Siirry pääsisältöön

punakynällä töitä

aamukahvit auringossa on silti aamukahvit auringossa


Kirjoitin seuraavan kymmenen päivän systeemit yhdelle paperille, ja totesin että yhtälö on mahdoton. Kaikkea ei ehdi, ei ehdi vaikka poistais sen kotiäiti-vanhusaikataulun. Ei ehdi vaikka ottais kaikki vuorokauden tunnit käyttöön. Ei ehdi vaikka kuinka tunkis ja haluis ja suunnittelis, ennakois ja järjestäis. Ei vaan ehdi. 

siltä lähti toinenkin hammas

...ja se sai silmälasinsa


Huomenna olis aamusta rukousryhmän brunssi. Samaan aikaan olen sopinut juttelevani rakkaan ystävän huolista. Huolet menee aamukahvien edelle. Huomenna pitäis myös hankkia lahjat kaksille tulevan viikonlopun synttäreille. Kaikki tää on vielä ihan hallittavissa, mutta viideltä alkaa M:n koulun kevättanssiaiset ja niitten päättyessä kahdeksalta me siirrytään suoraan päivälliselle naapuriin, ja sinne olen luvannut leipoa jälkkärin. Kai mä senkin jossakin vaiheessa haldaan, ja jos en ehdi niin ainahan kaupasta saa valmista. Ennen kuin tajusin ajan olevan kortilla suunnittelin leipovani mustapapusuklaakakkua. Lähempänä totuutta taitaa kuitenkin olla suklaakakku valmiista sekoituksesta.

ja K rakentelee...

...ja K tekee jonoja


Keskiviikkona jannut täyttää viisi. Keskiviikkona me ollaan luvattu et ne pääsee ulos syömään. Keskiviikkona M halus järkätä leikkideitin ja keskiviikkona jannujen kummit ja muutama muu läheinen perhe tulee illalla skumpalle ja kakulle. Aamu mennee kaakkua leipoessa.

Torstaina kummankin jannun koulu on ilmoittanut haluavansa juhlistaa synttärisankareita. Ihan kivaa ja olen täydestä sydämestä mukana, mutta kun torstaiaamuna on myös jannujen kouluun tutustuminen. Keskiviikkona pitäis siis kai myös suunnitella ne koulujuhlat jotka toteutetaan sen kouluun tutustumisen jälkeen.

ja me syödään lounasta ulkona kahvilassa


Viikon päästä lauantaina meidän pitäis periaatteessa olla aamuyhdeksästä yhteen O:n koulun piknikillä. Yhdeltä olis M:n luokkakaverin synttärit, neljältä jannujen synttärit ja seitsemältä ystäväperheen lasten synttärit. Sinne piknikille pitäis viedä jälkkäriä, synttäreille leipoa kakkua ja tarjota kakun kanssa ainakin nyt mehua ja viiniä, ja toivottavasti jotakin muutakin. Ohjelmaakin pitäis olla, ja tietty ne lahjapussukat vieraille ja ilmapalloja ja pinjata ja...  Jannujen synttäreille on näillä näkymin tulossa 50-80 vierasta; naapureita, koulukavereita, tulevia koulukavereita, muita ystäviä ja kaikkien edellämainittujen vahempia ja sisaruksia. Pelkästään koulukavereita noilla kahdella on 34. Ne ystäväperheen lasten iltasynttärit on meiltä vajaan tunnin ajomatkan päässä ja ne alkaa tunti sen jälkeen kun jannujen synttärit päättyy. Vaikka miten miettisin, ennakoisin ja muokkaisin meidän päivää, on lopputulos se ettei kaikkeen vaan mitenkään pysty.

viiniä tölkissä synttäreille...



Ensi viikolla kummallakin pojalla on vielä erikseen viisivuotislääkärintarkastukset. Aika loppuu kesken. Tarvitsen lisää tunteja vuorokauteen. Pikaisesti. Kiitos.


ensilumi cottonwood peittää maan

ilmankos nenää ja silmiä kutittaa
Lähden lenkille. Rentoudun metsässä enkä tarvitse enää paperipussia avuksi kalenterikaaoksen aiheuttamaan hyperventilaatiokohtaukseen - vitsi. Hyperventilaatiokohtaus on puhtaasti henkisellä tasolla. Kalenteri vaatii punakynää ja karsintaa. Metsässä törmään käärmeeseen, joka nautiskelee päivälliseksi sammakkoa. Cottonwoodin pumpulista nöyhtää on kaikkialla. Nopeasti katsottuna vois kuvitella että metsään on satanut ensilumi. Muistan että unohdin antaa K:lle sen allergialääkkeen. 


käärme söi sammakon
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anna R29. toukokuuta 2015 klo 22.59

    Ai kauhea kuinka suuria synttäreitä suunnittelet pojille. Onko teilläpäin tapana kutsua kaikki koulukaverit? Meillä ei nyt vielä ole koulukavereita, mutta sitten ensi vuonna kun on, niin en kyllä kauhean innokkaasti kutsuisi koko luokkaa. Vielä tytöt ei kyllä osaa mitään ihmeellistä edes odottaa, joten muutama tyyppi kutsutaan juhlistamaan.
    Hieno toi vika kuva.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää