestä suu puhuu ja teot seuraavat luonnostaan ajatteluamme...kun on sellainen hetki, että elämä ei tunnu vain selviytymistaistelulta.

    Monella köyhällä ja syrjäytyneellä se elämä on kyllä selviytymistaistelua lapsuudesta hamaan vanhuuteen. Jos jonkun vauraamman elämä välillä helpottaa ja on hyvä päivä, tuo varmasti iloa ajatella ja toimia niitten vähemmän onnekkaidenkin puolesta.

    Itse ainakin aion lopettaa korkeista veroista rutisemisen ja äänestän henkilöä, joka ei aja lähinnä vain varakkaiden etuja ja veroalennuksia.

    VastaaPoista
  9. Onks kaikki äärioikeistolaiset ja monet rikkaat sit väsyneitä, uupuneita ja selvelviytymistaistelun keskellä, kun ne haluu ajaa omia etujaan ja saada verotuksen tosi alhaiseksi? Kun ne ei oikein haluu ja "jaksa"ajatella vähempiosaisten etua vaan haluavat lähinnä pönkittää omia asemiaan.

    Tuo matalampien verojen kannatus ja korkeempien verojen päivittely ei monella ainakaan liity siihen, että itse oilisi jossain selviytymistaistelussa. Useissa tapauksissa kysymys on vaan ihmisten omasta luontaisesta itsekkyydestä ja mukavuudenhalusta. Jotkut haluaa taistella sellaisia asenteita vastaan ja kehittää epäitsekkyyttä ja toisista välittämistä.

    Joillakin nyt vaan on sellainen luonne ihan jo luonnostaan, että he ajavat mieluiten vain omia etujaan. Meitä on niin monelaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka miten uskon ja ajattelen, että jokaisen sivistysvaltion tulee huolehtia heikoista, sairaista ja lapsista niin myönnän, että tässä keski-iän kokemuksella olen ekaa kertaa herännyt myös siihen, että samat sivistysvaltiot myös valitettavasti mahdollistavat ihan ammattimaisen lusmuilun. Tähän asti olen ollut henkeen ja vereen hyvinvointivaltion kannataja, nyt alan hiukan epäillä Ihan omassa tuttavapiirissä on Suomessa kolmannen polven sossupummeja. Niitä, jotka ihan sataprosenttisesti elävät muiden rahoilla ja valittavat kovaäänisesti kelan viivästyneistä päätöksistä jne. Ihan omaan tuttavapiiriin kuuluu myös amerikkalaisia sossupummeja, jotka yhteiskunnan avun lisäksi osaavat ansiokkaasti pummia rahaa, arkipäivän apua ja myötätuntoa perheeltä, suvulta, seurakunnalta ja tuttavapiiristä. Ja tähän on kaikille kärkkäille suomalaisille hyvinvointivaltion puolustajille muistutettava amerikkalaisten suurisydämisyydestä, naapuriavusta ja lähimmäisenrakkaudesta, joita olen harvoin kohdannut Suomessa. Kun Yhdysvalloissa joutuu pulaan ystävät, seurakuntalaiset ja naapurit ihan oikeasti ja aidosti ovat mukana ahdingon jakamisessa, kun taas Suomessa tämä ylistetty hyvinvointiyhteiskunta on se tuki ja turva, mutta henkilökohtainen kohtaaminen ja myötätunto ovat harvinaista herkkua. Ja juu, kuten jo mainitsin, myös sitä voi väärinkäyttää!

      Taustastani sen verran, että sekä Suomi, UK että USA ovat henkilökohtaisesti koettuja ja tuttuja, mutta nyt asun Saksassa ja vielä etelässä, jossa menee yhteiskunnassa erittäin hyvin juuri nyt. Muutaman vuoden kokemuksella en uskalla huudella mielipiteitäni samalla itsevarmuudella kuin monet täällä Yksiksen kommentoijista, eikä tulisi mielenkääi ryhtyä kärkkääseen vastakkainasetteluun, jota kommenttiosastossa on harjoitettu. Mitä sen sijaan uskallan, on kehottaa jokaista huutelijaa kokemaan elämää eri maissa. Lähde ja uskalla. Asettaudu uuteen maahan ja hanki siellä elämä ja arki. Mielipiteet ja näkemykset kirkastuvat ja avartuvat. Viimeistään kulttuurishokin jälkeen.

      Poista
    2. Minä olen asunut muuallakin kuin Suomessa, ihan joitain vuosia, ja niin siellä kuin Suomessakin olen kyllä kokenut lähimmäisenrakkautta. Tuskinpa se mitään USA:n yksinoikeutta on . Varsinkin seurakunnan toiminnassa ja vapaaehtoistyön yhteydessä olen törmännyt tosi lämminsydämisiin ihmisiin Suomessakin. Kun eräs minulle tärkeä ihminen jäi leskeksi, pieni seurakunta järjesti talkoilla hautajaiset ja osallistui monin tavoin tämän lesken ja hänen lapsiensa elämään. ja paljon muutakin hyvää nään jatkuvasti. Itsekin yritän toki toisia auttaa, mm hoitamalla toisten lapsia, viemällä ruokaa, jos on tiukkaa, tekemällä vapaaehtoistöitä jne ja tunnen monia, jotka tekevät vielä paljon enemmän ja ihan Suomessa.

      Jokuseen ns "työtävieroksuvan oloiseen sossupummiinkin" olen törmännyt, mutta se, että joukkoon mahtuu aina jokunen systeemin väärinkäyttäjäkin ei tee kuitenkaan tyhjäksi pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan hyötyjä.

      Juuri tänään naapurini leikkasi aitamme ja iso osa nuorimmaisen vaatteista on yllärilahjoja naapureiltani. Itsekin autan usein toisia. Minä olen kokenut Suomen hyvin lämminsydämisten ihmisten maana. Ehkä osaltaan asiaan vaikuttaa se, että liikun paljon uskovaisten joukossa.

      Olen iloinen siitä, että Suomessa jo ihan yhteiskunta huolehtii melkoisen hyvin kansalaisistaan koko maailman mittakaavassa. Lisäksi täällä on paljon pohdiskelevaa ja syvällistä porukkaa, joka tosiaan miettii arvojaan. Small talkin luvattu maa Suomi taas ei ole eikä sen niin väliäkään.

      Minusta ainakin on ollut kiinnostavaa lukea blogin kommenttiosiota. Vahvoja mielipiteitä ja särmääkin kyllä on riittänyt, mutta ei ihme sillä niitä tosiaan riittää itse bloggaajallakin kuten hän auliisti myöntää. :D

      Poista
    3. Pari vaihtoehtoa: Ajatellaan, että jossain kunnassa on 100 ihmistä, jotka tuovat ilmi olevansa taloudellisessa ahdingossa. Oikeasti 8 heistä on "sossupummeja", jotka eivät edes yritä etsiä työtä tms (ja sitä ei voida todistaa) ja loput 92 ovat oikeasti ongelmissa ja puutteessa.

      Kumpi on parempi vaihtoehto:

      a) Koska 8 ihmistä saisi väärin perustein hyötyä ja käyttäisi yhteiskunnan tukea väärin, päätetään, ettei tueta ketään vaan koko 100 hengen porukka saa pärjätä miten pystyy tai olla pärjäämättä.

      b) Vaikka voi käydä niin, että osa huijaa ja käyttää systeemiä väärin hyväkseen (ne kahdeksan), tuetaan kuitenkin tätä taloudellisen ahdingon porukkaa, jolloin ne 92, joitten ahdinko on todellista ja aitoa, tulevat autetuiksi ja pärjäävät. 8 ihmistä saa tosin väärää etua ja hyötyä.

      Mielestäni vaihtoehto B on parempi. Aina on joitakin, jotka kontrollointiyrityksistä huolimatta onnistuvat huijaamaan ja väärinkäyttämään avustus-ja tukisysteemejä. Silti ei ole inhimillinen eikä empaattinen ratkaisu, että hädänalaisten systemaattinen tukeminen ja auttaminen lopetetaan.

      Suomessa voi olla lukuisia sosiaalipummeja, mutta toisaalta eipä täällä ole niin suurta inhimillisen hädän ja köyhyyden määrääkään kuin lukuisissa muissa huonomman sosiaaliturvan maissa. Inhimillisen kärsimyksen vähentäminen on aina tärkeää. Se on tärkeämpää kuin saada estettyä kaikenlainen huijaaminen ja siipeily. Niitä ei saada millään koskaan kitkettyä pois, mutta räikeät eriarvoisuuden piirteet voidaan saada vähennettyä melkoisen hyvin kuten Pohjoismaissa olemme saaneet nähdä. Juuri missään ei niin harva näe nälkää ja jää terveydenhuollon ulkopuolelle kuin Suomessa. Siihen iloon verrattuna jokunen sosiaalipummi siellä täällä on varsin pieni ongelma.

      Maikku

      Poista
  10. Eihän ihminen nyt koko ajan ajattele toisia ja miten toisten oloja voisi parantaa. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Usein arki vie ja sen omat kuviot.

    Mutta kuitenkinaina meille kaikille tulee tilanteita, jolloin tehdään päätöksiä, joilla vaikutamme toisten ihmisten elämään ja toimentuloon.

    No, juuri tuo aiemminkin esiin otettu äänestäminen nyt ainakin tulee mieleen. Äänestääkö yleensä ollenkaan ja minkä aatesuunnan edustajaa tai ihmistä sitten. Mitä asioita hän ajaa.

    Sekin vaikuttaa toisiin, mihin uskoo. Olenko ateisti, agnostikko vai uskovainen. Jos on uskovainen, siihen taas jo sinällään sisältyy toisista huolehtimisen ja välittämisen periaate. "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

    Tässä on mielestäni kaksi tärkeää tapaa vaikuttaa. Usko ja politiikka.

    Sitten tietenkin voi helpottaa köyhien ja ongelmaisten oloa erilaisten vaapaaehtoistöiden kautta. (esim srk:n tms yhteisön kautta) Jos on oikein jaksavainen ja tunnollinen luonne voi jopa ostopäätöksillään vaikuttaa. Ja voihan toki olla antelias vähävaraisille ystävilleenkin ja muutenkin lahjoittaa köyhien ja sairaiden hyväksi.

    Onhan niitä tapoja osoittaa välittämistä. Tuskin kukaan näitä aina jaksaa miettiä ja elämäntilanteet vaihtelevat, mutta tuskin myöskään kellään on sellainen elämä, etteikö edes välillä löytyisi hetki, jolloin olisi aikaa ja voimia paneutua näihin asioihin, jos vain tahtoa riittää.

    VastaaPoista
  11. Tuli tässä vielä tätä USA vs Suomi keskustelua miettiessäni mieleen sellainen, että USAssa asuvana Suomalaisena (tai Yhdysvaltalaisen kanssa naimisissa olevana ja Suomessa asuvana) joutuu usein sellaiseen tilanteeseen, jossa joutuu puolustamaan Yhdysvaltoja tietyiltä stereotypiolita. Esim. että suurinosa on täällä todella lihavia, tai että kaikki syövät vain pizzaa ja hampurilaisia. Nämä ovat tietysti pieniä asioita verrattuna ihmisten toimeentulemiseen, mutta Suomessa on paljon ihmisiä jotka suhtauvat negatiivisesti Yhdysvaltoihin, vaikka eivät olisi täällä koskaan käyneetkään.
    Mun mies on siis paikallinen ja kerroin hänellä näistä keskusteluista täällä. Hän sanoi huomanneensa sellaisen piirteen Yhdysvalloissa asuvissa tai asuneissa Suomalaisissa, että he ajattelevat olevansa jotenkin parempia kuin muut Suomalaiset kun ovat päässeet tänne Amerikan ihmemaahan asumaan, tänne kun on niin vaikea edes päästä asumaan. Toivottavasti itse tulen aina muistamaan juureni ja muistan arvostaa sitä kaikkea jota Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on minulle antanut (mm. ilmainen koulutus, terveydenhoito, palkallinen pitkä äitiysloma).

    VastaaPoista
  12. Ilman erityistietoja ja -taitoja suomalainen ei USA:han pääse ilman "naimakauppoja" muuttamaan joten tunteelle on tietenkin perusteet. Vai olisiko kyse sittenkin tietystä ihmistyypistä joka ylipäätään haluaa muuttaa pois synnyinmaastaan vapaaehtoisesti ilman yllämainittuja "naimakauppoja"?

