Siirry pääsisältöön

koristeissaan kiiltää kuusi



Joulukuusi tuo kotien rakas vieras talven pimeimpinä hetkinä. Joulukuusista voisi tehdä tutkimusta ja joku on varmasti sellaisen tehnytkin mutta minusta on ihanaa katsella minkälaisia joulukuusia muilla perheillä on. Onko se trendikäs ja kotiin sävytetty? Valkoinen vai ehkä villin vaaleanpunainen ja supermuodikas? Olkikoristeet vai palloja? Lametta? Hopeaa vai kultaa? Värivalot, valkoiset valot vai kaikkea suloisesti sekaisin? Jokaisen perheen joulupuu on erilainen ja juuri siksi niin ihana.


Rakkaan ystävän tuliainen Keniasta.


Ruth Bader Ginsburg, joulupuun kuningatar.


Lasten englantilainen kummitäti kauhistelee aina hyväntahtoisesti meidän joulukuusta, toisaalta heidän perheellään on joulukuusia aina kaksi, se hienosti koristeltu olohuoneessa ja keittiön viereisessä lököhuoneessa sitten se minkä lapset saavat koristella, ja koska ollaan amerikassa tiedän paljonkin perheitä joilla on aina useampi joulukuusi.


Mun ihana sieni.

 

Lapsen pyhäkouluaskartelu vuosien takaa.


Meidän joulukuusi on kertakaikkinen sillisalaatti. Se on ihan vapaasti vetänyt överit jokaisessa lajissa ja paranee vuosi vuodelta. Sieltä löytyy lasten pyhäkouluaskarteluista alkaen valikoima kaikenlaista. On Keniasta tuotu afrikkalainen ”pallo”, siinä missä vitsinä ostettu ulkohuussikin ja perinteikäs kurkku. Tämän vuoden uutuudet ovat sieni ja tietenkin Ruth Bader Ginsburg. Meidän joulukuusessa on muistoja ja tarinoita, tänään tilasin vielä yhden koristeen joka ei tämän vuoden kuuseen taida enää ehtiä, mutta on ensi vuonna sitten odottamassa.

Ihanaa joulua kaikkiin koteihin toivottaen!

Muusa

Joulukurkku
 

Jouluhuussi

 


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Nadine G / Via Per Aspera Ad Astra21. joulukuuta 2020 klo 15.19

    Mullakin oli kurkku jolukoristeena joskus lapsena. Se on jotenkin niin söpö. 😍

    Silloin kun meillä oli kuusi, sinne meni kyllä kaikki koristeet, mikä omistettiin. Viimeiset 10 vuotta poikamme on ollut joulukoristelusta vastaava. 😁🎄👊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa22. joulukuuta 2020 klo 7.37

      Kuulostaa ihanalta! Meilläkin lapset on kuusen pääasialliset koristelijat :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää