Siirry pääsisältöön

koulussa kaikki hyvin

Martta saattaa lapset koulubussille aamuisin


Sunnuntaina Tättiksen on vaikeaa saada unta. Sitä jännittää ihan kamalasti, eikä siihen auta yhtään vaikka mä kuinka sanon sille ettei mua kyllä huoleta yhtään pätkää. Se kysyy olenko huolissani pojista ja vastaan etten ole huolissani niistäkään, mutta vähiten kyllä Tättiksestä. On välitodistusten aika. On kehityskeskusteluviikko.

parkourissa treenataan myös voimaa


Jos ihan totta puhutaan olen ollut vähän huolissani Ollipollin koulunkäynnistä. Ei niin että siitä nyt varsinaisesti pitäis tässä vaiheessa vielä huolehtia, huidelkoot menemään, mutta kun kotoa katsottuna fiilis on ollut se ettei jannua ihan kauheesti kiinnosta mitä koulussa tapahtuu. Odotukset ei olleet kovin korkealla maanantai-iltapäivällä kirjekuorta avatessa. Kun muissa perheissä juhlitaan kymppejä, mä olin valmis skoolaamaan jokaiselle kuutoselle. Olin pyllähtää takapuolelleni kun pojan kirjekuoresta paljastui sangen oivallinen välitodistus ja lukuaineiden keskiarvokin oli 7.5. Katsoessani jannun lukutaidon terstituloksia kyyneleet silmissä, kaikki mun kehityskeskustelua varten varaamat palopuheet valui tyhjinä hiekkaan, sehän pärjää aivan loistavasti – ei muuta sanottavaa.



Kentsun palaverissa on läsnä opettajan lisäksi erityisope. Olen pyytänyt pilkkomaan ajan kahtia niin että Kentsu on mukana ekan puolikkaan ja toka puolikas voidaan puhua asiaa ilman ylisanoja. Sen ekan puolikkaan Kentsu pohtii itse omaa koulunkäyntiään ja miettii mahdollisia kehityskohteita, kuten pulpetin järjestystä, tai sitä että tehtävät vois ehkä tehdä ekalla kerralla niin että niihin vähän paneutuukin. Toka puolikas me mietitään näitä aikuisten kesken. Sitä että opettaja palauttaa saman tehtävän Kentsulle kahdesta neljään kertaan ennen kuin se on tehty oikein, ei siksi ettei se osais vaan koska sillä nyt vaan on niin kiire. Opettaja esittelee mulle monisteita jotka on sateenkaarenkirjavia erivärisistä tusseista – jokaiselle korjauskierrokselle omansa. Ekalla kierroksella se on tehnyt uudelleen kaiken, tokalla puolet, kolmannella neljänneksen, viimeisellä vähän hienosäätöä.



Me muokataan sen erityisopetussuunnitelmaa vähän ja siirretään se tekemään kaikki kokeet kahdestaan koulunkäyntiavustajan kanssa, niin että sillä on vieressä aikuinen joka voi muistuttaa sitä että sen pitää hidastaa ja tarkistaa vastaukset eikä vaan arpoa seuraava vastaus. Tää päätös tehtiin siltä pohjalta että ennen Kentsun pitkää sairauspoissaoloa se teki kokeen muitten kanssa luokassa ja tulokset oli enemmän tai vähemmän surkeita. Palattuaan kouluun se teki useamman kokeen jälkikäteen kahdestaan koulunkäyntiavustajan kanssa, koska oli ollut poissa koulusta koepäivänä ja veteli pelkkiä kiitettäviä – hiljainen tila ja aikuinen muistuttamassa että pitää hidastaa.



Tättiksen palaverissa on toisenlaista. Erityisopetussuunnitelmaa hiotaan ensiviikolla. Nyt puhutaan vaan välitodistuksesta ja tavoitteista loppukeväälle. Paikalla on Tättiksen erityisope, opettaja ja opettajaharjottelija. Matematiikan ja tiedeaineidenopettaja on laittanut viestiä ja koulupsykologi laittoi mulle erikseen sähköpostia. Reksi piipahtaa luokassa ja sanoo yrittävänsä olla paikalla maanantain palaverissa. Opettaja kysyy saako harjoittelija seurata keskustelua, vastaan että tottakai saa.



Opettaja avaa tilaisuuden kertomalla harjoittelijalle että Tättiksen keskustelu poikkeaa monista muista oppilaista koska kehittämiskohteet löytyy varsinaisen opetussuunnitelman ulkopuolelta. Tättis harjoittelee ryhmässä toimimista, vuorovaikutusta, läksyjen tekemistä, ja ilmeiden ja eleiden  tunnistamista – mikä on sopivaa, mikä ei? Matematiikanopettajan kirjeessä todetaan että Tättis on lahjakas, tekee kovasti töitä ja tykkää olla oikeassa.  Oma opettaja kehuu miten Tättiksen ryhmätyöskentelytaidon on parantuneet.




Tästä on hyvä jatkaa. Maanantaina palaveerataan Tättiksen tarvitsemista tukitoimista, mutta jokainen meidän kolmesta viihtyy koulussa. Jokaisella on ystäviä ja jokainen näistä on edennyt omalla polullaan joko odotusten mukaisesti tai ylittäen kirkkaasti niin koulun, kuin meidän vanhempienkin mielikuvan siitä mitä on odotettavissa. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän