Siirry pääsisältöön

uhmaikäinen aikuinen

On kahdeksankymmentäluvun alku. Helsingin Korkeavuorenkadun kasvisravintolassa haisee vähän kummalliselta ja ruoka on varhaisteinin mielestä pahaa. Haju tulee selleristä. En tänä päivänäkään syö selleriä. Korvapuustit on hyviä, niitä saa viereisestä kaupasta. Ne on leivottu voilla täysjyvävehnäjauhoon. Sipulileipäkin on ihan jees. Mutsi käy ravintolassa kursseilla ja keittää kotona ruokaa linsseistä. Kukaan ei syö. Pyydän varovaisesti josko se vois taas tehdä sitä kalakeittoa ilman kalaa, se on sentään syötävää ja jos syö tarpeeksi leipää tillimaitoliemen kanssa tulee vatsakin täyteen.

Mutsi on emansipoitunut. Se on kasvissyöjä ja kuuluu naisliikkeeseen ja rauhanliikkeeseen. Kesällä se käy festareilla jossakin Tanskassa. Mua hävettää. Koulussa muissa perheissä kukaan ei ole kasvissyöjä tai kuulu mihinkään liikkeeseen. 

Oli kylmänsodan aikakausi. Oli Amerikka ja oli Neuvostoliitto ja maailman yllä leijui uhka ydinsodasta. Maailma seurasi suurvaltojen tapaamisia ja neuvotteluita henkeään pidätellen ja Helsingissä marssittiin rauhan puolesta. Ensin mentiin pimeässä illassa Helsingistä Pariisiin. Sitten Tukholmasta Minskiin. Minä kuljin mukana. Marssin rauhan puolesta Helsingin kaduilla ja hoin iskulauseita muitten mukana.




Aikanaan kylmä sota loppui. Rauhan marssit vaipuivat hetkeksi unholaan. Aina välillä osoitettiin mieltä mutta mittakaava oli toisenlainen, pienempi. Puhuttiin marginaali-ilmiöistä.

Kun Syyrian pakolaiskriisi nousee ihmisten tietoisuuteen, alkaa uusi tietoisuuden aikakausi. Samaan aikaan Yhdysvalloissa marssitaan taas mustien oikeuksien puolesta poliisiväkivaltaa vastaan. Syyria ja Black Lives Matters täyttää sosiaalisen median. Ollaan astuttu uuteen tietoisuuden ja pienen ihmisen vaikuttamisen aikakauteen.

Active Pause


Marraskuisten presidentinvaalien jälkeen Yhdysvalloissa herää poliittinen vastarintaliike. Se on äänekäs ja näkyvä, mutta valtaosa on kuitenkin odottavalla kannalla. Valtaosa haluaa antaa tilanteelle mahdollisuuden. Katsotaan mitä tapahtuu sanoo moni.

Viikko sitten koko maailman naiset kokoontuivat marssimaan naisten oikeuksien puolesta ”pillupipoissaan”.  Arviolta 673 marssia ja vajaat viisi miljoonaa marssijaa. Naiset naisten puolesta. 

Getty Images - Teresa Kroeger


Yhdysvaltain uusi presidentti on pelle. Yhdysvaltain presidentti käyttäytyy kuin uhmaikäinen ja kutsuu valheeksi kaikkea mikä ei miellytä. Arvostetuista sanomalehdistä tulee valehtelijoita, televisio-ohjelmista roskaa ja näyttelijöistä huonoja. Yhdysvaltain presidenttiä maanitellaan omiin virkaanastujaisjuhliinsa koska presidenttiä suututtaa eikä presidentti halua leikkiä enää. Presidentti haluaa huomiota ja huomiota hän saa. Koko maailma pidättää henkeään ja odottaa uhmaikäisen maailmanvaltiaan seuraavaa siirtoa, ja sehän tulee...

Uhmaikäinen kieltää seitsemän maan kansalaisilta pääsyn Yhdysvaltoihin. Ei auta viisumi sen enempää kuin pysyvä oleskelulupakaan. Perusteena Islam ja terrorismi. Maa nousee takajaloilleen. Nyt saa jumankekka riittää tää pelleily. Some täyttyy kirjoituksista ja nyt myös ne jotka ennen olivat hiljaa ovat äänessä. Moni lainaa Martin Niemölleriä, niin minäkin:

Ensin ne tulivat hakemaan sosialistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut sosialisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysaktiivit, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistysaktiivi.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä ollut enää ketään, joka olisi puhunut puolestani.

Useammassa osavaltiossa päätös kumotaan väliaikaisella lainmääräyksellä perustuslainvastaisena. Lentokentät täyttyvät mielenosoittajista ja lakia noudattavat virkamiehet tekevät selväksi mitä mieltä ovat määräyksestä. Meidän kuvernöörin puhe leviää koko maailmaan, se on avoin sodanjulistus, eikä jätä epäselväksi mitä mieltä meillä ollaan.

Groopspeak Facebook


Uusi kansalaisaktivismin aikakausi on alkanut. Vastarintaliike on herännyt. Sana kiertää. Erottakaa presidentti! 








Tunnisteet:

Kommentit

  1. Petra29. tammikuuta 2017 klo 11.31

    <3 Tama aikakausi on niin ikavaa, mulla on pieni haju milta teista tuntuu siella nyt. Taallahan on tata menoa eletty jo monta vuotta, siis sita kun valtaan tulee tyyppi kuten teilla. Geçmiş olsun sanotaan Turkissa eli voikaa hyvin ja toivotaan etta paremmat paivat seuraavat meita, onhan meita kuitenkin paljon jotka uskomme vapauteen, demokratiaan ja siihen etta ihmisilla on oikeus vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa29. tammikuuta 2017 klo 14.16

      Kiitos. Huikeinta on seurata miten ihmiset on tulleet yhteen ylitse puoluerajojen ja entinen republikaani-demokraatti -asetelma on horjumassa niin median kuin ihan tavalliste kansalaistenkin keskuudessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää