Siirry pääsisältöön

hullu vuosi - ekat kuusi kuukautta

 


On joulukuun kolmastoista ja jotenkin tuntui sopivalta katsoa menneeseen vuoteen. Minkälainen tämä hullu vuosi on ihan oikeasti ollut? Hullu? No, ainakin meidän perheessä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita ole päässyt puuttumaan vaan tästä vuodesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan, tai useammankin sairauskertomuksen.

 

Tammikuu


Alkuvuodesta luonnonvoimat laittoivat meidät polvilleen. Ja tammikuussa maahan satanut lumi pysäytti elämän useammaksi päiväksi eikä kukaan silloin vielä tiennyt mitä kevät toisi tullessaan, ei vaikka Yhdysvaltain ensimmäinen Covid-19 potilas oli meidän osavaltiossamme, sairaalassa jossa olin - silloin joskus - töissä.




 

Helmikuu


Helmikuu oli suuren tuhotulvan aikaa, kuukausi jonka aikana useammastakin läheisestä pikkukaupungista muodostui hetkeksi saari ja koulutkin suljettiin päiväksi koska monessa paikassa koulumatkalle olisi tarvinnut veneen.

 

Vuoden kaksi ensimmäistä kuukautta ovat jossakin kaukaisuudessa, sellaisesta toisesta maailmasta jota ei enää ole ja jonne tuskin palataan. Osaammeko me enää koskaan halata ystävää ajattelematta että saatamme tartuttaa tai saada tartunnan? Minkälaiseksi muodostuu meidän lastemme maailma sen jälkeen kun elämä on ollut rajoitettua ja rajattua kuukausia? Haluaisinko edes takaisin siihen hullunmyllyyn, ei niin että tämä nykyinenkään olisi kovin hidasta arkea.      

 

Kuukauden lopussa läheisen hoitokodin Covid-19 epidemia ja Yhdysvaltain ensimmäinen koronakuolema nousivat uutisiin kaikkialla maassa ja yhtäkkiä se mikä oli tuntunut kaukaiselta tuli lähelle. Koronavirus oli kaikkien huulilla ja jokaisella oli siitä mielipide - suuntaan tai toiseen.




 

Maaliskuu - huhtikuu

 

Päätimme vetää lapset pois koulusta muutamaa päivää ennen kuin koulut suljettiin. Oma peruste siinä vaiheessa oli viereisten koulupiirien päätökset sulkea koulut emmekä halunneet jäädä katsomaan tilanteen kehittymistä. Jo aiemmin oli koulupiiri ilmoittanut että vanhemmat saavat päättää miten haluavat toimia eikä poissaoloja kirjata luvattomiksi poissaoloiksi. Tuntui myös hullunkuriselta että me aikuiset teimme töitä kotoa, mutta lapset lähetettiin kouluun. Siirryimme siis kaikki etätyöhön ja kun kuvernöörin määräys maaliskuun 23. sulki osavaltion, tuli minusta lasten täysipäiväinen kotiopettaja.

 

Ruokaostokset tehtiin netissä, vessapaperi oli loppu kaikkialta ja käsidesistä oli turhaa edes haaveilla. Kaikki kotiin toimitettu tavara pyyhittiin alkoholipyyhkein - niin tosin tehdään edelleen, joulukuussa.




 

Toukokuu

 

Muutamaa päivää ennen äitienpäivää tunsin kummallista kihelmöintiä otsalla ja kun äitienpäivänaamuna löysin ensimmäisen rakkulan hiusrajasta tiesin välittömästi että kysymys oli vyöruususta, se mitä en tiennyt, oli minkälaisen helvetin lävitse tämä tauti veisi niin minut kuin perheen ja että edelleen, kahdeksan kuukautta myöhemmin söisin edelleen hermokipulääkkeitä kutinaan ja kipuun, samoin kuin antiviraalilääkitystä estämään uutta vyöruusun puhkeamista. Vasemman silmän näkö, samoin kuin näkökenttä heikkeni pysyvästi. 

 

George Floydin kuolema aloitti ensin mielenosoitukset ja niistä poikineitten mellakoitten aallon jotka eskaloituivat kuun viimeisinä päivinä paikallisten ostoskeskusten ryöstelyksi. Kaupunkien keskustojen kaupat laudoittivat ikkunoitaan ja osassa kaupungeista laudoitukset ovat edelleen paikoillaan vaikka valtaosin mellakat ovat rauhoittuneet takaisin mielenosoituksiksi. Floydin kuolema aloitti kuitenkin kauan tarvitun muutoksen jonka ansiosta ennen kaikkea yhteiskunnan rakenteellisesta rasismista on alettu puhumaan ja esimerkiksi koulupiirien opetussuunnitelmia on muokattu.

 

Osavaltion asteittainen avaamissuunnitelma otettiin käyttöön kuukauden alkupuoliskolla. Oma piirikuntamme ei ole edelleenkään - joulukuussa - päässyt kakkosta pidemmälle neljän vaiheen jatkumossa. Neloseen ei sen puoleen ole kerinnyt kukaan muukaan ja kolmosessa on pieniä piirikuntia joiden asukasmäärä on alhainen ja sekin harvaan asuttua.

 




Kesäkuu

 

Kesäkuussa astui ensin voimaan maskisuositus ja pian sen jälkeen maskimandaatti. Maskia oli käytettävä kaikkialla missä ei ollut mahdollisuutta säilyttää turvaväliä ja kaikissa julkisissa sisätiloissa. Lasten kesäloma alkoi, mutta niin puistot, uimarannat kuin uima-altaatkin olivat suljettuina ja kesää vietettiin omassa pihapiirissä. Alkoi olla selvää ettei tämä ihan heti muuttuisi mihinkään ja keskustelu tulevasta kouluvuodesta alkoi ennen kuin edellinen ehti edes päättyä.

 

Poikien synttärit juhlittiin yhtä hulppeasti kuin Tättiksenkin - kotona, ilman juhlia.




 

Jatkuu...


Negatiivinen


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää