Siirry pääsisältöön

syömään!!!

Nää syö meidät konkurssiin ja ne on vasta neljä, neljä ja kuus. Yhdellä aamiaisella menee kepeästi yhdeksän kananmunaa, puoli kiloa pekonia, tusina pannukakkuja, pari rasiaa marjoja. Lounaalla menee helposti kymmenen viipaletta leipää ja pinaattiletut on syytä tehdä litraiseen taikinaan. Pellillinen pannaria katoaa silmänräpäyksessä. Jugurtit on rajoitettu yhteen per ateria per päivä. Päivällisellä ne syö pihvin mieheen ja naiseen, paitsi O joka mieluummin syö sashimia – siis sitä sushia missä on se iso klimppi raakaa kalaa riisin päällä.

pinaattilettuja mantelimaitoon

Ongelma on positiivinen ottaen huomioon että vielä vuosi sitten me käytännössä rukoiltiin et joku söis edes jotakin, paitsi O joka silloinkin söi melkein mitä vaan, koska vaan ja kuinka paljon tahansa. M kävi syömisterapiassa kahdesti viikossa syömässä pizzaa ja kananmunia. Kotona sitä pidettiin hengissä ravintolisillä. Edelleen se muistelee kauhulla syömisterapiaa, kuinka siellä istuttiin ja oli pakko syödä.

Vähän haasteellista ruuanlaittamisesta tekee se että M ei syö riisiä, K ei syö perunaa – ei edes ranskalaisia - ja O syö mieluummin kalaa tai kasviksia kuin lihaa. M ei syö kalaa, paitsi kotona itse savustettua lohta. Yksikään niistä ei syö laatikkoruokia, ne on epäilyttäviä ja niissä on kuitenkin jotain vaarallista sössöä eli munamaitoa tai valkokastiketta. Grillissä kiven päällä paistettu pizza, prosciutto crudoa, tuoretta basilikaa ja mozzarellaa, viipaloitua valkosipulia ja oman pihan tomaatteja taitaa olla voittaja. M:n versiossa oliiviöljyä juuston sijaan. Edelleen meillä harjoitellaan ajatusta että kaikkien ruokien ei tarvitse mennä kahteen ääripäähän – hyvää tai pahaa – vaan väliin mahtuu myös niitä ruokia joita voi ihan hyvin syödä, edes vähän, vaikkei se nyt mitään superherkkua olisikaan.

grillipizzaa

M:n maitoallergian myötä meillä lensi ovesta ulos monet lasten suosikit, mac&cheese, quesadillat, cheese pizza, grilled cheese. Tilalle on pitänyt etsiä uutta. Valmisruokaosasto on edellä mainitusta syystä vähintäänkin rajallinen, kaikessa kun tuntuu olevan maitoa. Viimeisin onnelinen löytö on juustottomat, vegaanijuustonaksut – M on taivaassa. Cheese puffs kun on täällä lasten herkkua aina ja kaikkialla. Tämän vuoden aikana olen oppinut pakkaamaan M:lle omat eväät synttäreille, picniceille, ravintolaan ja muihin tilaisuuksiin. Tiedän mistä saa ostaa maidottomat leivonnaiset ja muut herkut. Kotona tulee leivottua paljon kun käytännössä ihan mistä vaan voi tehdä maidotonta vaihtamalla maidon manteli- tai kookosmaitoon ja voin maidottomaan margariiniin. Tuoteselosteitten lukemisesta on tullut tapa, jopa korppujauhoissa kun on maitoa.

Mitä meillä sit syödään? Näin alkusyksystä blogit vilisee ruokia ja ruokalistoja, ateriasuunnitelmia ja kauppalistoja. Mä olen impulsiivinen ruuanlaittaja ja vastustan intensiivisesti suunnittelua. Mitä jos mua ei yhtään huvitakaan tehdä karjalanpaistia karjalanpaistipäivänä tai pizzaa perjantaina? Meillä ateriasuunnittelu kulkee siis maksimissaan viikkotasolla, ja silloinkin yleensä niin että sunnuntaina tai maanantaina tehdään jotakin mitä voi syödä pari päivää, keskiviikkona jo syödään jotain nopeeta, torstaina kun mä olen töissä noi hakee teriyakia kulman japanilaisesta ja perjantaina on perjantai ja kivaa syödä jotakin kivaa. Tänään tiedän että meillä syödään ainakin sitä halloumia minkä L eilen halloumihimossaan osti, mitä muuta? Se selvinnee aikanaan.



