Lapsi istuu
aamupalapöydässä sen oloisena että olisi voinut nukkua vielä muutaman tunnin.
On maanantaiaamu ja kello vähän jälkeen kahdeksan. Aamiaiseksi on tuoretta
leipää ja edellisen aamun vohveleitten rippeet. Huhuilen jannuja liittymään
seuraan. Toinen konttaa jossakin olohuoneessa kissan perässä ja se toinen, se
on se lapsi jonka kahden vuoden kuluttua saa ylös sängystä vain kippaamalla
sängyn. Vielä pari viikkoa joululomaan, kyllä me selvitään tästä.
Etäkoulu on
alkanut maistumaan puisevalta ja kamera lipsahtaa kiinni turhan usein. Nalkutan
ja muistutan ja sitten luovutan. En jaksa, eikä taida jaksaa kukaan muukaan. Yläkoululaiset
taitavat käydä koulua liki poikkeuksetta joko sängyllä tai sohvalla maaten eikä
meidän yläkoululainen ole mikään poikkeus. Välillä kysäisen että voisko harkita
suihkussakäyntiä, poimien samalla lattialta vaatekertoja pesuun. En muistuta
pyykkikorin olemassaolosta tai huoneen sotkusta, en jaksa. Pick your battles -
valitse taistelusi - ne sanoo täällä, se on hyvä neuvo. Lapsi lupaa käydä
suihkussa koulun jälkeen. Pojat nyt sentään vielä jaksavat, ainakin useimmiten,
pukeutua ja istuvat jopa pöydän ääressä koulussa. Alakoulussa on toisenlaista,
vielä ei tartte olla viilee, vielä ei tule vastaukseksi; ihan sama, mitä välii
tai huonona päivänä fuck you. Kyllä nekin ehtii vielä siihen vaiheeseen.
Yläkoululta tulee
sähköpostia jannuille. Ilmoittautuminen yläkouluun alkaa huomenna ja vaikka ne
tietysti siirtyy automaattisesti alakoulusta yläkouluun on meillä mahdollisuus tässä
vaiheessa vaikuttaa valinnaisainepaketteihin. Jos lomakkeita ei täytä, on riski
että löytää itsensä koulun kamariorkesterista, puhallinorkesterista tai
kuorosta, eikä se kuulosta kummastakaan kovin houkuttelevalta. Toinen pojista
haluaa vaihtaa liikuntatunnit tanssiin ja molemmat haluavat sen valinnaisainepaketin
missä on köksää, kuvista, jotain insinöörijuttuja ja sitten se sama kurssi
josta en vieläkään tiedä mitä siellä opiskeltiin eikä Tättiskään osaa sanoa mikä
sen kurssin tarkoitus oli, sen muistan että opettajalla oli kauheesti kuulemma
meikkiä ja että se oli aina ihan hermona ja huusi.
Kaksi viikkoa
joululoman alkuun. Jaksaa, jaksaa, jaksaa...
Ajatus siitä että
lapset olisivat palanneet kouluihin vielä tänä syksynä tai heti joululoman
jälkeen tuntuu nyt lähinnä huonolta vitsiltä, tilanteessa jossa tartuntoja seurataan
silmä tarkkana ja kuvernööri uhkailee osavaltion sulkemisesta. Aika
suljettuahan täällä on nytkin, kaikki kynnelle kykenevät tekevät töitä kotoa,
ovat tehneet jo 9 kuukautta, tai 39 viikkoa, tai 275 päivää. Koulut ovat
kiinni, ravintolat saavat tarjoilla vain terasseille tai mukaan, kaupoissa saa
olla korkeintaan neljännes asiakaskapasiteetista ja kaikki sisäliikunta on joko
kiinni tai tapahtuu etänä. Olemme oppineet tekemään kaiken etänä, jopa ne
jokavuotiset joulubileet.
Viikonloppuna
ajoimme jakamassa asiakaslahjoja, kuvitus siltä retkeltä viimeist' kuvaa lukuunottamatta.
Kommentit
Lähetä kommentti