päivä eliittisiirtolaisen elämässä

Minkälaista on elämä miehen työn perässä maailmalle muuttaneen naisen elämässä? Onhan siitä muutosta toki jos 17-vuotta eikä meillä koskaan varsinaisesti ollut ajatustakaan palata, mutta teknovaimohan se minäkin olen. Alkuun tultiin Nokian mukana, sitten elämä heitti äijänkäppyrän isolle teleoperaattorille ja sieltä suuren teknologiayrityksen kautta mainos- ja markkinointitoimistoon. En ollut mikään uratykki enkä koe luopuneeni mistään sen suhteen vaikka tänä päivänä mulla onkin se ura ja aika paljon muutakin. Mutta miltä se elämä näyttää eliitivaimon tavallisena arkipäivänä. Ei omasta näkökulmasta kovin säälittävältä, mutta kyllä mua sääliäkin saa jos siltä tuntuu. En ole yksin kun tunnen kokeneeni jos nyt en suoranaista vääryyttä niin ainakin väärinarvioita suomalaisessa lehdistössä. Taina Kinnusen Kalifornia Kutsuu on herättänyt paljon keskustelua ja eriäviä mielipiteitä ulkosuomalaisissa naisissa. Itse olen taipuvainen ajattelemaan että teknovaimon rooli on enneminkin mahdollisuus kuin uhka. 

Teknovaimo töissä.

5:20

Herään ulkona pimeydessä keskusteleviin pöllöihin.  Barn Owl – latopöllö – on aika hauska tyyppi ja välillä niitä näkyy päivälläkin. Nousen varovaisesti, yrittäen olla herättämättä vieressäni nukkuvaa pellavapäätä ja onnellisesti kuorsaavaa Freddeä. Olen meidän perheen varhainen. Martta lähtee mukaan alakertaan, näppäilen hälyttimeen koodin ja lasken koiran aamupissalle, jossakin kaukana ulvoo kojootti.

5:35

Alustan sämpylätaikinan aamiaiselle, keitän kupillisen kahvia ja tarjoilen Martalle aamiaisen. Sytytän kynttilän työpöydälle ja avaan tietokoneen. Käyn läpi sähköpostit, vastaan kiirellisimpiin. Kurkkaan uudet myyntiin tulleet kohteet ja lähetän sopivat asiakkaille katsottavaksi. Luen tuoreimmat artikkelit asuntomarkkinoihin liittyen ja julkaisen sopivat somessa... Facebook, LinkedIn, Twitter ja Pinterest saavat kaikki omansa. Jossakin välissä Martta kipuaa syliin – labbishan on tunnetusti sylikoira, eikö? Martan mielestä ainakin. Jos on aikaa kurkkaan Facebookin ihan huvittelumielessä.

6:30

Pyöräytän sämpylät ja laitan ne uuniin. Otan pakkasesta smoothieen marjat ja nostan eväslaukut samalla keittiösaarekkeelle. Sämpylöiden paistuessa pakkaan eväslaukkuihin vihanneksia, puolikkaan omenan ja maapähkinävoilla sivellyn leivän. Laukkujen vierelle laitan täytetyt vesipullot ja päälle välipalan. Hurautan smoothien tehosekoittimessa, marjoja, pinaattia, jugurttia, hunajaa ja loraus kauramaitoa. Alexa ilmoittaa sämpylöiden olevan valmiita ja vedän pellin ulos uunista.

6:55

Herätän Tättähäärän, tai siis minä loikoilen vieressä ja silittelen sinisiä hiuksia Martan hoitaessa varsinaisen herättelytehtävän. Kupillinen mustaa kahvia, sytytän kynttilät – ai että mä rakastan näitä lokakuisia aamuja ja kynttilöitä. Tättis syö tuoreita sämpylöitä ja juo voimajuomaa, me jutellaan kaikenlaista – meidän yhteinen hetki. Martta istuu taas sylissä, kuikuilee toisen aamuherkkuja muttei oikein kehtaa kerjätä.

7:30

Tättis lähtee yläkertaan ja katettuani jannuille aamiaisen lähden itsekin suihkuun.

7:55

Herätän pojat matkalla alakertaan, se joka nukkui meidän välissä on jo hereillä ja juttelee isänsä kanssa, unentuoksuiset miehet. Vanhempi lukee jo päivän uutisia puhelimensa ruudulta, Trumpin viimeiset metkut ja muuta mukavaa. Tättis huutaa alakerrassa myöhästyvänsä jos en nyt ja ihan heti tule, me istutaan autoon, valitsen valikosta istuinlämmityksen ja kylmän aamun kunniaksi myös ratinlämmittimen meidän liittyessä autojen virtaan.

8:13

Nuori nainen hyppää reppunsa kanssa ulos autosta koulun edustalla. Viiden minuutin matkaan on mennyt melkein viisitoista. Ehkä me vielä jonakin päivänä saadaan tää liikennesotku selvitettyä. Tänä aamuna näin ”vain” kaksi läheltäpiti tilannetta, sellaista jossa pieni pyöräilijä eksyi pyörätieltä ajotielle ja auto ehti onneksi väistämään.

Yläkoulun pihassa on muitakin

8:25

Laitan meille aikuisille aamiaisen ja paimennan jannut pukemaan. Sämpylää, kurkkua ja kaksi keitettyä kananmunaa. Vastaan vanhempainyhdistyksen hallituksen meileihin jä käyn sivussa tekstarikeskustelua mun aisaparin kanssa varainkeruusta, $40.000 tavoitteesta on saatu neljännes kasaan, ihan jees ja aikaakin on vielä reilusti. Näillä varoilla kustannetaan liikuntavälineitä, taidetarvikkeita, soittimia, kouluretkiä ja muita opetusmateriaaleja. Amerikkalaisessa koulussa vanhemmat osallistuvat enemmän kuin Suomessa ja olen joskus naurahtanut että lasten koulunkäynti on täällä kokopäivätyö. ”Pesitkö hampaat? Et kuitenkaan pessyt... näytä! Pese uudestaan! Ihan sama vaikka pesit jo, ne ei ole puhtaat... Missä on hiusharja? Miksi teille kummallekin tulee aina yllätyksenä että hiukset harjataan ja hampaat pestään – tänäänkin. Ai tänään piti olla? Olisit voinut sanoa vähän aikaisemmin kun ei mulla nyt tähän hätään ole sulle tusseja-värikyniä-laskinta-konseptipaperia, tilaan... saat huomiseksi.” Amazon tuo kaiken kotiovelle iltaan mennessä.

9:05

”Kiss ja pus... minäkin rakastan sinua! Ihanaa koulupäivää! Nähdään iltapäivällä!” Kaksikko liittyy kouluun kävelijöitten joukkoon ja katson kun ne kisailee naapurin Ivanin kanssa. Suljen oven, keitän kupin kahvia ja valmistaudun puheluun asiakkaan kanssa. Me käydään läpi tarpeita ja toiveita, puhutaan asuntolainoista ja lokakuun alun välityspalkkiomuutoksesta. Asiakkaat on aika kujalla tästä ja niin on moni välittäjäkin, kuka maksaa ja mitä? Itse kävin aiheesta muutamankin koulutuksen ja tiedän ihan tasan tarkkaan miten uusi systeemi toimii. Fredde lähtee töihin ja huikkaa mulle ovelta heipat. Puhelun päätyttyä kirjaan muistinpanot puhelusta, laitan asiakkaalle sähköpostin puhutuista asioista muistin tueksi, ja siirryn hetkeksi kirjoittamaan.

10:00

Käyn vetämässä työvaatteet päälle, farkut ja ohut neule, päälle sadetakki vaikka just nyt paistaakin aurinko, mutta ei tästä meidän säästä tiedä. Pelastan robotti-imurin kodinhoitohuoneesta. Nappaan läppärin, päivyrin – olen vanhanaikainen - ja repun ja hyppään autoon. Istuinlämmitys päälle vaikkei sitä enää tarvitsekaan, mutta se hautoo mukavasti selkää. Spotifysta soimaan päivän top 50, aurinkolasit ja keula kohti toimistoa. Liikenne on kevyttä ja ajaessa ihailen niin syksyn väriloistoa kuin vuorille satanutta uutta luntakin.

10:20

Toimistolla. Istahdan työpöydän ääreen juututtuani ensin vartiksi suustani kiinni toimiston vetäjän ja toisen välittäjän kanssa. Me puhutaan työasioita, sääntömuutoksesta, markkinatilanteesta ja asiakkaista. Vastaan Tättiksen rehtorin sähköpostiin palaverista riskinhallinnan ja kunnan kanssa, sanon että tulen mielelläni mukaan edustamaan vanhempia, palaveri on tiistaina aamusta ja menee päällekkäin kahden kalenterissa olevan tapahtuman kanssa. Tämä on tärkeämpi, peruutan yhden tapaamisista ja siirrän toista.

Suunnittelen markkinointia ja sponsoritapahtumaa. Vastailen työmeileihin ja jutustelen hetken meidän markkinointiassarin kanssa tilattavista materiaaleista. Hän lupaa laittaa mulle koevedokset ja kustannuslaskelman.

Tulostan, tai paremminkin yritän tulostaa Tättiksen koulutehtävän. Lopulta käyn pyytämässä yhden meidän assareista avuksi sillä tämä teknovaimo lannistuu aina säännöllisesti meidän jättiläismäisten väritulostimien kanssa. Nämä laitteen suoltaa sisältään esitteitä, postikortteja ja milloin mitäkin, mutta en voi sanoa olevani kovin ystävällisissä väleissä niitten kanssa. Kuuden pieleen menneen yrityksen jälkeen saan laitteesta viimeinkin ulos kaksipuolisen väritulosteen jonka toinenkin sivu on oikeinpäin.

11:00

Lääkärissä, tai siis sidekudoshieronnassa hoitamassa alaselän lihaskramppia. Hieronnan jälkeen käväisen kenkäkaupassa sovittamassa kenkiä ja ostan Tättikselle ja Kentsulle korviksia.

12:10

Olen taas autossa ja matkalla tapaamiseen. Autosta soitan jannujen kummitädille kysyäkseni kuulumisia. Tutkanpaljastin piippailee satunnaisesti taka-alalla ja 5.7 litrainen V8 Hemi murisee alla.

12:30

Istun kahvilassa ja juttelen kuulumisia ystävien kanssa. Puhutaan samalla vähän markkinointiasiaakin, mutta pääasiallisesti ihan muuta. Kun muut lähtee jään tekemään töitä kahvilan hälinässä. Vastailen sähköposteihin, sovin lehtimainoksesta meidän markkinointiassarin kanssa. Fredde soittaa ja me jutellaan hetki hänen työasioistaan. Kahvilassa on muitakin läppäreitten ja paperipinojen kanssa, moni työskentelee ainakin osan ajasta kahviloissa.

14:35

Kurvaan jonon hännille koululla. Olen ajoissa ja silti kaukana ekasta sijasta, mahduin kuitenkin koulun pihaan. Jonossa neulon ja hoidan muutaman vanhempainyhdistyksen hallitukseen liittyvän asian. Olen kahden koulun vanhempainyhdistyksen hallituksessa ja sähköpostiliikennettä riittää. Muistutan itseäni kirjaamaan sovitut tapaamiset kalenteriin. Vartissa autojono mun takana on kasvanut niin pitkäksi että se luikertelee jossakin kaukana kadun puolella, loppupeleissä lienee sama mihin aikaan tulee, joko istut odottamassa koulun päättymistä tai vaihtoehtoisesti jonotat ikuiselta tuntuvassa autojonossa. Lopulta sinitukkainen tyttö hyppää kyytiin ja ojennan hänelle pussillisen uusia korviksia, lahja on mieluinen.

15:15

Olen kotona. Fredde on tullut kotiin tekemään töitä kun toimistolla kaikki oli kipeenä ja pärski menemään nenäliinojensa kanssa. Tättis vie koiran ulos ja mä käynnistän pesukoneen samalla kun vaihdan työvaatteet verkkareihin, huppariin ja villasukkiin. Istahdan työpöydän ääreen, allekirjoitan koulupapereita ja kurkkaan sähköpostit ennen kuin autan editoimaan ystävän blogipostauksen. Mun elämä pyörii sähköpostien ympärillä. Käyn läpi vielä uudestaan myyntiin tulleita kohteita, onhan torstai ja suurin osa välitettävistä asunnoista tulee myyntiin torstain aikana. Laitan sopivat eteenpäin ja laitan perään sähköposteja. Istun koneella  Fredden käydessä pyörälenkillä. Tiedän että kun kaikki kolme on kotona neljän jälkeen, mua tarvitaan läksyavuksi ja muutenkin tarjoamaan haleja ja huomiota. Kun Fredde tulee takaisin se tarjoilee mulle olusen työn seuraksi, yläkerrassa pesukone ilmoittaa äänekkäästi olevansa valmis ja käyn vaihtamassa pyykit kuivausrumpuun. Meidän talon ulkopuolella matelee alakoululle menevä autojono, samanlainen kuin missä seisoin reilua tuntia aiemmin. Onneksi toiseen kouluista on kävelymatka. Fredde istuu taas keittiössä, omassa kotitoimistossaan nautiskellen siitä että iltapäivällä ei olekaan niitä normia kolmeakymmentä palaveria.

16:10

Talon täyttää lounaslaatikoitten purkamiseen, koulukuulumisiin ja korvistenlaittoon liittyvä hälinä. Yksi laulaa, toinen tanssii, kolmas esittelee uusia taitojaan. Koira pyörii jaloissa ja hiljaisuus on poissa. Se jonka tehtävä on tyhjentää tiskari ilmoittaa ettei millään jaksa ja että elämä on epää. Lapsi paiskoo tiskejä ja syyttää koko maailmaa tästä järjettömästä epäoikeudenmukaisuudesta, että hänen täytyy osallistua kotitöihin kun KENENKÄÄN muun koko maailmassa ei koskaan tarvitse tehdä yhtään mitään. Lopulta kiukku vaihtuu lauluun ja epävireinen versio Maddie & Taen Flysta täyttää talon, mietin että onneksi se ei tähtää laulajaksi.

16:30

Läksyt on tehty ja kolmikko on ulkona leikkimässä naapuruston lasten kanssa. Katselen kun ne vilahtelee ikkunan ohitse ja arvelen niitten leikkivän Mexican Hide and Seek, suomalaiselta nimeltään kymmenen tikkua laudalla. Aurinko on vaihtunut paksuun harmauteen, kohta sataa vettä.

On torstai, ainoa arki-ilta kun Tättähäärällä ei ole tanssia. Muina iltoina se ajetaan vielä illalla tanssiin ja sieltä takaisin. Se rytmittää meidän ruoka-aikoja ja arki-iltoja. Nykyään torstai-ilta tuntuu vähän perjantailta kun ei ole kiire enää mihinkään, paitsi jos tapaan asiakkaan iltasella.

16:50

Sataa. Pojat menee kylpyyn ja Tättis sulkeutuu huoneeseensa. Pian yläkerrasta kuuluu tanssiharjoitukset. Musiikista päätellen se vetää hip-hopia. Silloin kun ei sada ne on ulkona kunnes tulee pimeää ja monesti vielä senkin jälkeen. Arki-iltaisin meillä ei saa pelata Xboxia tai roikkua puhelimella, on keksittävä muuta tekemistä, Legot, lautapelit ja se ulkona leikkiminen, Ollipolli lukee usein kirjaa sohvassa. Luen blogeja, kommentoin vanhempainyhdistysten somessa, osallistun ja olen näkyvillä. Tietynlainen tyrkyllä oleminen kuuluu mun työhön.

18:30

Laitan lohen uuniin. Joku kävi jo kysymässä koska syödään. Fredde siivoilee, mä teen edelleen silleen löyhästi töitä, katson hinnanmuutoksia, luen artikkeleita ja muutan asiakkaiden hakukriteereitä nähdäkseni tuleeko jotakin uutta ja kivaa tarjolle.

19:15

Me istutaan syömään perheen kanssa. Jälkkärin voi syödä yläkerrassa telkkarin edessä, me seurataan lasten kanssa muutamaa sarjaa ja näin lokakuussa on tarjolla uusia jaksoja kaikista suosikeista. Tänään on vuorossa New Amsterdam.

20:45

Häädän jannut hammaspesulle. Me käydään sama keskustelu kuin aamulla ja mä kysyn taas kerran miten tää voikaan tulla yllätyksenä, se että ne hampaat pestään kahdesti päivässä. Autan Kentsua kun sillä on suussa enemmän rautaa kuin rajalla, Waterpikillä ensin suurimmat, harjalla loput. Tättis menee kylpyyn.

21:15

Kaikki on viimeinkin sängyssä, on sanottu hyvät yöt ja pussailtu iltapusut. Vetäydyn omaan rauhaani, itsekin sänkyyn, luen hetken postin tuomaa Kodin Kuvalehteä ennen kuin sammutan valot. Fredde tulee viereen jossakin vaiheessa ja useimmiten aamuyön tunteina meidän väliin hiipii myös se pellavapää. Aamulla kaikki alkaa taas alusta. Aika usein pöllöjen huhuiluun.

Elämä on täyttä ja useimmiten aika ihanaa.

Autoon kertyy maileja välimatkojen ollessa lyhyimmilläänkin aika pitkiä Helsingin mittakaavassa, tänäänkin ajokilometrejä kertyi mulle 35 vaikken edes käynyt yhtään missään, pyörin vaan omilla nurkilla. Matkoihin menee paljon aikaa ja esimerkiksi keskiviikkoisin jo lasten terapia-ajat tekee sen että ajelen, tai siis jompikumpi miestä ajaa, neljästi sen 20km:n siivun eli pelkkiin terapioihin 80km, jokaisena keskiviikkona.

Mun elämässä ei ole työ- ja vapaapäiviä. Viikonloppuisin olen miltei aina ainakin yhden päivän töissä, toisinaan kumpanakin. Työ- ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät sillä tavallaan olen aina töissä, myös silloin kun kokoonnutaan juhlimaan Halloweenia, lasten syntymäpäiviä tai pikku-jouluja. Aina joku kysyy mitä asuntomarkkinoille kuuluu – hyvä niin.

Meillä on kummallakin joustavat työajat enkä koe olevani yksin vastuusta perheestä ja lapsista miehen raataessa töissä. Vanhemmuus on tasapainoista ja tasa-arvoista, toisin kuin monessa perheessä meidän lapsilla on ihan oikeasti kaksi vanhempaa.