sunnuntai 8. toukokuuta 2016

täydellisen epätäydellistä äitienpäivää!

itse ostetut äitienpäiväkukat


Äitienpäivä on vähän sellainen äitien nokittelujuhla. SoMe täyttyy lasten askartelemien korttien, kukkien, brunssien ja lahjojen kuvista. Joku sai spa-lahjakortin, toinen brunssin kaupungin kalleimmassa ravintolassa, kolmas lähetettiin ostoksille ilman lapsia. Neljäs sai rasian Tiffanyltä, viides Cartierilta... Äiti on päivän keskipiste. Mitä jos äitienpäivä onkin ihan tavallinen päivä? Sellainen jona lapset riitelee, joku piirtää seinään, mies ei osaa laittaa hienoa aamiaista, eikä edes ole varannut pöytää ravintolaan. Onko sellainen äitienpäivä epäonnistunut? Minkälainen äitienpäivä on epäonnistunut äitienpäivä? Oliko rima liian korkealla ja pettymys valtaisa? Vai oliko jo ennalta tiedossa ettei äitienpäivä mitenkään eroa tavallisesta sunnuntaista tai maanantaista tai torstaista? Voiko äitienpäivä mennä pilalle?


Mun äitienpäivä oli täydellinen. Mutta minkälainen on täydellinen äitienpäivä?

Mä itse varasin meille pöydän äitienpäiväbrunssille jo aikaa sitten. Laitoin sen Freddelle sähköpostilla ja olin tyytyväinen. Äitienpäivä lahja tuli ostettua joa aiemmin kun ostin itselleni vähän kivemman kesämekon. Fredden ohjeistin että lapsilta haluan vaan ne kortit ja kouluaskartelut.

Lauantaiaamuna Fredde soittaa ja toteaa että se pöytä tuli varattua väärälle päivälle, mut me voidaan syödä jotain kivaa äitienpäiväaamiaiseksi; Se ehdottaa hummeria eggs benedict, ja mä kysyn et kuka sen keittää? Lauantaikierrokselle ostan siis kokoelman unelma-aamiaisen tarpeita. Ostan itselleni myös ne äitienpäiväkukat. Pakastecroisanteista Fredde kysyy et kuka ne paistaa. Mä sanon et se varmaan kuitenkin osaa seurata niitä paketin ohjeita. Fredde kaivaa paketin vaivihkaa takaisin roskiksesta.

tästä liikutun jopa minä... "I love you to luve pieces!"

Sunnuntaina mä herään jannujen riitelyyn kun ne pelaa Xboxia. Alakerrassa Fredde paistaa mulle niitä croisantteja. Mä keitän itselleni kahvin ja kirjoitan blogitekstin elämästä metsässä keskellä kaupunkia. Martta kiipeää syliin, keijukaisninja nukkuu vielä. Äitienpäivänä – tai oikeastaan jokaisena sunnuntaiaamuna – mä haluan pohjattoman kupillisen mustaa kahvia, aikaa editoida kuvia ja kirjoittaa. Tänä aamuna saan just sen.


Lopulta kaikki kolme on hereillä. M:lla on ollut vaikee viikonloppu. Me on tarvittu taas pitkästä aikaa niitä pamejakin, ja on kaikkien onnen kannalta parasta että se saa nukkua... nukkua vaikka kuinka olis pääsiäinen-joulu-äitienpäivä. Ollin kortti saa mut kyyneliin, se nyt vaan on niin järjettömän herkkä ja täynnä rakkautta. K on tehnyt mulle kukkasen ja M:n systeemi saa mut räjähtämään nauruun. Mä kerron kolmikolle päivän säännöt, ne on oikeesti tosi helpot ja yksinkertaiset. Kukaan ei pyydä olemaan riitelemättä, mutta jokainen kerta kun haluat sanoa; ”mom”, vaihda sen tilalle ”dad” jos et halua erityisesti tulla kertomaan että rakastat mua.



Täydellisenä äitienpäivänä saa kirjoittaa niin paljon kuin haluaa. Täydellisenä äitienpäivänä pohjattoman mustan kahvin rinnalla on pohjaton mimosa, ja me tehdään koko päivä pihatöitä. Mä istutan ja Fredde rakentaa takapihan nurtsia. Fredden vahingossa ostama viinirypäle löytää paikkansa aurinkoiselta seinältä ja vadelma pääsee viinitynnyrin puolikkaaseen. Nauran Freddelle että muutaman vuoden päästä me ollaan lasten mielestä säälittävyyden huipentuma. Kaks kurppaa jotka rakastaa puuhata pihalla.




Sisällä mä kirjoitan taas vähän lisää ja otan itselleni mimosan. Lauma riitelee yläkerrassa. Kohta mä savustan meille lohen, ja sit mä ihailen sitä pihaa taas vähän... olen keski-ikäinen ja tyytyväinen aika vähään. En tarvitse ylläreitä, kalliita koruja ja hypetystä. Mä haluan vaan pohjattoman kupillisen kahvia, aikaa kirjoittaa ja tehdä pihatöitä. Pyykit taidan selvitellä ensi viikolla. 

Päivään sisältyi myös syylänjäädytystä, tikun poistoa kädestä, kotitehtäviä, koirankynnenleikkuuta, pohjelihaksenhierontaa ja muuta sellaista arkista ja ihanan tavallista.