 |
| itse ostetut äitienpäiväkukat |
Äitienpäivä on
vähän sellainen äitien nokittelujuhla. SoMe täyttyy lasten askartelemien
korttien, kukkien, brunssien ja lahjojen kuvista. Joku sai spa-lahjakortin,
toinen brunssin kaupungin kalleimmassa ravintolassa, kolmas lähetettiin
ostoksille ilman lapsia. Neljäs sai rasian Tiffanyltä, viides Cartierilta...
Äiti on päivän keskipiste. Mitä jos äitienpäivä onkin ihan tavallinen päivä?
Sellainen jona lapset riitelee, joku piirtää seinään, mies ei osaa laittaa
hienoa aamiaista, eikä edes ole varannut pöytää ravintolaan. Onko sellainen
äitienpäivä epäonnistunut? Minkälainen äitienpäivä on epäonnistunut
äitienpäivä? Oliko rima liian korkealla ja pettymys valtaisa? Vai oliko jo
ennalta tiedossa ettei äitienpäivä mitenkään eroa tavallisesta sunnuntaista tai
maanantaista tai torstaista? Voiko äitienpäivä mennä pilalle?
Mun äitienpäivä
oli täydellinen. Mutta minkälainen on täydellinen äitienpäivä?
Mä itse varasin
meille pöydän äitienpäiväbrunssille jo aikaa sitten. Laitoin sen Freddelle
sähköpostilla ja olin tyytyväinen. Äitienpäivä lahja tuli ostettua joa aiemmin
kun ostin itselleni vähän kivemman kesämekon. Fredden ohjeistin että lapsilta
haluan vaan ne kortit ja kouluaskartelut.
Lauantaiaamuna
Fredde soittaa ja toteaa että se pöytä tuli varattua väärälle päivälle, mut me
voidaan syödä jotain kivaa äitienpäiväaamiaiseksi; Se ehdottaa hummeria eggs
benedict, ja mä kysyn et kuka sen keittää? Lauantaikierrokselle ostan siis
kokoelman unelma-aamiaisen tarpeita. Ostan itselleni myös ne äitienpäiväkukat. Pakastecroisanteista
Fredde kysyy et kuka ne paistaa. Mä sanon et se varmaan kuitenkin osaa seurata
niitä paketin ohjeita. Fredde kaivaa paketin vaivihkaa takaisin roskiksesta.
 |
| tästä liikutun jopa minä... "I love you to luve pieces!" |
Sunnuntaina mä
herään jannujen riitelyyn kun ne pelaa Xboxia. Alakerrassa Fredde paistaa mulle
niitä croisantteja. Mä keitän itselleni kahvin ja kirjoitan blogitekstin
elämästä metsässä keskellä kaupunkia. Martta kiipeää syliin, keijukaisninja
nukkuu vielä. Äitienpäivänä – tai oikeastaan jokaisena sunnuntaiaamuna – mä haluan
pohjattoman kupillisen mustaa kahvia, aikaa editoida kuvia ja kirjoittaa. Tänä
aamuna saan just sen.
Lopulta kaikki
kolme on hereillä. M:lla on ollut vaikee viikonloppu. Me on tarvittu taas
pitkästä aikaa niitä pamejakin, ja on kaikkien onnen kannalta parasta että se
saa nukkua... nukkua vaikka kuinka olis pääsiäinen-joulu-äitienpäivä. Ollin
kortti saa mut kyyneliin, se nyt vaan on niin järjettömän herkkä ja täynnä
rakkautta. K on tehnyt mulle kukkasen ja M:n systeemi saa mut räjähtämään
nauruun. Mä kerron kolmikolle päivän säännöt, ne on oikeesti tosi helpot ja
yksinkertaiset. Kukaan ei pyydä olemaan riitelemättä, mutta jokainen kerta kun
haluat sanoa; ”mom”, vaihda sen tilalle ”dad” jos et halua erityisesti tulla kertomaan
että rakastat mua.
Täydellisenä
äitienpäivänä saa kirjoittaa niin paljon kuin haluaa. Täydellisenä
äitienpäivänä pohjattoman mustan kahvin rinnalla on pohjaton mimosa, ja me
tehdään koko päivä pihatöitä. Mä istutan ja Fredde rakentaa takapihan nurtsia.
Fredden vahingossa ostama viinirypäle löytää paikkansa aurinkoiselta seinältä
ja vadelma pääsee viinitynnyrin puolikkaaseen. Nauran Freddelle että muutaman
vuoden päästä me ollaan lasten mielestä säälittävyyden huipentuma. Kaks kurppaa
jotka rakastaa puuhata pihalla.
Sisällä mä
kirjoitan taas vähän lisää ja otan itselleni mimosan. Lauma riitelee
yläkerrassa. Kohta mä savustan meille lohen, ja sit mä ihailen sitä pihaa taas
vähän... olen keski-ikäinen ja tyytyväinen aika vähään. En tarvitse ylläreitä,
kalliita koruja ja hypetystä. Mä haluan vaan pohjattoman kupillisen kahvia,
aikaa kirjoittaa ja tehdä pihatöitä. Pyykit taidan selvitellä ensi viikolla.
Päivään sisältyi myös syylänjäädytystä, tikun poistoa kädestä, kotitehtäviä, koirankynnenleikkuuta, pohjelihaksenhierontaa ja muuta sellaista arkista ja ihanan tavallista.
