Siirry pääsisältöön

onneksi on jo keskiviikko

Tonttu oli viimeyönä vetäissyt vitamiiniöverit... lapsilla oli hauskaa. Ehkä se ainakin toivottavasti pysyy terveenä... Haaveilin tilaavani autolle poronsarvet ja punaisen nenän Musta se olis ihan loistavasti Tontun projekti, mutta L oli toista mieltä.



Sähkärin saa vasta 20. joulukuuta... jouluvalot ja autotallinovi on olleet eilisestä pimeenä, kaikki muu toimii. Jouluvaloista purettiin puolet ja vedettiin piuha sisälle ja nyt toinen puolisko palaa taas. Vastaava ratkaisu autotallinovelle ja nyt sekään ei enää ole ongelma. Sähkäri oli sanonut että kaikilla on sähköongelmia sään takia, no onhan se aika poikkeuksellista että päivälläkin on pakkasta, kaksi astetta. Mitä ikinä meidän sähköille eilen tapahtuikaan, se rikkoi taas yhden modeemin ja tänään sit jannujen kanssa jonotettiin uutta modeemia tovi jos toinenkin kyseisen yrityksen uudessa asiakaspalvelumyymälässä... tykkäsin enemmän siitä vanhasta, nopeasti ilman asiakaspalvelua.

talviaurikno

aamupakkanen ja päiväpakkanen


ei meillä sisälläkään hikoilemaan pääse, paitsi tällainen vaihdevuosiongelmainen

K halus itselleen oman lepakkoluolan ja hövelinä äitinä lupasin sille sellaisen. Lepakkoluola rakennettiin portaiden alle ja raksaprojektin yhteydessä löysin laatikollisen kirjoja ja toisen astioita... eihän ne vikat muuttolaatikot ole olleetkaan siellä vielä edes neljää vuotta. Astialaatikosta löytyi lähinnä perintökalleuksia, jotka kätkettiin keittiönkaappien ylähyllyille, pienten käsien ulottumattomiin... yllätyskirjalaatikon purin kirjahyllyyn ja mietin samalla miten käsittämättömän surullista on paperikirjan hidas kuolema.



Rörstrand Ostindia, leimoista päätellen 60-luvulta
Arabian "sunnuntai"

M:lle pitäis varata joku silmien toiminnan evaluaatio... en jaksais nyt mitään silmäterapioita, kun se kuitenkin näkee ihan hyvin lukea edelläajavan auton rekisterikilvestä numerot; ”neljätuhattakolmesataaseiskytkuus”. Hammaslääkäristä saatiin onneksi puhtaat paperit, tai O:lla näyttäis olevan tulossa liuta ylimääräisiä hampaita. Onneksi sitä ei tartte miettiä vielä. K:n kalusto näytti onneksi normaalilta. Molemmilla jannuillahan on maitohampaissa poikkeavuus, epäilemättä aika sopivasti ns. geminitooth.











Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää