tiistai 17. kesäkuuta 2014

vähän vajaa kuukausi elämästä

Taisin - ainakin omassa päässäni - jossakin vaiheessa viitata meidän pihaprojektiin, ja lupasin kai kuviakin.

  • Helmikuussa siitä ruvettiin kai puhumaan.
  • Maaliskuussa irtisanoin nurmikonhoitofirman.
  • Huhtikuussa lähetettiin PIC Application (Property Improvement Committee) asukasyhdistykseen suunnitelman ja kuvien kanssa.
  • Toukokuun alkupuoliskolla saatiin hyväksyntä suunnitelmalle.


Toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin oli raakaa työtä jokaisena vapaahetkenä. Niin raakaa että kaikki kolme lasta oppi vihaamaan meidän etupihaa ja pihaprojektia. Niin rakaa, että monta kirjoitusta on tännekin jäänyt kirjoittamatta koska olen seissyt luottokortin kanssa taimitarhalla, kivimurskaamolla, multakaupassa, tai vaihtoehtoisesti lapio kourassa siellä etupihalla. Sekä Sen Toisen Koululaisen että meidän lapset on olleet enemän tai vähemmän heitteillä tän projektin ajan. Niin heitteillä, että lauma haaveilee retkestä puistoon ja pahimpina päivinä ne on tyhjentäneet ruokakomeron kekseistä, snackseistä ja sipseistä meidän vanhempien ollessa estyneitä ravitsemaan niitä... Olen saanut muutamaan otteeseen katkeran huomautuksen; ”Kukaan ei laittanut meille tänään ruokaa”

Ilman STK:ta tästä ei olis tullut yhtään mitään. Käytettiinhän me sen uusia oppeja sieltä koulusta ja sen uudesti opittua näkemystä ja kykyä visioida. Moni asia meidän pihalla näyttäis aika erilaiselta ilman STK:n ehdotuksia ja timanttista näkemystä. On siinä meidänkin kädenjälki, ennen kaikkea kädenjälki, mutta myös ehkä vähän ylimääräistä rohkeutta kasvivalinnoissa, sitä mikä olis jäänyt tekemättä ilman mun ja L:n hulluutta, tai hullunrohkeutta.

Koko naapurusto on ollut hengessä mukana ja välillä ollaan pelätty että uteliaat ohiajelijat päätyy metsähallituksen puolelle kun ne yrittää muka huomaamattomasti kurkistella meidän projektin etenemistä. Meidän pihaa on kävelty pällistelemään kaukaakin. Moni on kysynyt oliko vaikeeta saada lupa? Onko meillä lupa? Onhan teillä lupa? Yhtä lukuunottamatta kaikki on olleet sitä mieltä että idea oli hyvä ja lopputulos loistava... se vanhempi kiinalaisrouva pyöritteli päätään epäilevästi ja totes että me ei sit kai tykätty nurtsista. Ei tykätty. Ne muut on kysyneet että menisköhän sama idea läpi myös sellaisella tontilla joka ei rajaudu puistoon.

Meidän ilmastossa nurmikko vaatii tauotonta hoitamista. Keväällä ensin myrkytetään ja poistetaan talven aikana kasvanut sammal. Sen jälkeen nurtsi ilmataan, jotta kaikki se sadevesi saadaan kuivatettua ja estetään jäljelle jääneen nurtsin juuria mätänemästä. Nurmikko käytännössä istutetaan uudestaan aina huhtikuussa. Sen jälkeen sitä lannoitetaan ja kastellaan ja tasapainotetaan. Kesällä nurtsi täytyy leikata vähintään viikoittain koska se kasvaa silmissä ja samalla sitä kastellaan kahdesti päivässä, jotta se ei kellastu. Syksyn sateiden alkaessa alkaa nurmikonhoidollinen lepovaihe. Leikkaaminen parin viikon välein riittää, sit jäädään odottamaan talvea ja sammalta, jotta keväällä voidaan taas arvioida sadeveden, sammaleen ja sen satunnaisen pakkasen aiheuttamat tuhot, ja aloittaa alusta.

