Siirry pääsisältöön

kerrostalo? asunto? hotelli?

Muistatteko vielä sen jakson Solsidanissa, jossa Fredden poika Victor kysyy isältään mikä on asunto. Ensin ne käy vaklaamassa kerrostaloja ja lopulta isä vie poikansa vierailulle yhteen lähiökerrostaloon.


Meidän perheessä on viimeaikoina käyty vastaavaa keskustelua, ei niin että talossa tai kerrostalossa asuminen välttämättä erottelisi sosioekonomisia luokkia toisistaan – on paljon kerrostaloja joiden asuntojen hinnat on niin tähtitieteellisiä että siinä jää moni talo kakkoseksi. Ennemminkin meillä siksi ettei ne tunne ketään joka asuisi kerrostalossa. Me asutaan amerikkalaisessa suburbiassa ja lapsiperheet asuu – ainakin pääsääntöisesti – taloissa tai rivarissa. Suurin osa talossa. Sosioekonomisesta taustasta kertoo talon koko, tontti ja alue jolle talo on rakennettu.

Lapsille kerrostalon ja hotellin välillä on yhtäsuuruusmerkki. On toki mahdollista että kyseessä on myös sairaala tai toimistotalo. Jos talo kuitenkin näyttää siltä että siinä asutaan, sen on oltava hotelli. Me ollaan L.n kanssa kyllä kerrottu että me ollaan kasvettu kaupungissa ja asuttu koko lapsuutemme kerrostalossa. Ne katsoo vähän epäluuloisena, aavistuksen hämmentyneenä ja ehkä jopa säälien. Siis ootte asuneet talossa, jossa asutaan päällekkäin...

Tänään me käytiin sunnuntaisyömässä kaupungin uudessa ja kuuluisassa purilaispaikassa, oli muuten hyvät hampurilaiset. Ainoa kuitti paikalle siitä ettei niillä ollut maidottomia sämpylöitä. Soitin etukäteen, ja tyttö puhelimessa iloisesti tarjos gluteiinitonta hampurilaissämpylää, mihin jouduin hienovaraisesti toteamaan että vilja- ja maitotuotteet nyt sattuu olemaan kaksi eri asiaa. Asia järjestyi kun me otettiin M:lle oma sämpylä sen hampurilaista varten ja keittiö rakensi sille hampurilaisen käyttäen sen omaa sämpylää – kiitos.


nää on siis luomusta tehtyjä gurmeepurilaisia ja lehmätkin on varmasti olleet onnellisia ennen kuolemaansa



                                                                                             O sai pyyhkeitä ja sitä harmittaa

No, se uusi ja ihana ravintola on kerrostalon kivijalassa ja sen talon edessä oli kyltti joka ohjas talon ”leasing officeen”. Osa taloista kun on täällä omistusasuntoja, osa vuokrakasarmeja ja osa vuokrakasarmeista niin sanotusti super ”hip!” Näissä superhip vuokrataloissa on aina pari asuntoa joita pääsee katsomaan, valmiiksi kalustettuja – sellaisia; ”tällaisessa sinäkin haluaisit ihan varmasti asua” malliasuntoja. L vähän vastusteli kun sanoin et nythän me viedään lapsukaiset tutustumaan kerrostaloon. Se kysyi multa pariinkin kertaan, oonko ihan tosissani kun meinaan mennä sinne... joo, oon. Avaan myyntitoimiston oven, esittäydyn sille esittelijänaiselle ja kerron miksi me ollaan siellä. Hyvin sillä piti pokka, mulla ei meinannut pitää kun mietin miten se kertoo illalla poikaystävälleen siitä hullusta naisesta joka halusi esitellä lapsilaumalleen kerrostaloasumista. Kiltisti se sulki toimiston, otti malliasunnon avaimet ja me huristeltiin hissillä kuudenteen kerrokseen katsomaan asuntoa. Ajomatka kotiin meni kerrostaloasumisesta keskustellessa, kotona ne leikki olevansa retkellä kerrostalossa.



tältä näyttää aunto

Mä luulen että me puhutaan tästä vielä pitkään... just nyt ne rakentaa olkkarissa legoista kerrostaloa.





Kommentit

  1. Kyllä varmasti on edittelijällä naurattanut varsinkin, jos hän on katsonut Soldidania. Ei tosin taida olla supersuosittu sarja siellä päin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan oo katsonut Solsidania, mutta aivan varmasti piti meitä vähän tärähtäneinä ;)

      Poista
  2. Hihi, hienoa että asuntoasia selvisi! Ja kyllä olen itsekin ihmetellyt miten tietämätöntä voi ravintolahenkilökunta olla. Se nyt on vielä on ymmärrettävää, että sotketaan laktoositon ja maidoton, mutta gluteeniton ja maidoton - haloo! Tai kerran kun kysyttiin onko mitään kananmunatonta leivonnaista (allergiasyistä myös) niin henkilökunnan edustaja tiedusteli, tarkoittaako se samaa kuin laktoositon- Hieman loksahti leuka ja hyvä etten saanut nauruhepulia :-). Se maidottomuus ei ole niin kauhean vaikeaa sitten kun siihen tottuu, meillä on ollut pari maitoallergikkoa. Ja muuten meidän 7v poika sai syksyllä myös silmälasit. Ne on hienot ja pitää niitä mielellään, M:n lasit näyttää myös komeilta! - LeenaK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Eihän nää nyt niin monimutkaisia ole, kananmuna, maito, viljatuotteet... sen ymmärrän ettei aina osaa sanoa onko jossakin jotakin, mutta että nää perusasiat menee sekaisin.

      Kotosalla maidottomuus sujuu jo oikein hyvin, hankalampaa on muualla. Sekin lähinnä sksi et on kurjaa sanoa lapselle ettei kahvilassa ole mitään mitä se sais syödä... käytännössä taidetaan äänestää jaloillamme ja valita sellaisia paikkoja joista löytyy mm. vegaanivaihtareita.

      M:n luokalla M on kolmas lapsi kolmestatoista jolla on lasit, onneksi se on niin tavallista...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi