kerrostalo? asunto? hotelli?

Muistatteko vielä sen jakson Solsidanissa, jossa Fredden poika Victor kysyy isältään mikä on asunto. Ensin ne käy vaklaamassa kerrostaloja ja lopulta isä vie poikansa vierailulle yhteen lähiökerrostaloon.

Meidän perheessä on viimeaikoina käyty vastaavaa keskustelua, ei niin että talossa tai kerrostalossa asuminen välttämättä erottelisi sosioekonomisia luokkia toisistaan – on paljon kerrostaloja joiden asuntojen hinnat on niin tähtitieteellisiä että siinä jää moni talo kakkoseksi. Ennemminkin meillä siksi ettei ne tunne ketään joka asuisi kerrostalossa. Me asutaan amerikkalaisessa suburbiassa ja lapsiperheet asuu – ainakin pääsääntöisesti – taloissa tai rivarissa. Suurin osa talossa. Sosioekonomisesta taustasta kertoo talon koko, tontti ja alue jolle talo on rakennettu.

Lapsille kerrostalon ja hotellin välillä on yhtäsuuruusmerkki. On toki mahdollista että kyseessä on myös sairaala tai toimistotalo. Jos talo kuitenkin näyttää siltä että siinä asutaan, sen on oltava hotelli. Me ollaan L.n kanssa kyllä kerrottu että me ollaan kasvettu kaupungissa ja asuttu koko lapsuutemme kerrostalossa. Ne katsoo vähän epäluuloisena, aavistuksen hämmentyneenä ja ehkä jopa säälien. Siis ootte asuneet talossa, jossa asutaan päällekkäin...

Tänään me käytiin sunnuntaisyömässä kaupungin uudessa ja kuuluisassa purilaispaikassa, oli muuten hyvät hampurilaiset. Ainoa kuitti paikalle siitä ettei niillä ollut maidottomia sämpylöitä. Soitin etukäteen, ja tyttö puhelimessa iloisesti tarjos gluteiinitonta hampurilaissämpylää, mihin jouduin hienovaraisesti toteamaan että vilja- ja maitotuotteet nyt sattuu olemaan kaksi eri asiaa. Asia järjestyi kun me otettiin M:lle oma sämpylä sen hampurilaista varten ja keittiö rakensi sille hampurilaisen käyttäen sen omaa sämpylää – kiitos.

nää on siis luomusta tehtyjä gurmeepurilaisia ja lehmätkin on varmasti olleet onnellisia ennen kuolemaansa

                                                                                             O sai pyyhkeitä ja sitä harmittaa

No, se uusi ja ihana ravintola on kerrostalon kivijalassa ja sen talon edessä oli kyltti joka ohjas talon ”leasing officeen”. Osa taloista kun on täällä omistusasuntoja, osa vuokrakasarmeja ja osa vuokrakasarmeista niin sanotusti super ”hip!” Näissä superhip vuokrataloissa on aina pari asuntoa joita pääsee katsomaan, valmiiksi kalustettuja – sellaisia; ”tällaisessa sinäkin haluaisit ihan varmasti asua” malliasuntoja. L vähän vastusteli kun sanoin et nythän me viedään lapsukaiset tutustumaan kerrostaloon. Se kysyi multa pariinkin kertaan, oonko ihan tosissani kun meinaan mennä sinne... joo, oon. Avaan myyntitoimiston oven, esittäydyn sille esittelijänaiselle ja kerron miksi me ollaan siellä. Hyvin sillä piti pokka, mulla ei meinannut pitää kun mietin miten se kertoo illalla poikaystävälleen siitä hullusta naisesta joka halusi esitellä lapsilaumalleen kerrostaloasumista. Kiltisti se sulki toimiston, otti malliasunnon avaimet ja me huristeltiin hissillä kuudenteen kerrokseen katsomaan asuntoa. Ajomatka kotiin meni kerrostaloasumisesta keskustellessa, kotona ne leikki olevansa retkellä kerrostalossa.

tältä näyttää aunto

Mä luulen että me puhutaan tästä vielä pitkään... just nyt ne rakentaa olkkarissa legoista kerrostaloa.