Siirry pääsisältöön

ihanat naiset ei ui?



Mä oon monta kertaa miettinyt ihan typerää asiaa, merkityksetöntä mutta omalla tavallaan mielenkiintoista. Me ollaan lauman kanssa uimarannalla ja ranta on täynnä eri ikäisiä, kokoisia ja näköisiä ihmisiä. Nuorimmat kahlaa rantavedessä, seuraavassa laarissa on vähän isommat, mutta kuitenkin ne jotka joko eivät vielä osaa uida, tai jotka haluaa leikkiä matalammassa vedessä. Viimeisen köyden jälkeen alkaa syvä vesi ja sinne päästäkseen pitää alle 13-vuotiaitten suorittaa uimakoe, osoittaa uimavalvojalle että osaa uida noin 50 metriä rintaa tai vapaauintia. Teinit hengaa kavereittensa kanssa laiturilla syvän osan ulkolaidalla, nuorimpien äidit ja isät seisoskelee rantavedessä ja me muut, istutaan laiturilla. Yksi lukee kirjaa, toinen juo kahvia ja seurailee lapsiaan, kolmas juttelee ystäviensä kanssa ja neljäs ryhmä tekee töitä. Pienet ui, keskikokoiset ui, teinit ui, isät ui, mutta karkeasti arvioiden vai neljännes äideistä käy uimassa.



Lämpömittari keikkuu kolmenkympin paremmalla puolella, ja vaikka kevyt tuuli vilvoittaakin on rannalla silti kuumaa, jopa puitten varjossa. Pojat on vuoroin vedessä, vuoroin puistossa leikkimässä. Kentsulla on aina kylmä vaikka olis miten kuumaa eikä se siksi viihdy vedessä kovin pitkään. Tättis ui. Se ui samalla tavalla kuin mä itse uin lapsena. Se suorittaa heti ensimmäiseksi uimakokeensa, saa luparannekkeen ja sit se ui. Se sukeltaa, se ui, se hyppii ja se nauttii vedestä just tasan niin kauan kuin me ollaan rannalla – tunteja. Se käy välillä syömässä, mutta tekee senkin vedessä seisten ja laiturin reunalle kurottaen.



Mä hyppään veteen aina kun alkaa tuntumaan tukalalta. Välillä opetan poikia uimaan, väliin meen Tättiksen seuraksi, mutta missä vaiheessa 75%:sta naisia tulee liian vanhoja uimaan? Missä kohdassa farkut tai shortsit ja t-paita voittaa uikkarit paahteisella rannalla? Eikö niitten tule ihan järjettömän kuuma? Eikö viilentävä vesi oikeasti houkuttele vai onko se liian hankalaa , siis vaihtaa niitä uikkareita kesämekkoon pukukopissa? Eihän se nyt rantamuodistakaan voi olla kysymys, uikkareita kun kuitenkin löytyy jokaista kokoa ja mallia, teineillä on tänä kesänä muodissa sellainen bikinialaosa joka on takaa rutussa kuminauhalla, mulla on päällä uimamekko. Ne liian lyhkäset shortsit ei kuitenkaan spagettiolkaintopin kanssa peitä yhtään enempää kuin uikkarit. Osa seisoo vedessä vyötäisiään myöten farkuissaan, eikö uikkarit olis mukavammat? Onko niillä autossa vaihtofarkut? Mä oon kertaalleen joutunut uimaan täydessä vaatetuksessa, uimaopettajakoulutuksessa. Se on muuten raskasta puuhaa ja vielä rankempaa on kuoria niitä märkiä farkkuja pois päältä.

Tämän kesän teinibiksut saa vaikka Etsystä

 
Jos teinibiksut ei tunnu omalta, voi ostaa tällaisen koltun Michael Korsilta tai vaikka Targetista.
Oman mekkoni ostin Macy's:ltä.

Onko maailma täynnä naisia jotka ei ole koskaan tykänneet uida ja nyt ne on kaikki lasten myötä pakotettuja seisomaan rantavedessä ja kuin protestiksi kohtalolleen, vailla uima-asua? Onko jossakin 75% tyttölapsia jotka ei halua lähteä rannalle lapsenakaan?



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Reetta7. heinäkuuta 2017 klo 13.25

    Samaa olen miettinyt! Mulla oli uinneissa tauko, kun lapset oli tositosi pieniä ja täydellisen vahdittavia (ja aallot oikeesti isoja), mutta muuten uin aina ja kaikkialla, usein meidän poppoosta ekana ja vielä vikanakin. Mut muistan kyllä hatarasti sen tunteen, että jää siihen viltille/laiturille/kaiken sen tavaran "alle" ja siitä huolehtimaan, ojentelemaan muille tarvittavia esineitä ja asioita...kun tarpeeksi läkähtyy siihen, ei jotenkin vaan enää pääse ylös ja veteen. Tosin ei se voi kaikilla olla se syy, koska jotkut liikkuu rannalla aktiivisesti muttei silti ui. Eli ei, en mäkään tajua :) (sen tajuan, että jotkut ei vaan tykkää uida ja se on toki ok, mutta että enemmistö???)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa8. heinäkuuta 2017 klo 6.35

      Varmaan osa on sitäkin. Mä kyllä lotrasin siinä rantavedessä silloinkin, mutta kaikki ei ole yhtä intohimoisia uimareita kuin minä.

      Poista
  2. Veera8. heinäkuuta 2017 klo 19.50

    Uin lapsena "kuin hullu", se oli parasta, mi tiesin.
    Kouluvuosina uin jonkun vuoden jopa kilpaa ja rakastin erityisesti sitä treenaamista. Siitäkin huolimatta, että uimahallissa käytiin seitsen kertaa viikossa, en koskaan ehtinyt kyllästyä.

    Nyt on mennyt monta vuotta lähes uimatta. Paitsi että tänä vuonna jo kerran mursin jään, ja menin veteen lasten kanssa pitkästä aikaa. Pakko todeta: vesi on edelleen mun elementti.
    Mutta.
    Siis miksi ei.
    En pidä siitä kylmästä. Siitä tunteestä, kun menee veteen ja se tuntuu kylmältä. Enkä siitä kylmän tunteesta, kun nousee sieltä samasta vedestä pois. Musta tuntuu, että raskaudet ja imetys myös muuttivat kehoani tässä kohtaa ja kylmä ei vaan tunnu hyvälle.
    Pidän edelleen hiljaisuudesta, joka veden alla vallitsee. Pidän lasten riemusta, mutta siitä voin nauttia rannallakin.
    Uimaan meneminen tuntuu vaivanloiselta, menemättä ttäminen on vain helpompaa: ei vaatteiden vaihtoa, ei märkiä, takkuisia hiuksia. Eikä sitä kylmää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa9. heinäkuuta 2017 klo 18.12

      Tätä mä just mietin ettei kaikki voi olla uimatta ulkonäköasioitten takia! En mäkään pidä siitä kylmästä hetkestä ja mieluiten hyppäisin pää edellä veteen, mutta täällä se on kiellettyä.

      Ilma on kesällä keskimäärin niin lämmin ettei uimisen jälkeen tule sitä kylmän tunnetta, mutta onhan se vähän vaivalloista se vaatteiden vaihtaminen. Toisaalta mulle se menee siihen samaan syssyyn kun lapsetkin vaihtaa omansa. Olen myös kehittänyt systeemini, sen kesämekon jonka alle ei tarvitse kuin pikkarit.

      Mä taas inhoan hikoilla ja siksi vesi on elementtinä rannallakin tärkeä. Heti kun hikikarpalot valuu pitkin selkää tuntuu siltä että on pakko pulahtaa.

      Kiitos kaunis rehellisestä ja avoimesta kommentista!

      Poista
  3. Melina12. heinäkuuta 2017 klo 8.31

    Kun ostin uikkareita tänä kesän totesin miten vaikea aikuisten naisten on löytää sopivia bikinejä jotka eivät ole juuri tollaisia teineille suunnattuja. Jos naisten valikoimassa oli kaksiosainen puku oli siinä kuitenkin paljon kangasta ja röyhelöä vatsaa peittämässä. Meillä on niin kuuman kosteaa että rannalla haluan pitää bikinejä olkoon pömppövatsaa vai ei :) Peittelyyn käytän sitten erillisiä uimashortseja ja toppeja.

    Täälläkin naiset kyllä pitävät söpöjä uimapukuja ja mekkoja mutta monasti ne joilla on trimmimmät kropat eivät kastaudu, päinvastoin vähän isommat naiset tuntuu olevan enemmän sinut itsensä kanssa. Meidän uima-altaalla suurin osa aikuisista kyllä vain hengaillee juoden viiniä ja grillaten samalla kun lapset ui ja pelailee (altaalla on onneksi hyvät vahdit, rannalla ollaan varovaisempia). Toki on niitäkin jotka ui lasten kanssa ja sitten se pikkuruinen vähemmistö joka jopa ui ihan myös omaksi ilokseen kun on aikuisten uimavuoro ja allas tyhjenee lapsista.

    P.S. Vihdoin löysin bikinit jotka pysyi hyvin paikallaan Atlantin aallokossakin. Sain kyllä maksaakin sen edestä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa13. heinäkuuta 2017 klo 20.41

      Valitettavasti hyvät uikkarit on ihan järkyn kalliita!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää