Siirry pääsisältöön

ihan tavallinen tiistai


Se oli sit sellainen päivä ettei ehtinyt edes vilkaista tietokoneen suuntaan.

Jotenkin musta tuntuu ettei edes oo niin kauheesti kerrottavaa tai että kaikki on jo sataan kertaan kerrottu. Elämä on ihanan tasaista – sitäsamaa – ihanan tavallista arkea. Kai se on tyyntä seuraavan myrskyn edellä tai jotakin, mutta enemmän tai vähemmän hommat menee omalla painollaan ja päivät kuluu tavallisten asioiden parissa.

K:n kaulaan iskin jo heti aamusta kaksi sensorista kaulakorua, arkikelellä purulelua. Saa jyystää niitä ja toivottavasti sillä on vähemmän tarvetta tunkea irtaimistoa ja kadunvarresta löytynyttä suuhunsa. M:n koulupaniikkioli aiheutunut tavallista meluisammasta koulupäivästä ja tänään asiat oli taas paremmin. Toisaalta ei me kauheesti ehditty edes ajatella kun puoli tuntia koulubussista poistumisen jälkeen oltiin jo matkalla balettiin.

puruleluja lapselle


Matalalentoa sen suuremmitta stresseittä siis...

7:15 me herättiin herätyskelloon, syötiin aamiaista, puettiin ja tehtiin koulueväät.

8:04 M istui koulubussissa matkalla kouluun ja mä vastasin tärkeimpiin sähköposteihin, söin aamiaisen, join kahvin, kävin suihkussa ja puin ekaks itseni ja sit jannut.

9:30-9:44 mä juoksin edestakaisin sisään ja ulos pakaten pojat ja muut tärkeet autoon ja 9:44 laitoin lopulta pakin päälle ja peruutin ulos pihasta.

10:15-12:15 kahviteltiin ja turistiin ja leikittiin D:n kotona. Puhuttiin uskonnosta ja lasten kasvatuksesta ja teini-ikäisten lasten seurustelusta ja syövästä ja kesälomasta ja autismista ja koirankoulutuksesta ja vähän kai politiikkaakin

12:40 oltiin Costcon bensiksellä tankaamassa mun auto. Sieltä jatkettiin matkaa $75 köyhtyneenä, mutta  tankissa 77 litraa lisää bensaa. Seuraava pysäkki oli ostaa O:lle järjellisen näköisiä kalsareita ja niitä metsästettiin sit hyvä tovi... Mun mielestä edes pienten lasten ei tartte kulkea rumissa alusvaatteissa ja niinpä halusin pojalle samanmoisia kuin isällään. Ekassa kaupassa ne maksoi $10/pari – siis yhdet kalsarit – tokassa ei ollut kuin niitä peruskalsareita ja kolmannesta löytyi sillä samalla kympillä viiden parin paketti. Pojilla oli kaupan sijasta kiire kotiin katsomaan Peter Pania. Meillä ollaan nykyään merirosvoja ja jos tää ei tästä laannu saattaa kesäkuussa olla palomiespartyjen sijasta merirosvobileet.

K haluu kotiin katsomaan Peter Pania

boxer briefs


14:05 karautettiin lopulta kotipihaan ja jannut sai katsoa sitä himoitsemaansa leffaa. Mä käärin hihat ylös ja ryhsyin tekemään Amylle piirakkaaja salaattia. Pinaatti-pekoni-juusto-piirakka ja vihreä salaatti. Amy on Raamiksen frouvia ja sai viikko sitten kolmannen vauvansa ja me Raamiksen naiset pidetään perhe ruuassa ja ravinnossa nää ekat viikot. Sinä samalla laittelin meille Karjalanpaistia iltaa varten.

14:56 M:n bussi karauttaa oven eteen ja sangen hyväntuulinen M pesee pulistessaan kätensä ja istuu syömään välipalaansa.

15:35 ollaan taas jo autossa matkalla balettiin, mukana se Amyn ateria. Miten se muuten voikin olla et mulla aina menee se vartti kun säädän tän ryhmän autoon saakka ja se auto kuitenkin seisoo ihan suoraan tossa autotallin ulkopuolella.

16:00 alkaa baletti ja mä hyppään takaisin autoon ja lähdetään toimittamaan piirasta ja salaattia. Ekaks ajetaan väärään paikkaan ja lopulta löydetään oikea talo. Asiaankuuluvasti ihailen vauvaa – olihan se suloinen, mutta onneksi ei mun – vaihdan kuulumiset ja pikaisesti kerron M:n IEP palaverin kuulumiset kun niitten vanhin on kans erityislapsi. Seuraavaksi me kurvataan pikaisesti kirjastoon, K itkee kun se on ottanut sukat ja kengät pois jalasta vaikka sääntö on periaatteessa se et se joka ne repii pois, istuu autossa odottamassa. K haluaa kirjastoon, eikä rauhoitu vaikka mä oon jo aikaa sitten sanonut et se pääsee mukaan... kai sitä harmittaa se et se ei nyt vaan – taaskaan – tullut ajatelleeksi. Kirjastossa me luetaan kolme kirjaa ja lainataan neljä. Paimennan ryhmärämän takaisin autoon ja hakemaan balleriinaa.

17:00 ryhmä pieniä tanssijoita vaaleanpunaisissa trikoissa poistuu salista ja seuraava ryhmä marssii sisään – Ballet 1A/B viininpunaisessa – me odotetaan kun M vaihtaa tossut kenkiin, pakkaa tossut reppuun ja vetää takin päälleen. Tää arjoitus vie tovin jos toisenkin, mutta sen on hyvä opetella tekemään asioita itse. M.n puuhatessa K roikkuu mun selässä ja on ”hämähäkkiapina”.

17:20 me ollaan lopulta taas autossa matkalla kotiin.

17:58 kaikki on pesseet kätensä, M on riisunut balettitamineensa, O on pukenut päälleen uimahousut – älkää kysykö, ja jengi istuu ruokapöydässä syömässä päivälliseksi Mac & Cheeseään. Seuraava taistelu saadaan ymmärrettävästi aikaan haasteellisesta jälkiruokatilanteesta... tarjolla on yksi suklaavanukas, yksi suklaavaniljavanukas ja yksi vaniljasuklaajugurtti. Ihän älyttömän epäähän on se että yksi joutuu syömään sen jugurtin eikä sitä epää lievennä edes se että jugurtin syöjä saa lisäksi – lohdutukseksi – palan suklaata.

18:32 Istun koneella vastaamassa O:n toimintaterapeutille. Se oli eilen testannut O:ta ja sillä on edelleen primääriheijasteet tallella ja se omalta osaltaan hidastaa sen kehitystä. Vastaan MOPS:n vetäjälle tulevan lauantain varainkeruutapahtumasta. Laitan sähköpostia naapurille ja lupaan hakea meidän yhteisen ystävän synttärilahjan sieltä huomenna ennen illallisklubin tapaamista.

18:40 autotallin ovi aukeaa ja L tulee kotiin ja kaataa meille lasilliset viiniä.

18:54 L kantaa jannut kainalossaan yläkertaan kolmikon väkivaltaisen riidan päätteeksi – K työnsi M:n päin sohvapöytää ja M:llä on mustelma takapuolessa. Mä autan O:n pissalle ja yöpukuun, ja annan pusut pojille, ja valun vihdoinkin alakertaan nautiskelemaan rauhallisesta hetkestä.

19:08 M kiipeää yäkertaan kylpyyn.

19:55 M menee meidän sänkyyn nukkumaan. Sitä pelottaa omassa huoneessaan. Ymmärrän, ulkona on kevätmyrsky.

20:38 Me syödään L:n kanssa sitä karjalanpaistia

ne kasvaa Sanna!

Kommentit

  1. "Ihan epää", toteais meidän viisvee;)

    Meillähän on siis metri lunta pionipenkin päällä, joten kestää KAUAN ennen kuin meillä ollaan tuossa vaiheessa. Mutta on se vaan tuo kasvun ihme niin kertakaikkisen ihana kokea joka kevät uudestaan tuolla puutarhassa.

    Ja mahtavaa päästä kokemaan näin etänä tuo teidän todella paljon varhaisempi kevät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keväthän on meilläkin tosi myöhässä, kun tässä vaiheessa pitäis olla +15C päivisin eikä +4 ja räntäsade.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...