    Samalla logiikalla Kanadassa asuvat tai asuneet suomalaiset lienevät hyvinkin ylimielisiä koska Kanadaan on huomattavan vaikea päästä asumaan. Vai yleistänkö ehkä liikaa "mu-tu" tuntumalla? :)

    Hauskana yksityiskohtana voi todeta että vastaavasti Euroopassa asuneilla amerikkalaisilla on vallalla silloin tällöin naivistinen ihannointi eurooppalaisuutta kohtaan - tietynlaista snobismia sekin.

    Kansallisuudet muuten kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Esimerkkinä "suomalainen" ja "amerikkalainen", joista jälkimmäinen on arkikielinen muoto "yhdysvaltalaisesta". ;)


    VastaaPoista
  13. Kiitos taas kerran kaikille hyvästä keskustelusta!

    Viimeisimpään kahteen kommenttiin totean että mulla ei ole ainakaan minkäänlaisia tarvetta tai oikeutusta tuntea itseäni jotenkin erityiseksi siksi että asun täällä, kuulunhan siihen ryhmään joka niillä "naimakaupoilla" on onnistunut itsensä tänne kampeamaan... onnekas on ehkä osuvampi ilmaisu mun kohdalla. Satuin menemään naimisiin miehen kanssa, jolla oli niitä erityistaitoja ja joka sattui vieläpä työskentelemään sellaisen työnantajan palveluksessa joka oli valmis käymään paperisodan ja muuttamaan meidät tänne.

    Miten niin onnekas? Siten että halusin muuttaa Yhdysvaltoihin. En muuttanut tänne mieheni kansalaisuuden tai työn vuoksi, siksi että oli pakko tai edes puolipakko tai kolmasosapakko. Halusin muuttaa tähän maahan, olin onnekas ja sain mahdollisuuden toteuttaa unelmani.

    Tiedostan että valtaosa suomalaisista haluaa ja valitsee asua Suomessa, nekin joilla olisi ne tarvittavat erityistaidot lähteä. Tässä kohdassa voin myös sanoa törmänneeni moneen amerikkalaiseen joka ottaa sen ikäänkuin kunnianosoituksena. Tulenhan pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta, en ole pakolainen, en tule köyhyydestä. Päätös hakeutua tänne on perustunut omaan vapaaseen tahtoon enemmänkin kuin toiveeseen paremmasta elämästä.

    VastaaPoista
  14. Pahoittelut kielioppivirheistä, kun ne häiritsivät niin paljon, että piti kommentoida. Suomeksi kirjoittaminen ei ole mun vahvuus, koska olen opiskellut ja töissäkin enimmäkseen kirjoittanut englanniksi.

    VastaaPoista
  15. Voi oksennus, miten ällöttävä kirjoitus!

    Marja

    VastaaPoista
  16. Mua lahinna ihmetyttaa naa tunteenpurkaukset joita sun rehellinen tyyli kirjoittaa sai aikaan. Miksei saa kehua ja kertoa asuinmaansa hyvista puolista, olen itse ulkosuomalainen ja ihan rehellisesti kerron mika on hyvin ja mika huonosti asuinmaassani. Suomi on hieno maa mutta niin on moni muukin. Kun asuu isossa maassa, jossa on eriarvoisuutta, ei oikeasti pysty surkuttelemaan jokaisen ihmisen kohtaloa, se on selviytymistaito. Jos jotakuta Suomessa oikeasti niin arsyttaa lukea siita etta joku on onnellinen muualla niin kannattaisi varmaan jattaa lukematta? Maailmalla asuminen vaan vie sarmaa monista mielipiteista, jatka samaan tyyliin Yksis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskinpa täällä moniakaan erityisemmin ärsyttäisi se, että jos Yksis vain kertoilisi asuinmaansa hyvistä puolista. Se, että hän päivitteli ja surkutteli Suomen "yhtälöä" herätti alunperin tän keskustelun. Aiemminkin Yksis on usein hehkuttanut USA:n asioitten tolaa verraten Suomeen... miten Suomessa asiat on siis monessa jutussa siis jotenkin surkeemmin. Eli bloggaja itse on harrastanut tälläistä vastakkainasettelua kirjoittelussaan ja sittemmin seurasi tää vastareaktio..

      Nyt osa lukijoista halus selvästikin tuoda esille sitä, mihin Suomen "yhtälö" on Suomessa johtanut ja mihin USA:n yhtälö on USA:ssa johtanut. Suomessa on paljon vähemmän inhimmillistä hätää ja eriarvoisuutta kuin USA:ssa. Vauraampi luokka sitten ei ole keskimäärin yhtä vauras kuin USA:n vauras luokka.

      No, tähän edellisen postauksen kommenttitulvaan Yksis sitten pläjäytti tän VÄLINPITÄMÄTÖN-postauksensa, joka taas erittäin ymmärrettävää kyllä herätti uuden kommenttitulvan.

      Poista
    2. Olen ihmeissäni seurannut näitä keskusteluja. Eniten itsellä hämmästyttänyt se, että Yksis kirjoittaa Suomen epäkohdista, jolloin sieltä vastaa porukka menemällä Yksiksen henkilökohtaisuuksiin. Korkeasti koulutetut ihmiset (ainakin väittivät niin) kirjoittivat bloggarista ikävästi isoon ääneen, tietysti anonyymeina.

      Vastakkainasettelussa tuntuvat olevan henkilöt, jotka ovat asuneet elämänsä pelkästään Suomen rajojen sisällä. Joskus täytyy mennä kauas, jotta näkee lähelle. Jokaisellahan on tunnetusti omat mielipiteensä ja ne voi tuodakin esille. Asiallisuus ei ole varmaan liikaa pyydetty aikuisilta ihmisiltä vaikkei omalla profiililla/ nimellä esiinnytkään?

      Harvassa on oikeasti ihmiset Suomessakaan, jotka ajattelevat että on hienoa käydä töissä, maksaa veroja, jotta elättää näitä useassa sukupolvessa eläviä sosiaalipummeja? Muussa tapauksessa olen sitä mieltä, että sosiaaliturva on hyvä (ilmainen koulutus, terveydenhuolto, tuet ja korvaukset- tietyissä tilanteissa). Hyysäämistä en ymmärrä, enkä sitä että meillä osalla on velvoitteet, kun taas toisilla ei. Nämä jälkimmäiset tyypit tuntevat vaan oikeutensa. Luulisi, että lukijatkin ovat sen verran kotimaansa taloustilannetta seuranneet, jotta ymmärtävät että tilanteelle täytyisi tehdä jotain?

      Jatka samaan malliin Yksis! Hienoa, että uskallat kirjoittaa ongelmistakin. Aurinkoista kevättä kaikille- anonyymeillekin:)

      Poista
    3. Kiitos Mami! Hyvää kevättä myös sulle :) Mä lähinnä aina välillä mietin että lukeeko nää anonyymit vain ne kirjoitukset joissa puhutaan Suomesta ja epäkohdista. Kirjoitanhan kuitenkin pääsääntöisesti ihan muista asioista.

      Poista
  17. Otsikosta tuli mieleen, että eikös välinpitämättömyys muita ihmisiä kohtaan ole yksi autismille tyypillinen ominaisuus. Joittenkin mukaan autisteilla voi esiintyä myös empatian puutetta ja kulmikasta käytöstä.

    Oli toi sen verran ylimieliseen tyyliin kirjoitettu bloggaus, että alkoi ajatukset raksuttamaan tohon suuntaan.

    Toi voi jonkun mielestä olla rehellinen ja aito bloggaus, mutta mun mielestä se on ylimieliseen tyyliin väsätty ja yleisistä sosiaalisista käyttäytymiskoodeista piittaamaton kirjoitus.

    Nimimerkillä kyllä koira koiran tuntee ja autisti autistin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon tapaisia tuntemuksia kuin bloggauksessa oli, voi tulla isolle osalle ihmisistä. Kaikki ei vaan kehtaa sanoa sitä ääneen. Siis, että usein ei vaan jaksa välittää ja tuntuu ihan samalta noitten suurimman osan ympärillä olevien pärjääminen.

      " Pääasia, kun nyt vaan meillä menee ihan OK ja elämästä saa nauttia." Eiks muka näin ole näppylät?

      S.K

      Poista
    2. Periaatteessa on paras, että vain asiat riitelee eikä ihmiset. Vaikka ei tykkäisikään jonkun kirjoitustavasta, ei kannata mennä henkilökohtaisuuksiin. On epäkohteliasta ruveta analysoimaan bloggajan luonnetta tämän tekstien perustella saati tekemään diagnooseja. Parempi kritisoida vaan asioita eikä ihmisiä.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.