Siirry pääsisältöön

koristeissaan kiiltää kuusi



Joulukuusi tuo kotien rakas vieras talven pimeimpinä hetkinä. Joulukuusista voisi tehdä tutkimusta ja joku on varmasti sellaisen tehnytkin mutta minusta on ihanaa katsella minkälaisia joulukuusia muilla perheillä on. Onko se trendikäs ja kotiin sävytetty? Valkoinen vai ehkä villin vaaleanpunainen ja supermuodikas? Olkikoristeet vai palloja? Lametta? Hopeaa vai kultaa? Värivalot, valkoiset valot vai kaikkea suloisesti sekaisin? Jokaisen perheen joulupuu on erilainen ja juuri siksi niin ihana.


Rakkaan ystävän tuliainen Keniasta.


Ruth Bader Ginsburg, joulupuun kuningatar.


Lasten englantilainen kummitäti kauhistelee aina hyväntahtoisesti meidän joulukuusta, toisaalta heidän perheellään on joulukuusia aina kaksi, se hienosti koristeltu olohuoneessa ja keittiön viereisessä lököhuoneessa sitten se minkä lapset saavat koristella, ja koska ollaan amerikassa tiedän paljonkin perheitä joilla on aina useampi joulukuusi.


Mun ihana sieni.

 

Lapsen pyhäkouluaskartelu vuosien takaa.


Meidän joulukuusi on kertakaikkinen sillisalaatti. Se on ihan vapaasti vetänyt överit jokaisessa lajissa ja paranee vuosi vuodelta. Sieltä löytyy lasten pyhäkouluaskarteluista alkaen valikoima kaikenlaista. On Keniasta tuotu afrikkalainen ”pallo”, siinä missä vitsinä ostettu ulkohuussikin ja perinteikäs kurkku. Tämän vuoden uutuudet ovat sieni ja tietenkin Ruth Bader Ginsburg. Meidän joulukuusessa on muistoja ja tarinoita, tänään tilasin vielä yhden koristeen joka ei tämän vuoden kuuseen taida enää ehtiä, mutta on ensi vuonna sitten odottamassa.

Ihanaa joulua kaikkiin koteihin toivottaen!

Muusa

Joulukurkku
 

Jouluhuussi

 


Kommentit

  1. Mullakin oli kurkku jolukoristeena joskus lapsena. Se on jotenkin niin söpö. 😍

    Silloin kun meillä oli kuusi, sinne meni kyllä kaikki koristeet, mikä omistettiin. Viimeiset 10 vuotta poikamme on ollut joulukoristelusta vastaava. 😁🎄👊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta! Meilläkin lapset on kuusen pääasialliset koristelijat :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän