Siirry pääsisältöön

erilaisia eskareita

Anna kyseli jannujen eskarista. 

Eskareita meillä on kaksi kummankin pojan käydessä omaa kouluaan.  O käy yksityistä Pre-K luokkaa pienessä luterilaisessa koulussa. K taas on koulupiirin erityisopetuksen eskariyksikössä tien toisella puolella. K:n koulun toimintaa sääntelee koulupiirin opetussuunnitelma, kun O:n koulussa noudatetaan luterilaisen kirkon omaa esiopetuksen opetussuunnitelmaa. K:n koulu on tarkkaan valvottu ja O:n koulu taas ns. ”villi” koulu, jonka opetustuloksia ei oikeastaan valvo kukaan tai mikään.

O:n koulu on sellainen mukava ja pieni, pienen seurakunnan koulu. Toiminta on pienimuotoista, vanhemmat ja opettajat tuntevat kaikki toisensa. Luokkia on koulussa kolme, 3 vuotiaiden ti/to ryhmä, 3-4 vuotiaiden ma/ke/pe ryhmä ja sit se Pre-K, 4-5 vuotiaiden, koulunsa aloittavien ryhmä jossa useimmat lapset on valitsemanaan neljänä päivänä viikossa. Opettajia on jokaisessa luokassa yksi,  tai siis opettaja ja sit opettajalla avustaja.



Kyllä sieltä kerran kuukaudessa jotakin lappusia tulee kotiin, jos ne vaan muistais lukea. Sen tiedän että ne aloittaa aamunsa harjoittelemalla kirjoittamista ja kirjaimia. Tällä hetkellä aiheena on erilaisten ilmastoalueitten eläimet. Maanantaisin niillä on köksää, torstaisin pastorin tunti. Retkillä ne käy suunnilleen kerran kuukaudessa. Koulupäivän aikana keskitytään akateemisten taitojen lisäksi koulunkäyntivalmiuksiin eli oman vuoron odottamiseen, siirtymisiin, pukemiseen, riisumiseen, koululaukun pakkaamiseen jne. O ei saa koulustaan kotitehtäviä.

Koulumaksu O:n koulusta on täkäläisittäin puoli-ilmainen $295/kk.

K:n luokka on integroitu erityisryhmä. Valtaosa lapsista on erityislapsia ja joukkoon on sekoitettu kourallinen tukilapsia. Opettajia on kaksi, opettaja ja erityisopettaja. Sen lisäksi ryhmässä on koulunkäyntiavustaja ja kahdesti viikossa näitten lisäksi toimintaterapeutti, puheterapeutti ja fysioterapeutti.

Ryhmän lasten ikä vaihtelee 3-5 vuoden välillä. Tukilapset ovat kaikki 4-vuotta täyttäneitä.

Koulusta tulee kotiin raportti joka perjantai. Samassa kansiossa tulee viikon kotitehtäväpaketti. Sen lisäksi erityisopelta tulee viikonlopun aikana sähköpostia jossa kerrotaan tärkeimmät, tarvitaanko luokassa jotakin? Viimeksi pyydettiin vesivärejä. Tän viikon kirjeessä kannustettiin kotona harjoittamaan lapsen kouluvalmiuksia, pukemista, riisumista ja niitä aakkosia.



viikon läksyt...



Suurinosa koulupäivästä on pienryhmätoimintaa. Lapset on tavallaan jaettu tasoryhmiin. Päivän aikana erityisope keskittyy myös erikseen lasten erityistarpeisiin. Luokassa opetellaan isot ja pienet kirjaimet, kirjoittamista, hienomotoriikkaa, silmän ja käden koordinaatiota. Niillä on erikseen matikkatuokio, jossa tällä hetkellä harjoitellaan yhteen- ja vähennyslaskua numeroilla yhdestä viiteen.



Tämänhetkinen teema luokassa on maatalous, ja viikon aihe oli maatilan koneet. Tämän teeman puitteissa tehdään sit ne muut asiat. Akateemisiin taitoihin ja ryhmässätoimimisen taitoihin panostetaan paljon, onhan suurimmalla osalla näistä lapsista monenlaisia haasteita koulunkäynnin suhteen. Viimeisessä kirjeenvaihdossa open kanssa puhuttiin siitä että akateemisesti lahjakas K ei jaksa keskittyä tehtäviin, ja että K:n sosiaaliset taidot ovat jo pari vuotta ikätovereita jäljessä.

Valtaosa luokasta kulkee kouluun bussilla. Bussi hakee lapset kotoa kouluun ja palauttaa koulun jälkeen takaisin kotiovelle. Bussilla kulkeminen on olennainen osa koulunkäynnin harjoittelua ja siihen kannustetaan.



K:n koulu ei maksa meille mitään. Tukilapset maksavat kuukausittaisen koulumaksun $350.


Kummallakin pojalla on hyvä ja kokenut opetustiimi. Lähestymistapa on kouluissa erilainen, onhan ryhmäkoossakin aikalailla eroa. O:n luokassa on kymmenen. K:lla seitsemäntoista. K:n luokan lapsista valtaosalla on erityistarpeita. 

O:n kouluvuoden eka haaste oli opettajan nimi. Mrs Heimbigner kun ei oo helpommasta päästä sen enempää lausua kuin kirjoittaa. K kutsuu sitä edelleen purilaiseksi, Mrs Hamburger. O tykkää eniten Ms Brennasta, Brenna kun on nuori ja kaunis; "She's so pretty!" K:lla on aina ollut silmää naiskauneudelle ja K tykkää omasta opettajastaan koska; "Oh Ms Michelle, she has such beautiful long hair..."

M:n koululla oli eilen infotilaisuus koulunsa aloittavien vanhemmille. Kävin hakemassa nivaskan lomakkeita täytettäväksi reilun viikon päässä olevaa kouluun ilmoittautumista varten. Koulun jälkeen K kaivoi koulurepustaan muutaman lisäpaperin tähän lomakenivaskaan. Helmikuun 11. me tiedetään meneekö ne kokopäiväryhmään vai puolipäiväkouluun ekaksi vuodeksi. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...