Siirry pääsisältöön

näin kulutan aikaa

Kun kaikki on jo sanottu ja elämä toistaa itseään päivästä toiseen... meidän viikon aikatauluissa torstai on yleensä se kun meillä käydään vähiten kiistaa vapaista neukkareista, onhan kalenterissa lasten osalta vain kaksi kiinteää tapahtumaa. Muina päivinä aikataulutetaan välillä erilaisia tiloja kun videopalavereita on yhtäaikaa tai porrastetusti neljällä viidestä perheenjäsenestä.

Tässä valokuvia ihan tavalliselta torstailta. Sellaiselta nykyiseltä tavalliselta, ajalta jolloin kukaan ei puhu muusta kuin koronasta vaikkei kukaan jaksa enää yhtään koronaa.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, ja ainakin sen että yhteen päivään mahtuu aika paljon kaikenlaista.

Kaunis aamu...

Ennen koulua ehtii vähän leikkimään. 

Ne uutiset joita ei enää jaksa lukea ja lukee silti. 

Aka laittaa aamiaista. 

Päivän tilaus oli vohveleita... kauravohveleita, jogurtilla ja tuoreilla marjoilla. 


Koiralle jämät. 

Mun aamiainen on ruisleipää, punakuorista juustoa ja kurkkua. kaksi munaa. Tylsää ja ah, niin hyvää. 

Tiskarivuorolainen. 

Koulu alkaa. 

Työn alla matematiikankoe. 

Tarinakartta kirjoitustehtävää varten. 

Tättis halus osallistua jannujen kuvistunnille. 

Ajatustauko. 

Palaverissa. 

Yhdeltätoista alkaa Ollipollin karate. Meidän makkarissa on paras tila ja mopinvarsi toimii vastustajana. 

Me lähdettiin kävelylle sillä aikaa kun toinen taistelee makkarissa. 

Keppivaroitus!!!!

Kevät on kauneimmillaan. 

Keppi saatiin onneksi vaihdettua vähän pienempään. 

Pesulla lenkin jälkeen. 


Meidän ollessa kävelyllä Ollipolli ja Fredde lähti pyöräilemään. 

Paras tapa kuivatella vastapestyä Marttaa. 

Tättis opettaa pojille miten piirretään mahdoton kolmio. 

Me naiset lähdettiin ajelulle ja hakemaan yllärilounasta. 

Tätä ei osannut odottaa kukaan. 

Lounas ja eka puolikas elokuvasta. 

Kissat ja paperikassit... mä yritän tehdä töitä. 

Täällä mitään töitä tehdä kun pitää leikkiä. 

Mun istuessa työhommissa kolmikko pelaa erän krokettia. 

Tättis vaihtaa kissanhiekan puhtaaseen. 

Mä ryhdyn ompelemaan lisää maskeja. 

Oluen kaataminen lasiin on tarkkaa touhua ja taitolaji. 


Eka valmiina. 


Mun ommellessa nää nautiskeli peliajasta. 

Siis otatsä meistä jotain alastonkuvia... 


Edelleen töissä. 

Tättiksen tanssitunti alkaa puolikuudelta meidän makkarissa. 

Mitä tänään syödään? Me haetaan paikallisen keittiömestarin lihalaatikko joka viikko ja ammennetaan sieltä sitten milloin mitäkin. Tänään pihviä ja makkaraa grilliin. 

Näillä on aina jokin systeemi meneillään... En tiennyt että kissat ja koirat oikeesti leikkii yhdessä. 

Grilli kuumenemaan. 

Pojat lähtee pyöräilemään ja Tättis tulee tanssitunnilta. 

...tanssien edelleen. 



Pitihän tätäkin kokeilla. 


Kun ruokapöytä on täynnä ompelukonetta, palapeliä ja koulutöitä on päivällinen usein telkkarinääressä. 


Pojat jää katsomaan elokuvaa...

Me tytöt siirrytään yläkertaan värityskuvien pariin. 



Kommentit

  1. Ihana päivä! Terkkuja Maidenheadistä. Täällä toinen kaksosten äiti. Olen lukenut blogiasi vuosikausia ja pidän kovasti. Hyvää kevättä!

    Tessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, ihanaa kuulla! Toivottavasti teilläkin päivät kuluvat joutuisasti... hyvää kevättä sinnekin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...