hevosia ja napanuoria

On sellainen päivä kun pitäis. Pitäis paljon ja kaikenlaista, mutta ajatukset harhailee eikä oikeen mitään saa aikaiseksi. Tai siis, oonhan mä saanut pyykit laitettua ja kodin siivottua – Fredde tulee tänään kotiin ja sen kunniaksi siistin talon niin ettei sen tartte heti ruveta siivoomaan, vaikka siivoohan se kuitenkin. Kokosin puutarhapöydän ja vietiin Tättis ratsastusleirille. Töistä ei vaan tunnu tulevan yhtään mitään, koska ajatukset on siellä leirillä Tättiksen mukana.

Aamusta pakattiin viimeiset tavarat, ja laitettiin hyttyskorut kaulaan ja kumpaankin ranteeseen. Anelin siltä että se pesis hampaat ainakin kerran päivässä ja kävis suihkussa illalla. Ei tartte pestä tukkaa, mutta jos pahimmat pölyt ja hiet huuhtois pois. Päälle se puki ratsastushousut ja kengät - valmiiksi. Niin minäkin tein lapsena ratsastusleirille lähtiessä, enkä koskaan pessyt hampaita varmaan kertaakaan - ei pesseet ne muutkaan. Hössötin kun hössötytti, sanoin tättikselle että haluisin olla siellä leirillä salaa vakoilemassa että sillä on kaikki hyvin. 

Jonossa terveystarkastukseen.

Kivaahan sillä siellä on, sitä en epäile hetkeäkään. Äidin napanuora täällä vaan paukkuu, eikä sitä nyt ainakaan helpottanut se leirin terveydenhoitaja jolle annoin tättiksen lääkepussin. Se tyyppi joka kysyi et voisko sille ehkä antaa unilääkkeen päivällisaikaan kun se olis helpompaa? Joo, no ei oikein voi, kun sit se katsos nukahtaa... Seuraavaksi täti huokailee että onko niitä reseptilääkkeitä enemmänkin, olihan niitä. Rivien välistä kuulin ehdotuksen ettei niitä lääkkeitä ehkä tarvittais leirin aikana, se tuli muodossa; ”Onpa näitä monta, näitä reseptilääkkeitä... täähän on vaan kaksi yötä ja nää kun kaikki pitäis antaa ennen nukkumaanmenoa...” Kauheesti tuli nyt terveydenhoitajalle vastuuta.

Terveydenhoitajalta  terveystarkastukseen. Siellä ne istui tuoleilla rivissä kun mukava nuori leiriohjaaja mittasi lämmön, tarkasti ihon ja korvat ja nielun, ja kyllä ne perkas täidenkin varalta mikä sinällään ei haitannut mua. Jos ei oo meillä täitä, niin ei onneksi sit muillakaan. Haavanhoidosta puhuttiin jokaisen kanssa, kun se piti värkätä joka dokumenttiin ja paperinpuolikkaaseen ettei haavoihin voi laittaa antibioottivoiteita.

Ryhmäytymässä.

Terveystarkastuksesta se eteni antibioottivoidelappuineen omaan ryhmäänsä jota kerättiin niitylle. Hetken jo ajattelin että nainen pakittaa, kun se niin tiukasti tarttui mua vyötäisiltä ja kätki naamansa mun tissien väliin. Mutta ei, sinne se meni, esitteli itsensä ja istui mukaan leikkiin. Me käveltiin jannujen kanssa tallille katsomaan hevosia enne kuin hypättiin autoon ja ajettiin pölyistä hiekkatietä takaisin maantielle ja kotiin.

Kotona jannut on katsonut elokuvaa ja pelanneet. Mä olen juonut kahvia ihan liikaa ja sählännyt sitä kaikkea sekalaista. Fredde istuu lentokoneessa jossakin Nevadan ja Washingtonin välillä. Ulkona on ihan turkasen kuuma, mietin Tättistä siellä leirillä, äidin pieni talitintti. 

Omassa mielessä jätin sinne leirille tänään tällaisen.