tiistai 4. heinäkuuta 2017

amerikkalaisia

Ootteks te amerikkalaisia? Vastaan et joo, ja pysähdyn hetkeksi miettimään ennen kuin jatkan, kohta kahdeksan vuotta. Miten se aika meneekään, presidentin vaaleissakin on tullut äänestettyä täällä jo kahdesti, kummallakaan kerralla se oma kandidaatti ei kuitenkaan tullut valituksi. Pojilla ei edes ole Suomen kansalaisuutta, ei niin että se olis tarkoituksellinen valinta, vaan koska se vaatii aikaa kärsivällisyyttä, nivaskan papereita ja tukun seteleitä. Ei olla saatu aikaan, ehtiihän tuota.

Oi mikä ihana aamu!


Viikonloppuna asuntonäytössä vanhempi nainen kysyy multa mistä mun nimi on peräisin, vastaan olevani Suomesta ja nainen kysyy että olenko koskaan käynyt siellä. Naurahdan että syntynyt ja kasvanut vaan. Puheesta päättelen naisen oman äidinkielen olevan espanja ja nainen kysyykin että missä mun aksentti on. Onhan se, jossakin siellä taka-alalla. Viidentoista vuoden vaimentamana. Olen aikaa sitten oppinut että osa korostuksista ja aksentista on kuulijan korvassa sillä vain viikko takaperin mulle kommentoitiin mun aksenttia, kuinka joskus on vaikeaa ymmärtää mua. Yksi kuulee, toinen ei.

En osaa sanoa koska lakkasin tuntemasta olevani muualta, ulkomaalainen. Jossakin vaiheessa kuitenkin. On helppoa kuulua joukkoon paikassa valtava määrä ihmisiä on kuka mistäkin, jostakin muualta. Toisesta maasta tai toisesta osavaltiosta. Michiganilainen naapuri kertoi miten ensimmäiset vuodet meni täällä siihen että opetteli puhumaan Northwestiä niin ettei kaikki kokoajan kysyneet mistä hän on kotoisin.Lapsia aina säännöllisesti kiusaan näillä; bag: bäig vai bäg, garage: garaach vai gäridch, roof: ruuf vai ruff, route: ruut vai räut, lista lienee loputon. Täällä meidän nurkilla: bäig, garaach, ruuf, räut.

Aivan mahtava video!


Kevyt tuuli heilauttelee lippua aamuauringossa. Päivästä tulee ihana, lämmin mutta ei tuskaisen kuuma. On itsenäisyyspäivän aamu. Lasten lopulta valuessa alakertaan jokainen muistaa ensimmäisenä; it’s 4th of July! Perhetapahtumia, paraateja, grillausta ja ilotulituksia.Juhlapäivä! Jääkaapissa kuohuva odottelee avaamistaan ja ribsit grillaamista. Mansikkakakkua jälkkäriksi. Alkuillasta asukasyhdistys tarjoilee lapsille pomppulinnoja, leikkejä, juna-ajeluita ja hattaroita. Illan hämärtyessä naapuruston asukkaat kerääntyvät jalkapallokentälle katsomaan asukasyhdistyksen omaa ilotulitusta. On siellä paikalla food truck:kin, ei hodareita vaan intialaista ruokaa. Lienee helppo päätellä mistä moni naapuri on kotoisin. 

Kaksi vuotta sitten oli ihan järjettömän kuuma, pallokentän nurmi oli palanut tomuksi
ja isovanhemmat juhli meidän mukana. 

3 kommenttia:

  1. Lapselle on muuten tosi helppo hakea Suomen kansalaisuus jos sen haluaa. Siihen vaaditaan vain syntymätodistus, apostille ja yksi lomake täytettynä. Ne lähetetään Losin konsulaattiin ja he hoitaa asian Suomen päähän ja lähettää takaisin syntymätodistuksen ja apostillen. Meidän lapsilla on molemmat kansalaisuudet, mutta vain Usan passit kun en näe syytä pitää molempien maiden passeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tättiksellä on Suomen kansalaisuus, joten kertaalleen on prosessi käyty läpi. Paperisotaahan se on ja rahaa.

      Poista
  2. Olis muuten tosi kiva lukea joskus, että miten Suomen ja Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivien viettäminen eroaa toisistaan? Jotenkin uskallan veikata, että sulla ois vähän niinkun kokemusta kummastakin :D

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.