Siirry pääsisältöön

amerikanpaketti


Ihan ennen kuin sanon mitään muuta, totean että ihan jokainen kommenti olisi ansainnut oman pakettinsa. Tallä kertaa paketin saa ”Veera”. Veera perustelee seuraavasti:

En kirjoita tätä paketin toivossa, vaan ajattelin jättää merkin siitä, että luen tätä. Löysin ensiksi blogisi "100 päivää" ja jäin kerrasta koukkuun. Kirjoitat rohkeasti ja kiinnostavasti. Minusta on ihana lukea, kuinka kauniisti kirjoitat lapsistasi. Tekstistä huokuu se, että kunnioitat heitä juuri sellaisina kuin he ovat. Erityisen ihanaa minusta on lukea tyttärestäsi, saavutat teksteissäsi jotain, mikä koskettaa minua. Aloinpas herkäksi... :) Käyn täällä joka päivä, mutta tämä on ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen tai ainakin pisin) kommentti, jonka kirjoitan.
Autismin lisäksi olen saanut uutta näkökulmaa Amerikkaan. Minulla on vahva ennakkoasenne, mutta olen joutunut muuttamaan sitä lukiessani blogiasi, esimerkiksi ruokakulttuurin suhteen. Tuoretta, luomua, kasviksia ja muuta ihanaa on tarjolla monipuolisesti.
Kiitos tästä blogista ja kaikkea hyvää teille jatkossa!
-Veera

Laita mulle Veera Facebookin sivustin kautta yksityisviestillä yhteystietosi niin laitan paketin postiin!

Paketin valitseminen oli hauskaa. Mulla ei ole yhden yhtä sponssia, joten ihan omalla kustannuksella tän kasasin ja myös omien mieltymysten mukaan. Ihan eka ajatus oli koota sitä perus jenkkikamaa. Seuraava ajatus oli olla jotenkin hyper jotakin ja hankkia kirja meidän osavaltiosta tai jotain muuta kehittävää. Lopulta päädyin kokoamaan paketin niistä asioista joita itsekin käytän – no niitä jalanlämmittimiä en käytä, mutta ajattelin et niillä vois olla käyttöä pohjolassa. 








ihan vaan koska oli pakko ja tuoreita vihanneksia ja hedelmiä on vaikee lähettää...

saippuaa ja huulirasvaa on toki Pohjolassakin, mutta tää tuoksui hyvälle ja, ja...

tää oli must... makuun tottuminen vei useamman vuoden mut ne on oikeesti aika hyviä

yleensä meidän ostokset pakataan näihin superkäteviin kasseihin.
Mulla on niitä useampi ja ne kulkee kätevästi käsilaukussa. 

mun lempparikaupan kassi

O ja sen rakas unilelu



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi17. helmikuuta 2013 klo 8.30

    Hei,

    ajattelin kysyä sellaista, että eikö paketin saajan tehtävä kilpailussa ollut kertoa miksi juuri hänen kuuluisi saada paketti? Voittajahan sanoi, ettei oikeastaan ole paketin perässä kirjoittamassa ja sitten kehui sinua ja kirjoitustyyliäsi ja liikutuit. Eli ei oikeastaan edes perustellut miksi haluaisi paketin, vaan sanoi ettei sitä oikeastaan niin edes tarvitsisi. Valitsitko siis voittajan sittenkin sillä perusteella, kuka kehui sinua kivoimmalla tavalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa17. helmikuuta 2013 klo 8.58

      Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista?

      Valinta ei ollut helppo ja loppusuoralla oli useampikin kommentti eikä valitaa tosiaankan tehty kehujen perusteella. Veera ei ehkä sanonut olevansa paketin perässä, mutta ketoi että olen kyennyt avaamaan hänen mielikuvaansa Yhdysvalloista. Voitto tuli siis sillä ja mun halulla avata sitä mielikuvaa vielä vähän lisää.

      Arvontahan on aina reilua peliä? Tämä ei ollut arvonta ja koska mun on se voittaja silloin valittava on lopputulos aina jollakin tavalla subjektiivinen kokemus kirjoituksesta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää