kevätaurinkoa

Mä tiedän että jossakin vaiheessa tullaan taas siihen pisteeseen, että aurinko on paistanut taas riittävän kauan. Niin kauan ettei lauma halua enää koko ajan leikkiä pihalla. Niin kauan että aina ei tee mieli istua ulkona auringossa. Niin kauan että aurinkoon ja lämpöönkin kyllästyy.

Mutta se hetki kun ekan kerran kaivaa kätensä multaan ja tuntee sen muhevan, kostean tuoksun nenässään. Se hetki kun aurinko on taas niin lämmin että lapion seurana on kauden eka ulko-olut ja jalassa kumppareiden parina shortsit ja hanskojen kanssa lyhythihainen. Se taitaa olla vuoden parhaita hetkiä. O haluaa lapioda multaa mun kanssa ja M ja K ajaa kilpaa pyörillään. Välillä O antaa niille ylinopeussakot.

Jossakin vaiheessa puutarhatyöt alkaa taas tuntumaan, no puutarhatöiltä. Mutta se kun keväällä saa auringossa seistä ja tuumata; ”tohon uusi puska, noi siirrän vähän oikealla omaksi ryhmäkseen, ja jos noi tosta – ne jotka ei kestäneet talven sateita – korvaisi vaikka jollakin heinällä”. Puutarhamyymälässä ei tarvitse olla yksin. Muutkin on samalla asialla; ”Vähän sitä ja vähän tota, ai täällä on jo taimiakin... pitää ensin tyhjentää osa kasvimaan mullasta ja vaihtaa se tuoreeseen kompostiin.”

On kevät. On lämmin. Ulkona paistaa aurinko.