maanantai 12. maaliskuuta 2018

puusta pudonnut ja muita



Tättis ei ole nukkunut päiväunia naismuistiin, oikeastaan se ei nukkunut päiväunia koskaan ellei se ollut tosissaan kipeänä joten kun eilen löysin nukkuvan tytön sängystään alkuiltapäivästä silitin sen poskea ja hymyilin. Annoin sen nukkua, olihan takana seikkailuista suurin, ja niin se nukkuikin - kolme kokonaista tuntia.

42:ssa tunnissa ehtii kokemaan ihan kamalasti ja taskuun jäi kaikille tytöille taas kerran kasa muistoja ja elämyksiä alkaen nuotiolla leipomisesta, pakkassäässä ulkona nukkumisesta, jousiammunnasta ja monesta muusta.



Lisäjännitystä saatiin päivänvaloon eksyneen lepakon ja puusta pudonneen oravan pelastusoperaatioista. Kukaan muu ei uskaltanut siirtää sen enempää lepakkoa kuin oravaakaan ja kumpikin oli sattunut landaamaan aika hankalaan paikkaan, joten minä sit reippaana tyttönä siirsin ensin lepakon perjantaina ja oravan lauantai-iltana. Lepakot levittävät rabiesta, joten niihin on syytäkin olla koskematta ja peloissaan ne ihan varmasti käyttävät myös hampaitaan. Apuvälineenä käytin luutaa ja varovaisesti vedin lehtien päällä makaavan otuksen luudan harjaksien päälle lehtineen päivineen ja siirsin sen mökin alle hämärään. Seuraavana aamuna se oli jatkanut matkaansa.



Orava taas makasi puolipökerryksissä keskellä polkua ja yritti peloissaan kiipeillä pitkin ihmisiä herättäen melkoista paniikkia lapsissa. Harmaaoravat ovat aika majesteettisen kokoisia, noin oravaksi siis, mittaa niillä on ilman häntää reilut 30 senttiä, hännän kanssa tuplat ja painoakin saattaa olla miltei kilo. Tämän tyypin päälle nakkasin fliseeni ja kannoin sen kääreessään parempaan paikkaan toipumaan saamastaan iskusta.



Ensimmäisenä yönä oli kylmä, ei makuupussissa mutta muuten. Elohopea tipahti pakkaselle jo illalla ja aamulla oli aika kirpeät oltavat ennen kuin keittokatoksen takkaan saatiin taas tuli ja kahvipannu kiehumaan kaasupolttimolle.



Aamun kohmeisista tunnelmista selvittiin vaelluksella ja siinä vaiheessa kun me oltiin kiivetty huipulle ei kenelläkään enää ollut kylmä syödessään eväitä auringonpaisteessa. Iltapäivällä jousiampumaradalla oli suorastaan lämmintä ja tuli itsekin kokeiltua uutta lajia. 





Ei leiriä ilman leirinuotiota, nuotioleikkejä ja partiolauluja. Ensi vuonna taas uudestaan. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti