keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

kuninkaallisetkin oksentaa


Maanantainen tasaisen harmaa ja tavallinen arki katkes sit hetkeksi tasaisen varmasti tappavaan vatsatautiin - loppuviikko peruutettu. 

Se alkoi illalla. Miks mä aina saan vatsatautini yöllä tai yötä vasten? Puoliltaöin oltiin jo täydessä vauhdissa ja parkkeerasin lastenpatjalle kylppärin lattialle täysillä hohkaavan patterin ja pöntön väliin täristen siellä vauvanpeittoni alla kuin horkassa kuumeen noustessa. L:lle ilmoitin et sen on ihan turha edes unelmoida menevänsä aamulla töihin. Lopulta joskus aamuyhdeksän aikaan nukahdin pohdiskellen että ainakin sairastan kuninkaallisessa seurassa ja vaikka se Kunigatar E suorittaa gastriittinsa sairaalaoloissa niin eipä siihen sielläkään oo kauheesti tehtävissä. Kymmeneltä L ilmoitti olevansa tulossa kipeeksi – vatsassa kiertää. Mulla edelleen reippaasti kuumetta ja olo kuin ihan sairaan huonossa kännissä. Kahden jälkeen mun oli pakko nousta ylös ja päästää L petiin. Mulla ei oo mitään käsitystä miten mä selvisin ton kolmikon kanssa muuten kuin niitten suurella armolla ja telkkarilla. Vähän ne hämmästeli kun päivällisen sai hakea itse kaapista ja mä vaan autoin käärepaperien poistamisessa... muropatukoita, jugurttia, juustoa, viinirypäleitä. Revin kääreitä auki ja rukoilin ettei kukaan lapsista ala oksentamaan ennen kuin mä olen edes jotenkin kykenevä niitä hoitamaan.

Tiistain ja keskiviikon välinen yö meni L:n tehdessä kuolemaa mun vieressä ja mun nähdessä kuumehoureisia unia ja heräillessä milloin yltäpäältä hiesä tai kylmän horkassa. Aamulla mä nousin peruuttamaan päivän ohjelmat ja laittamaan aamiaista lapsille. Puoliltapäivin vaihdettiin taas vuoroa ja K tuli mun kainaloon nukkumaan. Pojat on nyt keskiviikkoiltana alkavassa flunssassa – selittää K:n tarveen päikkäreille - ja M edelleen täysin terve. Koskakohan mä uskallan uskoa et tää tuli meille aikuisille vaan? En meinaan tätä tautia antais ikävillekään ihmisille saati sit omille lapsille. Jos niitten on pakko tää sairastaa niin sit mieluummin ripulina kiitos. M nyt osaa oksentaa kohteeseen – tammikuisella sairaalaretkellä opittua – pojat oksentaa just siihen mihin se sattuu tulemaan.

Se olius niinku talon desinfiointi menossa

3 kommenttia:

  1. Huh. Toivottavasti pöpö lähtee teiltä än yy tee nyt.

    VastaaPoista
  2. Jospa onkin "vain" ruokamyrkytys jostain mitä lapset eivät ole syöneet. Niin tai näin, toivottavasti lapset eivät ala oksentaa... Pikaista paranemista sinne!

    VastaaPoista
  3. Voi kurjuus. Kuulostaa ihan käsittämättömän kauhealta. Luoja varjele etei lapset sairastuisi!

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.