lauantai 9. toukokuuta 2015

puutarhassa


Se kuuluisa viimetippa kalahti eilen nilkkaan. Koko viikon mietin että ehdin hyvin loppuviikosta hoitaa lasten opettajien ”opettajien viikon” muistamiset. Vielä torstai aamuna mietin et ehtiihän ne huomennakin, mutta onneksi kuitenkin kaupassa käydessäni ostin kukat ja suklaat ja systeemit koko lauman, yhteensä yhdeksälle opettajalle ja sit lisäksi vielä M:n koulusihteerille, rehtorille ja reksin assarille. Onneksi ostin, ja vielä suuremmaksi onneksi ohimennessäni toimitin kukkaset ja suklaat poikien kouluihin. Torstai-iltapäivänä kun tajusin et perjantaina M menee luokkaretkelle kasvitieteelliseen puutarhaan ja tytön mukana mä olen menossa sinne myös.





Perjantaina aamun aikataulu oli, no kireähkö. Roistopoika piti ajaa eläinsairaalaan, jannut lähettää kouluun, M:n hoitaa opettajien lahjomisen ja sit piti lähteä luokkaretkelle klo 8:40. Joskun ennen mä oli särmä, nykyään lähinnä sählä. Järjestyihän asiat kuitenkin. Roistopoika jätettiin sairaalaan seitsemän jälkeen. Kahdeksalta lykkäsin K:n bussiin, O:n jätin Fredden ristiksi ja hyppäsin M:n kanssa autoon. Toimiston tädit oli ilahtuneita suklaistaan, reksi oli palaverissa ja sen suklaat me jätettiin sen postilaatikkoon. Musiikinopettajaan me törmättiin käytävällä ja kukitettiin se. Erityisope ei ollut vielä paikalla ja 8:35 me oltiin M:n luokassa jakamassa kukkia ja herkkuja.





Häpeäkseni myönsin etten ole koskaan ollut meidän kasvitieteellisessä puutarhassa. Samaan häpeään yhtyi Ope ja kaikki muut mukaan lähteneet äidit. Kukaan meistä ei ollut koskaan kääntynyt sillan jälkeen vasemmalle. Oli jo aikakin. Lapset meni bussilla ja mä tarjosin kyydin aikuisille. Kahteen koulubussiin ne onnistui survomaan viisi ekaa luokkaa opettajineen. Retki oli onnistunut. Opas ja ohjelma loistavia. Sää ei olis voinut olla parempi. Onhan Seattlen kevätsää arvaamaton. Viime keväänä retkipäivä oli ollut sateinen, kylmä ja harmaa, niin kylmä että lopulta retki oli pitänyt keskeyttää ja palata takaisin koululle.

siemenen rakenteeseen tutustumista

pölytystä


salamaniskun jäljet




Illalla poimin eläinsairaalasta mukaani tötteröpäisen Roiston. Avasin kuljetuslaatikon portin ja totesin ettei jäbä kyllä mahdu sinne sisään tötterönsä kanssa ja päädyin tunkemaan tötteröpään takapenkille lasten iloksi.


roistoparka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.