sunnuntai 15. helmikuuta 2015

sunnuntai on viikon paras päivä

Tätä meidän käsittämättömän käsittämätöntä kevätsäätä ei auta kuin hehkuttaa. Joo, kyllä ainakin periaatteessa ihan minä päivänä tahansa voi olla viitisentoista astetta, niin marraskuun pimeydessä, jouluna kuin heinäkuussakin. Voi olla lämpimämpääkin, mutta että se on sellainen puolivakaa olotila, että on aina vaan lämmintä. Välillä lämmintä ja sadetta. Välillä lämmintä ja monsuunisade ja sit taas pitkään lämmintä ja aurinkoista. Se on poikkeuksellista, tai jos ei poikkeuksellista niin ainakin harvinaista. Muistan tällaisen kevään tai talven tai talvikevään niiltä vuosilta kun me oltiin vielä uusia, siis joskus kakstuhatta jotakin, ehkä neljä. Helmikuun keskimääräinen lämpötila, on 10-12C, ei 16-19C. Takit jää naulakkoon ja puistossa osa ulkoilijoista kulkee edelleen toppatakeissa ja toinen puolisko juoksentelee shortseissa ja helletopissa. Totuus lienee jossakin puolivälissä.


magnolia kukkii

Eilen illalla, helmikuun 14. O lähti liikenteeseen shortseissa ja t-paidassa. Niin, se on sinällään ihan normaalia että toi jannu kulkee shortseissa ja lyhythihaisessa kesättalvet, mutta se ettei se tarvinnut sitä takkia edes illan pimeydessä, se ei ole ihan tavallista. Se ei ole ihan tavallista edes keskellä kesää. Eikä se etten mäkään tarvinnut sitä takkia jonka lähtiessä lykkäsin käsilaukkuun.

Siinä on sievässä rivissä yhteensä vähän vajaalla puolellatoista MILJOONALLA eurolla autoja.
Niittenkin omistajat kai juhlisti Pyhää Valentinusta jossakin lähistöllä.

Sunnuntai meni korjatessa pionipenkkiä, lukiessa Kodinkuvalehteä mimosa kädessä ja Koira kainalossa. Se meni pelatessa lautapelejä lasten kanssa ja nukkuessa hyvät päiväunet. Mun nukkuessa Koiran kanssa sohvassa Fredde vei lauman pyöräretkelle. Lautapelejä me pelataan jatkuvasti. Päikkärini nukun useimmiten niin että lapset katsoo telkkaria mun päällä kun mä nukun, mutta Kodinkuvalehteä en muista lukeneeni kaikessa rauhassa ainakaan viimeiseen seitsemään vuoteen.


missä Koira? No, siellähän se...

mukavaa sunnuntaita

Aamulla ei ehditty kirkkoon, koska rinsessa ruusunen nukkui melkein yhteentoista. Sen sijaan me käytiin O:n kanssa kahdestaan kaupassa rinsessan nukkuessa ja ostettiin mulle 24 ruusua kympillä. En ollut ainoa siinä kukkatiskillä, joka oli säästänyt ruusujen ostamisen velentinen jälkeiselle aamulle. Ostettiin me muutakin, skumppaa mimosaan, appelsiinimehua, leipää, challahpullaa, kinkkua ja juustoa. Jääkaappin kun ammottaa pian ihan aikuisten oikeesti tyhjyyttään. Ai miks? No siks et me odotellaan meidän bonusseteliä. Me saadaan kahdesti vuodessa bonusseteli Costcosta, siis vähän samaan tapaan kuin ainakin aikoinaan S-ryhmä lähetteli bonusshekkejä. Ero on vaan se ettei se bonus ole muutama kymppi, vaan meidän viisihenkisen perheen vuoden ostoksilla melkein tonni. Sitä kannattaa siis vähän odotellakin.




Ainakin luulen että on laskiaissunnuntai. Hellalla kohoaa pullataikina ja mantelimassa odottaa pöydänkulmalla pääsyään pullantäytteeksi. Kaupasta löytyi kermanpursotushyllystä viimeinkin myös maidotonta kermaa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.