kärsivällisyyttä

Kärsivällisyyttä. Roppakaupalla kärsivällisyyttä. Sitä ovat menneet kuukaudet ja etenkin kaksi viimeistä viikkoa opettaneet. Se on haastava koulu kärsimättömälle, sille tyypille joka uskoo vakaasti siihen että kaikkeen pystyy jos vaan tahtoo ja sellaisia esteitä ei ole joita ei voi ylittää – heti. Siis mitvit... Tiistainen lääkäri, se rakas omalääkäri, oli vähintään yhtä armoton kuin osavaltion kuvernööri ja vastaus jokaiseen kysymykseen, toiveeseen ja haaveeseen oli aika. Lisää aikaa vaikka kuinka haluaisin että kaikki olis jo ohi. Näön korjaantuminen voi viedä muutaman kuukauden – no, kiva. Kivut kai lähtevät aikanaan, koska? Sitä ei kukaan tiedä. Ihottuma on onneksi paranemaan päin. Kärsivällisyyttä.

 

Kärsivällisyyttä ovat opettaneet myös nämä 76 päivää lasten kanssa kotosalla. 76 päivää pysähtyneisyyden aikaa. 76 päivää kun olen halannut turhautunutta lasta, luvannut että kyllä me vielä joskus mennään kauppaan-kouluun-ystäville-ravintolaan-kahvilaan-lomalle. Ihan varmasti mennään. Hetken aikaa osa näistä oli jo lähellä, mutta tilastot veivät ne taas vähän kauemmas ja jokainen joka lähtee vaikka ei saisi, kulkee ilman maskia ja tapaa kavereitaan altistaa paitsi itsensä, niin myös lähimmäisensä ja samalla puskee meidän unelmat vielä vähän kauemmas. Poikien syntymäpäivä on kahden viikon päästä. Juhlat ovat kotona. Ei kavereita, ei juhlia. Kärsivällisyyttä.

 

Kärsivällisyyttä.

 

Kärsivällisyyttä.

 

Kärsivällisyyttä.

 

Yksi kerrallaan kahvilaan...

Kärsivällisyyttä myös Freddelle, tai ehkä suojeluspyhimys. Ensin sen polkupyörän kumi räjähti – siis oikeesti räjähti, savua ja kaikkea – kun ne oli jannujen kanssa pyöräilemässä. Seuraavaksi sitä pisti ampiainen huuleen pyöräretkellä, uusi retki ja käytössä mun pyörä. Eilen – kolmas kerta toden sanoo – se sulki roskista ja kissanruokkapurkki halkaisi sen peukalon kynnen ja sormenpään.

 

Tättis loukkasi polvensa tanssitunnilla ja tanssii nyt kipulääkkein ja teipatulla polvella - kuusi tuntia viikossa. Kilpaurheilusta unelmoivan nuoren tie on kivulias ja vaatii kipulääkkeen, jääpakkauksen ja urheiluteipin lisäksi kärsivällisyyttä.  Ne jotka haluaa kilparyhmään eivät hoida vammojaan levolla. Haudassa ehtii sitten levätä, nyt tanssitaan - kipulääkkein. Pitäkää sille peukkuja että tämä palkitaan ja se on ensikaudella kilpatiimissä. 

 

Haaveilen päivästä ilman kipua, siitä että pääsen ruokakauppaan ihan itse sen sijaan että James-Ruben-Sandra-Laura-Mike-Sabah-Kevin-Aline-Gina-Shaun-Fabiana-Michael-Valeria-Chelsea-Nick päättää minkälaista guacamolea haluan kun se tilattu oli loppu. Haluaisin myös elää pyyhkimättä jokaista ovelle ilmestyvää lähetystä alkoholipyyhkeillä.

 

Kärsivällisyyttä on opettanut myös asiakaspalveluun soittaminen. Siinä missä ennen kymmenen minuuttia oli pitkä aika, tai enhän mä mihinkään soittanut vaan chattasin tai laitoin meiliä. Nyt on pakko soittaa koska chatit on suljettu ja meilin kohdalla lukee että saattaa mennä muutama viikko vastauksen saamiseen. Soitan siis, ja odotan tunnin jos toisenkin. Puhelin on pöydällä ja kun joku lopulta vastaa olen ärtyneen sijaan kiitollinen. Kiitollinen vaikka poikien synttärilahja tullee vasta kesäkuun loppupuolella. Ei haittaa, kärsivällisyyttä.

 

Ei taidekuva vaan teeveekuva.

Tänä keväänä ollaan opeteltu kärsivällisyyttä. Koko maailma on opetellut kärsivällisyyttä. Me päästään kakkosvaiheeseen sitten kun tartuntoja on alle 10/100.000 asukasta 14 päivän aikana. Sen piti olla kesäkuun ensimmäisenä. Tänään tartuntaluku on noin kolminkertainen. Kesäkuun ensimmäinen valuu maahan sormien lävitse – kärsivällisyyttä. Meidän piirikunnassa on 0,003 tartuntaa/asukas. Saman verran kuin pääkaupunkiseudulla. Helsingissä lapset ovat palanneet kouluun ja monet aikuiset työpaikoille. Täältä katsottuna se tuntuu lähinnä kauhusatiirilta. Meillä se seuraava askel – sitten joskus – on saada tavata  ULKONA 5 oman talouden ulkopuolista ihmistä viikossa. Se että mennään kouluun tai työpaikoille on jossakin kaukaisuudessa, ehkä ensi vuonna tai sitä seuraavana. Kun päästään siihen seuraavaan vaiheeseen saan työn puolesta tavata kaksi ihmistä yhden sijaan. Kärsivällisyyttä.

 

Kärsivällisyyttä. Se myös palkitaan. Asiakkaat ovat pitäneet meidän suosikkipanimon pystyssä lahjoituksin ja ostamalla olutta. Maaliskuussa panimon pojat sanoivat pystyvänsä jatkamaan ehkä viikon tai kaksi. Eletään toukokuun kolmatta viikkoa ja me haettiin tänään olutta. Näitä selviytymistarinoita on paljon. Pieniä yrityksiä jotka ovat sinnitelleet kaiken tämän läpi, asiakkaiden tuella ja rakkaudella.

 

Kuva maaliskuulta.

Laitan silmään silmätipat ja vedän päälle merirosvosuojan. Kippaan suuhun päivän kolmannen lääkeläjän ja suihkutan päänahkaan puudutusaineen. Kärsivällisyyttä. Juuri nyt opetellaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyttä tuntuu olevan eniten korkeasti koulutetuilla, joilla on kyky katsoa kokonaisuutta ja toisaalta myös mahdollisuus työskennellä etänä.