Siirry pääsisältöön

saatan karata kakkaavan koiran kanssa

Tutustumassa kouluun joka on meille kaikille jo ennestään tuttu

Mä tiesin et näistä kahdesta kesäkuun ekasta viikosta tulis kaoottisia ja purin kynsiä jo etukäteen. Mulla on listoja ja muistilappuja oikeella ja vasemmalla ja silti herään keskellä yötä miettimään miten kakku kestää lauantaina puistossa liki kolmenkymmenen asteen helteessä. Millä sen kookoskerman vois korvata, vai tekisinkö kakun vasta juhlissa. Entä jos pakastaisin koko komeuden ja antaisin sen sit sulaa varjoisessa paikassa... voiko kookoskermaa edes pakastaa? Olis sittenkin pitänyt tilata se vegaanikakku. Kun näissä mietteissä viettää yönsä sen sijaan et nukkuis, lienee ymmärrettävää että aamulla sängystä raahautuu viimeisillä voimillaan sen kivan äidin sijasta hirviöäiti, se joka karjahtelee jo ennen aamukahdeksaa. 

Se karjahtelee kun poikakaksikko on löytänyt synttärirahansa ja lahjakorttinsa ja vienyt ne jonnekin, jonnekin on yhtäsuuri kuin; ”en mä muista.” - Parempi muistaa, te hukkasitte jossakin aamukuuden ja seitsemän välissä kaksisataa taalaa rahaa...  En saa vastausta vaan saan kaksi pyöreää silmäparia joista kumpikin syyttää sitä toista. Jos en olis niin vietävän pahalla päällä näkisin edessäni seisovassa kaksikossa epäilemättä mielleyhtymän Liisa Ihmemaassa elokuvan kaksosiin, onhan ne kuin ilmetyt tweedle dee ja tweedle dum. Lopulta alakerran täyttää koko korttelin läpi kantautuva karjahtelu; ”Nyt jumankekka etsitte ne rahat HETI, HETI, HETI!!!! KUKAAAAAAAN ei saa aamiaista ennen kuin ne on löytyneet!”

Löytyhän ne. Jostain kaapin takaa lelulaatikon viimeisestä nurkasta missä niistä oli jo keritty taitella paperilentsikoita. Fiksumpi mutsi olis piilottanut rahat paremmin, samalla tapaa kuin kätkin ne lahjaksi saadut legot, kun tiesin et muuten löytäisin ne heti aamusta alakerrasta yhtenä suurena kekona joista koira on jäystänyt ainakin kolmanneksen. En tullut ajatelleeksi että ne veis leikkeihinsä seteleitäkin... Niin ja kaikki lastenhuoneen huonekalut on taas siirrelty, lukuunottamatta kerrossänkyä. Kerrossänky on umpipuuta ja painaa liikaa jopa K:lle.

Syksyllä koulun aloittaa 99 kindergartenoppilasta, yhteensä viisi aloittavaa luokkaa


Me ollaan taas kerran astuttu välitilaan. Siihen jossa valmistaudutaan muutokseen. Koulu loppuu ja edessä on suuri tuntematon – kesä. Kesän toisessa päässä odottaa jättimäinen muutos kaikille kolmelle. M saa uuden opettajan ja uudet koulutoverit. Pojat saa uuden koulun, uudet koulutoverit ja uudet opettajat. Siinä missä M aikanaan käsitteli tätä suurta muutosta syömättömyydellä, käsittelee K omaa ahdistustaan itselle tavanomaisesti. Se huutaa ja raivoaa, pureskelee sormiaan, vaatteitaan ja lelujaan. Se kiukkuaa ja seuraa jokaista mieleen juolahtavaa ideaa, kuten huonekkalujen siirteleminen, rahojen leikkiin vieminen jne. Välitilaa sekoittaa lisäksi ton kaksikon synttärit. Se että M ei kestä sitä ettei ole sen synttärit ja se ettei K kestä tätä juhlintaa, juhlinnan aiheuttamaa stressiä ja kaaosta ja jännitystä siitä saako se lahjoja ja kun saa niin mitä niissä on. Mieluummin tämä kuin lapsen laskeva painokäyrä. Kuin sattuman kaupalla löysin K:lle onneksi järjellisen keinon purkaa ahdistustaan. Mun lapsi joka ei kykene olemaan aloillaan hetkeäkään, rakentaa synttärilahjaksi saamiaan legoja. Ihan itse. Tossa se tuhisee ja äheltää ja lukee ohjeita. Välillä se tarttee apua tai haluu et mä liimaan tarran, mutta se tekee ihan itse.




M:n mielestä oli maailman suurinta epää et jannut sai isoäidiltään lahjaksi sataviiskymppiä, kun hän sai $75. Kysyin et miten niin epää? Saman verranhan ne kaikki kolme sai, kukin sen $75. M:n mielestä pojat on kuitenkin yksi yksikkö, ja oikea summa olis ollut $75 niille kahteen pekkaan, onhan hän yksi ja K ja O yhdessä yksi yksikkö. Sekin oli epää että niillä nyt ylipäätään on synttärit, ja se että ne sai lahjoja, ja se että niille tuli vieraita ja että ne pääsi ravintolaan syömään ja että se nyt vaan on kohtuuttoman väärin, siis se että niilläkin on synttärit.



synttäriaamuna testaamassa uusia potkulautoja

M vetäytyy yksinäisyyteen lukemaan tai järjestämään. Se itse ilmoitti olevansa maailman paras järjestelijä. O:lle taas on totaalisen kestämätöntä se että sen veli vaan raksaa ja raksaa ja raksaa, ja ettei sen siskokaan halua mitään muuta kuin omaa tilaa. Kestämättömyys johtaa siihen että se yrittää parhaansa mukaan häiriköidä veljeään ja siskoaan ja sit kaikki taas kiukkuaa ja itkee ja huutaa. Mä avaan pullon viinia, kaadan lasiin loistavaa Syrahia meidän kokoelmista - ei sitä kymmenen taalan arkikamaa - ja yritän muistaa että kolmen viikon päästä elämä sujuu taas paremmin. Toivon mukaan olen edelleen hengissä enkä ole karannut kibbutsille kainalossani sisään kakkaava koira. 


M sai uuden sänkynsä ja on tyytyväinen

Kommentit

  1. Olipa taas lohdullista luettavaa. Meilläkin on yks, joka ei kestä sitä, että toisella on nimpparit. Sit meillä on se toinen, jota joskus kans harmittaa, kun on toisen nimpparit mut jota se harmittaa sillä lailla kuin lapsia nyt harmittaa. Jälkimmäinen voi näyttää hapanta naamaa, möläyttää jotain ja olla hetken kateellinen, mutta se on kokonaan, kokonaan eri asia kuin tää lapsi, joka ei kerta kaikkiaan kestä, siedä ja hyväksy sitä, että toisillakin on nimipäiviä. Sä tiedät mistä mä puhun, aivan varmasti. Ihanaa!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...