Niitä useamman päivän ruokia edustaa meillä paahtopaisti, meksikolainen chile verde jota L kutsuu meksikolaiseksi karjalanpaistiksi, karjalanpaisti, lihapata. Näitäkin syödään se toinen, saati kolmas päivä jo pitkin hampain ja pakon edessä, myös me aikuiset. Näinpä useimmiten syödään sitä jotakin nopeeta ja kertaluonteista. Paljon aasialaista, nuudeliwokkia ja thaicurryja, meksikolaista ja satunnaisesti pastaa pestolla tai pekonilla, joskus harvoin bolognese – L vihaa bolognesea. Kesällä grillataan vähintään neljänä päivänä, useimmiten päivittäin ja me ollaankin grillihiilten suurkuluttajia. Hiiligrillissä valmistuu ihan mitä tahansa hampurilaisista, pihvien kautta kanaan, äyriäisiin ja kalaan. Kaikkien herkku on savulohi. Makkaraa meidän grillistä löytyy kerran tai kaksi kesässä, silloinkin tuoremakkaraa. ”Grillikausi” alkaa maalis-huhtikuussa ja päättyy syksyn sateitten alkaessa lokakuulla, grillausaikaa on siis seitsemästä kahdeksaan kuukautta vuodesta. Sen saman ajan kulkee pojat ja miehet shortseissa.

oman maan salaatti

O:n lempiaamiainen on muroja ja maitoa, sekaan viipaloitu banaani. K haluaa maapähkinävoileivän ja joskus satunnaisesti puuroa. M söisi vohveleita ja tyytyy jomman kumman veljen valintaan. Usein meillä syödäänkin aamiaiseksi pannaria, vohveleita tai amerikkalaisia pannareita. M ja O voisi aloittaa jokaisen aamun munakokkelilla ja K taas söis pekonia rajattomasti. Aamiaismakkaroista – links – tykkää kaikki. Viikonloppuisin tarjolla on se suomalainen mielikuva aamiaisesta, tuoretta leipää, kasviksia ja leikkeleitä. Jokaisella aamiaisella tarjoillaan myös hedelmiä tai marjoja, jugurttia ja juomana pojilla maito, M:lla manteli tai kookosmaitoon pohjattu kaakao. Mun oma aamiainen on maustamaton kreikkalainen jugurtti, pala pannaria tai puolikas vohveli jos niitä on tarjolla. Lisänä niitä hedelmiä tai marjoja ja mustaa kahvia – paljon mustaa kahvia.

aamiaissämpylöitä omasta uunista

Ensi viikolla pitäis alkaa tekemään M:lle koululounaita pakkaseen, koulun ruokalista kun menee aika rajalliseksi lapsen ollessa maitoallerginen eikä se nyt muutenkaan kovin herkulliselta, saati terveelliseltä vaikuta. Ajatuksena on tehdä pakkaseen valmiiksi pinaattilettuja, lihapiirakoita, munariisipiirakoita, pannaria, lounasmuffinseja. Välillä se voi saada sen sandwhichinsä. Joukkoon pakataan sit vielä vihanneksia ja hedelmiä, toisinaan soijajugurtti ja juomaksi keskimäärin vettä. Lounasmuffinssi ei ole se mielikuvien sokeripommi yhtään sen enempää kuin lihapiirakka tai munariisipiirakka se rasvapakkauskaan.

Kyllä varmasti halvemmallakin söisi kuin sillä 800 eurolla kuukaudessa. En halua. Olen herkkuperse ja kasvatan laumastani samanmoisia. Tingin mieluummin jostakin muusta kuin luomuruuasta ja herkuistani. 

uusi vesipullo ja sisälmykset vanhaan eväslaukkuun



Kommentit

  1. Lounasmuffinssien ja piirakoiden reseptit kiinnostaisivat :)

    VastaaPoista
  2. Nää ruokapostaukset ovat aina kiinnostavia! :)

    Anna

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi