Ootteks te
amerikkalaisia? Vastaan et joo, ja pysähdyn hetkeksi miettimään ennen kuin
jatkan, kohta kahdeksan vuotta. Miten se aika meneekään, presidentin
vaaleissakin on tullut äänestettyä täällä jo kahdesti, kummallakaan kerralla se
oma kandidaatti ei kuitenkaan tullut valituksi. Pojilla ei edes ole Suomen
kansalaisuutta, ei niin että se olis tarkoituksellinen valinta, vaan koska se
vaatii aikaa kärsivällisyyttä, nivaskan papereita ja tukun seteleitä. Ei olla
saatu aikaan, ehtiihän tuota.
 |
| Oi mikä ihana aamu! |
Viikonloppuna
asuntonäytössä vanhempi nainen kysyy multa mistä mun nimi on peräisin, vastaan
olevani Suomesta ja nainen kysyy että olenko koskaan käynyt siellä. Naurahdan että
syntynyt ja kasvanut vaan. Puheesta päättelen naisen oman äidinkielen olevan
espanja ja nainen kysyykin että missä mun aksentti on. Onhan se, jossakin
siellä taka-alalla. Viidentoista vuoden vaimentamana. Olen aikaa sitten oppinut
että osa korostuksista ja aksentista on kuulijan korvassa sillä vain viikko
takaperin mulle kommentoitiin mun aksenttia, kuinka joskus on vaikeaa ymmärtää
mua. Yksi kuulee, toinen ei.
En osaa sanoa
koska lakkasin tuntemasta olevani muualta, ulkomaalainen. Jossakin vaiheessa
kuitenkin. On helppoa kuulua joukkoon paikassa valtava määrä ihmisiä on kuka
mistäkin, jostakin muualta. Toisesta maasta tai toisesta osavaltiosta.
Michiganilainen naapuri kertoi miten ensimmäiset vuodet meni täällä siihen että
opetteli puhumaan Northwestiä niin ettei kaikki kokoajan kysyneet mistä hän on
kotoisin.Lapsia aina säännöllisesti kiusaan näillä; bag: bäig vai bäg, garage:
garaach vai gäridch, roof: ruuf vai ruff, route: ruut vai räut, lista lienee
loputon. Täällä meidän nurkilla: bäig, garaach, ruuf, räut.
Aivan mahtava video!
Kevyt tuuli heilauttelee
lippua aamuauringossa. Päivästä tulee ihana, lämmin mutta ei tuskaisen kuuma.
On itsenäisyyspäivän aamu. Lasten lopulta valuessa alakertaan jokainen muistaa
ensimmäisenä; it’s 4th of July! Perhetapahtumia, paraateja,
grillausta ja ilotulituksia.Juhlapäivä! Jääkaapissa kuohuva odottelee
avaamistaan ja ribsit grillaamista. Mansikkakakkua jälkkäriksi. Alkuillasta
asukasyhdistys tarjoilee lapsille pomppulinnoja, leikkejä, juna-ajeluita ja
hattaroita. Illan hämärtyessä naapuruston asukkaat kerääntyvät
jalkapallokentälle katsomaan asukasyhdistyksen omaa ilotulitusta. On siellä
paikalla food truck:kin, ei hodareita vaan intialaista ruokaa. Lienee helppo
päätellä mistä moni naapuri on kotoisin.
 |
| Kaksi vuotta sitten oli ihan järjettömän kuuma, pallokentän nurmi oli palanut tomuksi ja isovanhemmat juhli meidän mukana. |
Lapselle on muuten tosi helppo hakea Suomen kansalaisuus jos sen haluaa. Siihen vaaditaan vain syntymätodistus, apostille ja yksi lomake täytettynä. Ne lähetetään Losin konsulaattiin ja he hoitaa asian Suomen päähän ja lähettää takaisin syntymätodistuksen ja apostillen. Meidän lapsilla on molemmat kansalaisuudet, mutta vain Usan passit kun en näe syytä pitää molempien maiden passeja.
VastaaPoistaTättiksellä on Suomen kansalaisuus, joten kertaalleen on prosessi käyty läpi. Paperisotaahan se on ja rahaa.
PoistaOlis muuten tosi kiva lukea joskus, että miten Suomen ja Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivien viettäminen eroaa toisistaan? Jotenkin uskallan veikata, että sulla ois vähän niinkun kokemusta kummastakin :D
VastaaPoista