hullu vuosi - tokat kuusi kuukautta

Vuosikatsaus jatkuu eikä se vuoden toinenkaan puolikas kovin yllätyksettömästi sujunut. Elämä on yhtä suurta seikkailua, ainakin meillä ja etenkin vuonna 2020. 

 

Heinäkuu

Uusi normaali oli alkanut tuntumaan tutulta ja asiakkaita tavattiin maskien kanssa. Palasimme myös ruokakaupan asiakkaaksi. Kesä tuntui ikuisuuden mittaiselta ja kaikki odottivat innolla viikon lomaa järven rannalla, siellä missä voisi hetkeksi unohtaa kaiken, ja keskittyä uimiseen ja lomailuun.

 

Järvellä oli yhtä ihanaa kuin aina ja päivät kuluivat uiden ja suppaillen, kunnes pellehyppykilpailu päättyi siihen että löin jalkani järven kovaan hiekkapohjaan ja mursin nilkkani. Loppuloma kului kuistilla hautoen nilkkaa jäähautein ja odottaen että pääsisin kotiin lääkäriin, se peräkylän ensiapu jolle oli annettu yksi tähti ei tuntunut houkuttelevalta, tai ilmeisesti nilkka ei ollut tarpeeksi sininen, turvoksissa ja kipeä jotta olisin lähtenyt sinne.

Elokuu 

Kuukausi kitkutteli eteenpäin ilmastointilaitteen humistessa taustalla. En päässyt mihinkään itse, sillä oikea nilkka oli tukevasti ortoosissa revenneitten nivelsiteitten, akilleksen ja pohjeluun murtuman ansiosta. Koulupiiri oli jo aiemmin ilmoittanut koulun alkavan etäopiskeluna ja siihen valmistauduttiin virittelemällä työtiloja kolmelle koululaiselle meidän muutoinkin pienessä talossa. Poikien huoneen rymsteeraus muistutti ongelmanratkaisupeliä kun huoneeseen piti saada mahdutettua sänkyjen, kirjahyllyn ja leikkitilan lisäksi kaksi työpöytää.

 

Kuukauden viimeisellä viikolla lomailtiin Oregonin rannikolla, sillä lomalla joka peruuntui huhtikuussa kaiken ja kaikkien laitettua ovensa kiinni pandemian takia. Fredde osti mulle sähköpotkulaudan jotta pysyin muitten perässä rantakaupungissa.

 

Syyskuu

Koulut alkavat etänä ja etänä ne ovat edelleen, kai hamaan maailmanloppuun saakka - tai ainakin jonnekin myöhäiseen kevääseen. Kuten jokaisena kouluvuotena on lyijärit terotettu ja uudet vaatteet odottamassa tuolin selkänojalla. Reppuja ja penaaleja ei tänä vuonna tarvita, eikä eväslaukkuja. Sen sijaan työpöydillä on uudet kynätelineet ja pienet valkotaulut matematiikantuntia varten. Syksyn mittaan into vähän karisee ja toinen pojista huomaa että oli ollut päivän koulussa kalsarisiltaan ja Tättähäärä siirtyy käymään koulua sängynpäälle työpöydän sijaan.

 

Länsirannikko peittyy sakeaan savuun ja metsäpalot tekevät tuhojaan kaikissa kolmessa rannikon osavaltiossa. Metsäpalot ovat jokavuotinen ilmiö, mutta tänä syksynä niitten voima ja tuhot ovat ennennäkemättömiä. Ilmanlaatu on surkea ja kotitekoiset ilmansuodattimet puhdistavat sisäilmaa värjäytyen ruskeiksi eikä ulos ole menemistä. Kun ilmanlaatu muuttuu värikartassa violetista, punaisen kautta takaisin keltaiseksi avaan ikkunat ja tuuletan vaikka vihreään, puhtaaseen ilmaan on vielä matkaa.

 

Lokakuu

Elämä on työntäyteistä ja kesä taittuu syksyksi lehtien punastuessa. Tättis kaatuu tanssitunnilla ja satuttaa lonkkansa. Alkaa lääkärikierre kun lonkkaa kuvataan, ultrataan ja lopulta magneettikuvataan. Ortopedejä ja fysioterapeutteja. Ei kahta ilman kolmatta ne kai sanoo, tässä se sitten tuli, se kolmas tälle vuodelle. Lopulta jää mysteeriksi mikä aiheutti kivun, lääkärin paras arvaus on että lonkan lihaksista joku oli lipsahtanut väärään kohtaan ja aiheutti järjettömän kivun ennen kuin siirtyi takaisin paikoilleen. Tyttö paranee ja palaa tanssitunneilleen. Tanssistudiolla käynnit jäävät kuitenkin lyhytaikaiseksi riemuksi sillä kuvernöörin määräyksestä kaikki harrastustoiminta suljetaan ja tanssitunnit siirtyvät takaisin etäversioon.

 

Halloweenia juhlitaan poikkeavissa tunnelmissa, kotona kauhuelokuvaa katsellen.

 

Marraskuu

Myrsky riepottaa lehdet puista ja oma mieliala tuntuu jotenkin turtuneelta, alavireiseltä ja apealta. Me ollaan oltu kotona ja lapset etäopetuksessa maaliskuun alusta. Lehdet kirjoittavat pandemiaväsymyksestä ja masennuksesta, tunnistan omat ajatukseni teksteissä.

 

Presidentinvaalit pysäyttävät paitsi Yhdysvallat niin myös koko muun maailman kaikkien seuratessa jännitysnäytelmää henkeään pidätellen. Omassa osavaltiossa ja naapurustossa helpotus on valtava kun taisto kääntyy Bidenin voitoksi ja meillä sitä juhlistetaan vetämällä lippu salkoon ja poksauttamalla auki pullo kuohuvaa.

 

Kuun lopussa vietetään kiitospäivää, tällä kertaa vieraat tavataan videopuhelulla ja ateria syödään perheen kesken.

 

Joulukuu

Jos joku olisi silloin tammikuussa sanonut että istutte suurimman osan vuodesta kotosalla ja tavataan asiakkaatkin videopuheluin olisin nauranut että höpöhöpö ja hupsispupsis, sanoinhan jotakin sen suuntaista lapsillenikin tammikuussa kun ne koulusta tullessaan kertoi miten me kohta kuollaan kaikki siihen kiinalaiseen virukseen. No ei kuoltu ainakaan vielä, mutta aika paljon se on kieltämättä elämään päässyt vaikuttamaan. Kun lanko veikkasi iloisesti maaliskuussa että tämä olisi muutamassa viikossa menneisyyttä suhtauduin jo vähän skeptisemmin moiseen lausuntoon.

 

Huomenna on syksyn viimeinen koulupäivä ja lomaa odotetaan ihan kaikki. Odotan sitä ettei mun tarvitse tarjoilla kahta lounasta, ekaa 10:50 ja toista kattausta 12:30. Odotan sitä että lapset saavat nukkua aamuisin pitkään ja minä saan juoda kahvini katsomatta kelloa.

 

Niin ja odotan joulua yhdessä lasten kanssa. Odotan sitä että urakoin paketteja autotallissa ja puolivälistä eteenpäin mietin etteikö se savotta lopu koskaan. Sekin kuuluu jouluun. Tänä vuonna me vanhemmat myönnämme auliisti olevamme niitä vanhempia jotka yrittävät epätoivoisesti lunastaa lahjoin huonoa omatuntoa kaikista niistä päivistä, tunneista ja viikonlopuista jotka ovat menneet töissä. Niistä aamuista, illoista ja iltapäivistä kun kumpikaan meistä ei ollut läsnä ja sitten tästä vuodesta. Vaikka tiedämme ihan hyvin ettei läsnäoloa voi korvata uudella puhelimella tai tietokonepelillä, ettei läsnäoloa korvaa mikään muu kuin - läsnäolo.

 

Joululomalla myös meillä on enemmän aikaa ja aatonaatosta tapaniin olemme ihan oikealla joululomalla mekin.

2021 tuo tullessaan rokotteen ja sen myötä, yhdistettynä maskeihin ja turvaväleihin ainakin jonkinmoisen asteittaisen vapauden. Paluuta entiseen ei kuitenkaan ole ja vaikka tämän vuoden vihollinen on ollut näkymätön, on jälki kuitenkin samantapaista kuin sodassakin eikä mikään tule enää koskaan olemaan niin kuin silloin ennen.