maanantai 2. tammikuuta 2017

mekö muka outoja?



Seattle on monella tapaa aika hassu paikka. Ne väittää että tuolla jossakin – vuorten tuolla puolen – että me ollaan omituisia. Väittävät meitä passiivisagressiivisiksi, sulkeutuneiksi jurottajiksi. Tiedä häntä miksi. Ne muut luulee että täällä sataa aina, eikä me kerrota niille että täällä on itseasiassa aika mukavaa, tänäänkin paistaa aurinko.



Me pukeudutaan täällä mukavasti ja kumisaappaat on jalkineina kätevät, samoin kuin sandaalit. Talvella sandaaleihin voi laittaa sukat. Kesälläkin voi, niin ei varpaisiin mene hiekkaa ja muurahaisia. Mutta kumisaappaat on hyvät, ja onhan nuo viimevuodet olleet muodikkaatkin. Pääasia on että jalkineet on mukavat, sellaiset joissa voi heilutella varpaita, olkoon vaikka lenkkarit tai vaelluskengät – koska sitä tietää milloin joutuu kävelemään pidemmän matkan tai juoksemaan karhua karkusalle. Juhlatilaisuuksiin jalkaan vedetään paremmat mustat legginsit, miehet laittaa paremmat farkut tai shortsit tai vaellushousut, yläosaan käy edelleen lempipanimon t-paita. Turistin tai tulokkaan tunnistaa välittömästi pukeutumisesta ja sateenvarjosta. Täällä ei koskaan, siis ei koskaan, sada niin paljoa että tarvitsisi sateenvarjon.


Ruokakaupassa meitä kiinnostaa lehmän kilohintaa enemmän se oliko lehmä eläessään onnellinen. Oliko sillä ystäviä? Puhuttiinko sille ystävällisesti ja minkälainen maisema sen laidunmaalla oli. Kaupassa liha myydään onnellisuusindeksin mukaan hinnoiteltuna. Kukaan ei uskalla myöntää ostavansa joskus salaa tehotuotettua ammua, sen käärepaperi käydään laittamassa naapurin roskikseen. Kesäisin vihannekset kasvatetaan omalla pihalla tai yhdessä ystävien kanssa osuuskunnissa. Joku ostaa osuuden vihannestilasta ja hakee kasviksensa sieltä. Naamakirjaan laitetaan valokuvia porkkanoita nyhtävistä, niityllä kirmailevista lapsosista, jotka syöttävät maatilan vapaana kirmaavaa siipikarjaa.






Kunnon seattlelainen ajaa sähköautolla, tai vähintäänkin modernilla vähäpäästöisellä huristimella, mutta tavoitteena on kaikilla oma Tesla. Koulujonossa on Tesla, Leaf, Volt, Tesla, BMWi3, Leaf, Spark, Tesla, Volt, MB B, Tesla, Prius, Tesla, Tesla, Tesla, leaf, Leaf, Prius, BMWi3... kun autolla nyt on pakko ajaa, ennen kuin meidän hieno junaverkosto on rakennettu ja me päästään kaikki ajamaan junalla. Jokaisella tiedostavalla ihmisellä on autotallissaan latausasema, omisti sähköauton tai ei. Jos syystä tai toisesta et omista sähköautoa on Subaru Outback hyvä vaihtoehto. Siinä on ulkoilevan ihmisen leima.



Seattlessa kaikki on enemmän tai vähemmän hippejä. Nekin jotka ei oo yhtään hippejä on muun maailman silmissä tosihippejä. Täällä rakastetaan, poltetaan ruohoa, kierrätetään ja rakastetaan vähän lisää. Me lajitellaan karkkipaperitkin. Kukaan ei uskalla myöntää olevasa tatuoimaton, sillä vähintään kahdeksan tatskaa on minimi. Mieluiten myös useampi lävistys. Kun mun kampaaja muutti töihin kaliforniaan maatilalle mä kysyin viattomasti mitä se menee tekemään, se vastas menevänsä viljelemään kannabista... aah, no tottahan toki.





Me täällä rakastetaan meidän vegaanisia donitseja vähintään yhtä paljon kuin gluteiinitonta hiusväriä ja luomumeikkiä. Ja kahvia. Täällä rakastetaan kahvia samalla suurella sydämellä kuin suomalainen rakastaa omaa sumppiaan, ja se kahvimukikädessäkäveleminen on taidemuoto. Kukaan ei tilaa vain kahvia tai vain lattea, vaan se kahvitilaus eritellään maidon, kahvipavun ja mahdollisten mausteitten mukaan, kas näin: ”Three shot ristretto with coconut milk, extra foam” Joulun alla siihen tuli mukaan vielä ”holiday spice”. Saman litannian voi kirjoittaa viini- ja/tai oluthifistelystä. Millä rinteellä se kasvoikaan? Onko humalat ensimmäistä vai toista satoa?




Seattlelainen rakastaa myös koiriaan ja kissojaan, ja koirat ja kissat ja joskus myös jyrsijät, vuohet tai linnut tulee mukaan kaikkialle. Jos käy ostoksilla Seattlen kaupungin alueella, saa rekkunsa viedä mukanaan kaikkialle paitsi ruokakauppaan ja olenhan jo ennenkin kertonyt miten pettynyt mun hammaslääkäri oli taannoin kun en ottanut Marttaa mukaan vastaanotolle. Koira mukana sairaalassa? No problem. Ihminen tarvitsee koiransa ja koira ihmisensä. Saahan täällä koirat matkustaa myös yksin bussilla - jos tietävät mihin ovat menossa. 



 
Vuoden ensimmäisenä päivänä Seattlelainen hippi menee uimaan. Se on suuri tapahtuma kun Alkin rannalle kerääntyy satoja ihmisiä hyytävään talvisäähän pulahdukselle - veden lämpötila 7C, ilman -1C. Juhannuksena kokoonnutaan uudestaan. Tällä kertaa kanavan rantaan nakupyöräilemään ja iloisesti yhdessä, toisiaan rakastaen perhetapahtumassa ajetaan pyörällä kelteisillään muun ameriikan hieraistessa silmiään kerran jos toisenkin.




Kuvat on kaikki täältä http://www.werealotlikeyou.com/




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.