Siirry pääsisältöön

hullu vuosi - ekat kuusi kuukautta

 


On joulukuun kolmastoista ja jotenkin tuntui sopivalta katsoa menneeseen vuoteen. Minkälainen tämä hullu vuosi on ihan oikeasti ollut? Hullu? No, ainakin meidän perheessä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita ole päässyt puuttumaan vaan tästä vuodesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan, tai useammankin sairauskertomuksen.

 

Tammikuu


Alkuvuodesta luonnonvoimat laittoivat meidät polvilleen. Ja tammikuussa maahan satanut lumi pysäytti elämän useammaksi päiväksi eikä kukaan silloin vielä tiennyt mitä kevät toisi tullessaan, ei vaikka Yhdysvaltain ensimmäinen Covid-19 potilas oli meidän osavaltiossamme, sairaalassa jossa olin - silloin joskus - töissä.




 

Helmikuu


Helmikuu oli suuren tuhotulvan aikaa, kuukausi jonka aikana useammastakin läheisestä pikkukaupungista muodostui hetkeksi saari ja koulutkin suljettiin päiväksi koska monessa paikassa koulumatkalle olisi tarvinnut veneen.

 

Vuoden kaksi ensimmäistä kuukautta ovat jossakin kaukaisuudessa, sellaisesta toisesta maailmasta jota ei enää ole ja jonne tuskin palataan. Osaammeko me enää koskaan halata ystävää ajattelematta että saatamme tartuttaa tai saada tartunnan? Minkälaiseksi muodostuu meidän lastemme maailma sen jälkeen kun elämä on ollut rajoitettua ja rajattua kuukausia? Haluaisinko edes takaisin siihen hullunmyllyyn, ei niin että tämä nykyinenkään olisi kovin hidasta arkea.      

 

Kuukauden lopussa läheisen hoitokodin Covid-19 epidemia ja Yhdysvaltain ensimmäinen koronakuolema nousivat uutisiin kaikkialla maassa ja yhtäkkiä se mikä oli tuntunut kaukaiselta tuli lähelle. Koronavirus oli kaikkien huulilla ja jokaisella oli siitä mielipide - suuntaan tai toiseen.




 

Maaliskuu - huhtikuu

 

Päätimme vetää lapset pois koulusta muutamaa päivää ennen kuin koulut suljettiin. Oma peruste siinä vaiheessa oli viereisten koulupiirien päätökset sulkea koulut emmekä halunneet jäädä katsomaan tilanteen kehittymistä. Jo aiemmin oli koulupiiri ilmoittanut että vanhemmat saavat päättää miten haluavat toimia eikä poissaoloja kirjata luvattomiksi poissaoloiksi. Tuntui myös hullunkuriselta että me aikuiset teimme töitä kotoa, mutta lapset lähetettiin kouluun. Siirryimme siis kaikki etätyöhön ja kun kuvernöörin määräys maaliskuun 23. sulki osavaltion, tuli minusta lasten täysipäiväinen kotiopettaja.

 

Ruokaostokset tehtiin netissä, vessapaperi oli loppu kaikkialta ja käsidesistä oli turhaa edes haaveilla. Kaikki kotiin toimitettu tavara pyyhittiin alkoholipyyhkein - niin tosin tehdään edelleen, joulukuussa.




 

Toukokuu

 

Muutamaa päivää ennen äitienpäivää tunsin kummallista kihelmöintiä otsalla ja kun äitienpäivänaamuna löysin ensimmäisen rakkulan hiusrajasta tiesin välittömästi että kysymys oli vyöruususta, se mitä en tiennyt, oli minkälaisen helvetin lävitse tämä tauti veisi niin minut kuin perheen ja että edelleen, kahdeksan kuukautta myöhemmin söisin edelleen hermokipulääkkeitä kutinaan ja kipuun, samoin kuin antiviraalilääkitystä estämään uutta vyöruusun puhkeamista. Vasemman silmän näkö, samoin kuin näkökenttä heikkeni pysyvästi. 

 

George Floydin kuolema aloitti ensin mielenosoitukset ja niistä poikineitten mellakoitten aallon jotka eskaloituivat kuun viimeisinä päivinä paikallisten ostoskeskusten ryöstelyksi. Kaupunkien keskustojen kaupat laudoittivat ikkunoitaan ja osassa kaupungeista laudoitukset ovat edelleen paikoillaan vaikka valtaosin mellakat ovat rauhoittuneet takaisin mielenosoituksiksi. Floydin kuolema aloitti kuitenkin kauan tarvitun muutoksen jonka ansiosta ennen kaikkea yhteiskunnan rakenteellisesta rasismista on alettu puhumaan ja esimerkiksi koulupiirien opetussuunnitelmia on muokattu.

 

Osavaltion asteittainen avaamissuunnitelma otettiin käyttöön kuukauden alkupuoliskolla. Oma piirikuntamme ei ole edelleenkään - joulukuussa - päässyt kakkosta pidemmälle neljän vaiheen jatkumossa. Neloseen ei sen puoleen ole kerinnyt kukaan muukaan ja kolmosessa on pieniä piirikuntia joiden asukasmäärä on alhainen ja sekin harvaan asuttua.

 




Kesäkuu

 

Kesäkuussa astui ensin voimaan maskisuositus ja pian sen jälkeen maskimandaatti. Maskia oli käytettävä kaikkialla missä ei ollut mahdollisuutta säilyttää turvaväliä ja kaikissa julkisissa sisätiloissa. Lasten kesäloma alkoi, mutta niin puistot, uimarannat kuin uima-altaatkin olivat suljettuina ja kesää vietettiin omassa pihapiirissä. Alkoi olla selvää ettei tämä ihan heti muuttuisi mihinkään ja keskustelu tulevasta kouluvuodesta alkoi ennen kuin edellinen ehti edes päättyä.

 

Poikien synttärit juhlittiin yhtä hulppeasti kuin Tättiksenkin - kotona, ilman juhlia.




 

Jatkuu...


Negatiivinen


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...