sunnuntai on viikon paras päivä

Tätä meidän käsittämättömän käsittämätöntä kevätsäätä ei auta kuin hehkuttaa. Joo, kyllä ainakin periaatteessa ihan minä päivänä tahansa voi olla viitisentoista astetta, niin marraskuun pimeydessä, jouluna kuin heinäkuussakin. Voi olla lämpimämpääkin, mutta että se on sellainen puolivakaa olotila, että on aina vaan lämmintä. Välillä lämmintä ja sadetta. Välillä lämmintä ja monsuunisade ja sit taas pitkään lämmintä ja aurinkoista. Se on poikkeuksellista, tai jos ei poikkeuksellista niin ainakin harvinaista. Muistan tällaisen kevään tai talven tai talvikevään niiltä vuosilta kun me oltiin vielä uusia, siis joskus kakstuhatta jotakin, ehkä neljä. Helmikuun keskimääräinen lämpötila, on 10-12C, ei 16-19C. Takit jää naulakkoon ja puistossa osa ulkoilijoista kulkee edelleen toppatakeissa ja toinen puolisko juoksentelee shortseissa ja helletopissa. Totuus lienee jossakin puolivälissä.

magnolia kukkii

Eilen illalla, helmikuun 14. O lähti liikenteeseen shortseissa ja t-paidassa. Niin, se on sinällään ihan normaalia että toi jannu kulkee shortseissa ja lyhythihaisessa kesättalvet, mutta se ettei se tarvinnut sitä takkia edes illan pimeydessä, se ei ole ihan tavallista. Se ei ole ihan tavallista edes keskellä kesää. Eikä se etten mäkään tarvinnut sitä takkia jonka lähtiessä lykkäsin käsilaukkuun.

Siinä on sievässä rivissä yhteensä vähän vajaalla puolellatoista MILJOONALLA eurolla autoja.
Niittenkin omistajat kai juhlisti Pyhää Valentinusta jossakin lähistöllä.

Sunnuntai meni korjatessa pionipenkkiä, lukiessa Kodinkuvalehteä mimosa kädessä ja Koira kainalossa. Se meni pelatessa lautapelejä lasten kanssa ja nukkuessa hyvät päiväunet. Mun nukkuessa Koiran kanssa sohvassa Fredde vei lauman pyöräretkelle. Lautapelejä me pelataan jatkuvasti. Päikkärini nukun useimmiten niin että lapset katsoo telkkaria mun päällä kun mä nukun, mutta Kodinkuvalehteä en muista lukeneeni kaikessa rauhassa ainakaan viimeiseen seitsemään vuoteen.

missä Koira? No, siellähän se...

mukavaa sunnuntaita

Aamulla ei ehditty kirkkoon, koska rinsessa ruusunen nukkui melkein yhteentoista. Sen sijaan me käytiin O:n kanssa kahdestaan kaupassa rinsessan nukkuessa ja ostettiin mulle 24 ruusua kympillä. En ollut ainoa siinä kukkatiskillä, joka oli säästänyt ruusujen ostamisen velentinen jälkeiselle aamulle. Ostettiin me muutakin, skumppaa mimosaan, appelsiinimehua, leipää, challahpullaa, kinkkua ja juustoa. Jääkaappin kun ammottaa pian ihan aikuisten oikeesti tyhjyyttään. Ai miks? No siks et me odotellaan meidän bonusseteliä. Me saadaan kahdesti vuodessa bonusseteli Costcosta, siis vähän samaan tapaan kuin ainakin aikoinaan S-ryhmä lähetteli bonusshekkejä. Ero on vaan se ettei se bonus ole muutama kymppi, vaan meidän viisihenkisen perheen vuoden ostoksilla melkein tonni. Sitä kannattaa siis vähän odotellakin.

Ainakin luulen että on laskiaissunnuntai. Hellalla kohoaa pullataikina ja mantelimassa odottaa pöydänkulmalla pääsyään pullantäytteeksi. Kaupasta löytyi kermanpursotushyllystä viimeinkin myös maidotonta kermaa.

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti. Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla. Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena. Kaskadi

Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä. Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli. Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

Lue lisää

Tahdon Asiat

Hae tästä blogista