shhhhh... älä sano ääneen

On ajatuksia joita on parempi olla lausumatta ääneen. Tiedättehän; ”ihanaa ettei tänään yllättäin ole ruuhkaa” – ja kappas mutkan takana onkin seisova autojono. Tai että töissä on mukavan rauhallista ja ehtii hoitamaan rästihommia ja yhtäkkiä kaikilla on elämää suurempi kiire ja vielä palohälyytyskin kaupanpäällisiksi, tai se keskustelu joka me käytiin eilen kaupassa:

Mä: Muistatko vielä kun ne kaikki kolme oli yhtäaikaa vaipoissa (me kuljetaan vaippahyllyn ohitse)

Fredde: Muistan – kipeästi.

Mä: Ja sit oli ne yövaipat.

Fredde: Joo.

Mä: Ajattele ettei me enää tarvita vaippoja, eikä kukaan enää edes pissaa sänkyyn.

Oli toinenkin keskustelu joka yllättäin päätyi liittymään tähän ensimmäiseen keskusteluun. Se oli se keskustelu jossa mä ääneen pohdin Freddelle että eikö tyttökoirien pitänyt olla jotenkin sellaisia vänkiä, sellaisia että ne osoittaa mieltään ja myös ilmaisee mielipiteensä tarvittaessa. Ei meidän Martta vaan, mutta sehän on vähän tollainen rymy-reetta ja poikatyttö.

Viimeinen lause kummassakin sisältää suuren virheen, joita ei koskaan olis pitänyt lausua ääneen. Amatöörimokia. Pakkoko oli mennä sanomaan.

Seuraavana yönä sitten taas pissattiin ja aamulla pyykättiin. Patjoissa ei enää aikoihin ole ollut patjasuojia ja meidän parisängyn patjan peseminen on tehtävä jota en mieluummin lähesty kovin taajaan.

Samaan syssyyn Martta joka aina iltaisin loikoilee hetken mun kainalossa ennen kun häädän sen nukkumaan sen omaan sänkyyn. Koirallahan on sellainen memoryfoampatja joka mukautuu sen muotoihin, hengittää ja on lämmin. Patjalle mahtuisi helposti kolme kertaa Martan kokoinen koira. Varsinaisesti sängyssä ei siis ole mitään vikaa. Mutta Martta haluaa nukkua mamman kainalossa.

Reippaana tyttönä Martta tottelevaisesti hyppää alas meidän sängystä ja mä jatkan kirjan lukemista kiinnittämättä koiraan tuon taivaallisen huomiota. Fredde tulee makuuhuoneeseen ja kysyy mikä lätäkkö Martan sängyssä on ja mä vastaan etten tosiaankaan tiedä. Fredde väittää että Martta on pissannut sen sänkyyn ja minä virkan kirjani takaa että miksi olis. – No, tule itse katsomaan... Ja kyllä. Keskellä koiran sänkyä on valtava lämmin lätäkkö ja koira istuu sänkynsä vieressä katsoen vuorotellen lätäkköön ja sitten taas muhun. Jos se osais, se viheltäis. Kun koira päätyy nukkumaan lattialle ilman sänkyään se näyttää pöyristyneeltä. Selkeästi sen ajattelmalli ole että kun sänky on märkä ei siinä voi nukkua ja pääsee mutsin kainaloon – no ei pääse.

Vaippaosastolla kannattaa siis olla ihan vaan hiljaa jos ei seuraavana aamuna halua pestä patjaa, mahdollisesti kahta patjaa ja jopa koiransänkyä. Ja kyllä, tyttökoirat on monimutkaisia otuksia.