Tän jälkeen voisi herkästi kuvitella että siitä nurtsista eroonpääseminen olis yksinkertaista. Vaan ei. Vaihtoehdot oli joko a) kaivaa se ylös 30-40cm syvyydeltä b) tukehduttaa se kuuden viikon ajan tiiviillä muovipressulla ja kuumuudella tai c) myrkyttää. Päädyimme viimeiseen vaihtariin, koska vaihtoehto a) olis vaatinut sekä liikaa hartiavoimia että liian paljon uutta maata ja b) vaihtariin ei taas olis hermot riittäneet... sitä kuuden viikon aurinkoista tukehduttamisjaksoa kun olis saanut odottaa heinäkuulle.  


Nyt se on kuitenkin tehty, ja ruohonleikkurikin on myyty naapuriin. Sunnuntaina kuunneltiin miten naapurinpoika ajeli nurmikkoa niitten uudella leikkurilla samalla kun me seistiin polvia myöten mullassa lapiot kourassa. Vielä pitää viimeistellä maisema mustalla koristehakkeella, mutta kyllä, se on valmis ja seuraavan vapaan viikonlopun teen jotakin muuta kuin kaivan ja lapioin.

eka satsi myrkkyä levitetty noin varttia aiemmin ja tarkka silmä huomaa jo värieron meidän ja naapurin nurtsissa



tähän vedettiin toinen annos myrkkyä








me rakennetaan käännetystä maasta uusia muotoja pihalle












aika ostaa multaa



tässä se nyt on, kaksi kuutiota multaa levitettynä

jos tän vaikka laittais tähän näin...

eka varsinainen istutuspäivä







viimeinen raadantapäivä





laventeleita ja vasemmalla näkyviä saniaisia lukuunottamatta kaikki on ikivihreää ja piha näyttää enemmän tai vähemmän samalta kesät talvet... tai tuleehan siihen kukkia












8 kommenttia:

  1. Paljon kivempi näkymä kuin nurmikko! Eikö muuten talon sokkelin lähellä kuuluisi olla muuta kuin multaa, jotta sokeli ei kärsi kosteudesta? Meillä piti olla määräysten mukaan sorakaistale ymäpäri taloa. Nautinnollisia hetkiä puutarhassa! :)

    Miiru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Riippuu varmaan rakennustavasta tai jostakin... täällä ihan yleisesti ei ole sitä sorarantua kivijalan ympärillä :)

      Poista
  2. Jännittävä ratkaisu kyllä! Teillä ei oo sitten lapset leikkineetkään siinä nurmikolla? Sellaista vielä mietin että Suomessa jos tuollaisen tekis niin tuo multa-alue kasvais viikon päästä valtoimenaan sekalaista heinää ja muuta rikkaruohoa. Miten saatte pidettyä sen "puhtaana" ennen kuin nuo istutetut kasvit ehtii leviämään riittävästi? t.ph

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etupiha on oikeastaan vaan koriste ja osa talon julkisivua. Lapset leikkii takapihalla ja talon takana olevalla kujalla. Rikkaruohoja estetään sillä koristehakkeella "mulch" jota myydään erivärisinä. Meille tulee mullanväristä, mustaa haketta. Toki silti joutuu vähän rikkiksiäkin nyppimään ohikulkiessaan.

      Poista
    2. Jaa mä luulin ihan että se on multaa :D Niin joo, en tajunnutkaan että ne kuvat teidän lapsista leikkimässä "kadulla" on teidän talon takaa! Teille siis pääsee tavallaan kahdelta kadulta päin. Kiitos vastauksesta! t.ph

      Poista
  3. Aivan ihana tuo uusi piha! Onnittelut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Me ollaan itse aivan mielettömän tyytyväisiä ja ollaan samalla koko naapuruston puheenaihe kun muutkin haluaa tehdä saman liikkeen :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.