torstai 13. elokuuta 2015

paikoillenne - valmiit - HEP!



Koulun alkuun on 19 päivää. Ennen virallista h-hetkeä, syyskuun ekaa, me käydään koululla useampaan kertaan. On jannujen ”tasokokeet” maanantaina ja siitä eteenpäin jos jonkinlaisia kissanristiäisiä kouluun, luokkatovereihin ja opettajaan tutustumisineen.



Tasotestejen ajatuksena on mitata kaikkien koulunsa aloittavien taitoja, jotta luokista voidaan rakentaa mahdollisimman tasapainoiset. Sillä ei siis oo mitään merkitystä ettei O edelleenkään tunnista numeroita, osaa kyllä sen ritirampsun yhdestä viiteentoista ja että K pitää aakkosia ihan turhina. Onhan niillä vuosia aikaa oppia lukemaan ja eiköhän niillä oo keinot saada O erottamaan kuutonen, seiska ja kasi toisistaan.



Koulutarvikkeet, siis ne paperit-liimat-värikynät-lyijärit-kumit-kansiot tilasin tänä vuonna netistä koulun kautta sen sijaan että yrittäisin noin miljoonan muun äidin kanssa valita niitä samoja tavaroita kaupan kouluruuhkassa... Listassa kun lukee suunnilleen näin: 8kpl 22g liimapuikkoa (ei saa olla isompia tai pienenmpiä, pitää olla se ja se merkki). Kaupassa myydään todennäköisesti vain 18g ja 24g liimapuikkoja kuuden pakkauksessa. Kolmen lapsen koulutarvikkeet maksoi $91. Luokissa ne puretaan materiaalikaappeihin ja jaetaan kaikille sieltä tarpeen mukaan. Ne perheet joilla ei ole varaa ostaa lapsilleen materiaaleja saavat ilmaiset matskut koulusta.

Materiaalikäytännöt vaihtelevat jopa saman koulupiirin sisällä. On kouluja joissa koulun tilaa materiaalit lapsille ja vanhemmat kaivavat vaan kuvettaan. On niitä kouluja joissa kaikki juoksevat kaupoissa etsimässä niitä oikeanlaisia liimapuikkoja ja lyijykyniä ja sit näitä meidän koulun kaltaisia hybridejä joissa jokainen saa valita itselleen parhaiten soveltuvan metodin. 




Opetus sinällään maksetaan verovaroin, samoin kuin puitteet. Muu maksetaan itse, siis jos on rahaa, jos ei ole, ei tarvitse maksaa. Tän yhtälön ongelma tosin monelle perheelle on se että palkkakuitin mukaan on ehkä rahaa, mutta siitä rahasta syö asuntolaina ja muut juoksevat kulut sen verran ison siivun että satanen sinne ja toinen tänne ovat isoja summia, etenkin kun lapsia saattaa olla kolme, neljä tai viisi. 

Tiedän jo etukäteen että yksi näistä kouluuntutustumispäivistä on vanhempainyhdistyksen varainkeruutilaisuus. Ekana vuonna meinasin tipauttaa leukani varpaisiin kun nainen pöydän ääressä sanoi että yleensä kaikki maksaa heti alkuun $150-200 tällaista vanhempainyhdistyksen ”alkumaksua” jolla sit rahoitetaan tapahtumia ja luokkaretkiä. Kolmilapsiselle perheelle se tarkoittaa pientä $450-600 pikkusummaa. Puhumattakaan koulun hengennostatus vaatetuksesta ja niistä muutamista oppikirjoista jotka kaikki ostaa ennen vuoden alkua. Lisäksi jokainen opettaja keräilee erilaisia juhla-retki-matsku kassoja joihin jokainen iloisesti toimittaa sen muutaman kympin per mukula. Vaikka koulu periaatteessa onkin siis ilmaista, on koulunalun aika tyyristä puuhaa ja aiheuttaa hikikarpaloita otsalle monissa perheissä.



Toisaalta muistan ikuisesti kuinka selailin senkin yksityiskoulun nettisivuja, sen joka olis yhden psykologin mielestä ollut M:lle loistava oppilaitos. Sen jota yhden hyvän ystävänkin lapset käy, se kun on niin ihanan loistava opinahjo. Sen loistavan opinahjon lukukausimaksu oli $30.500 ja siihen päälle maksetaan $4000 projektirahaa, $2000 materialimaksua ja $1800 bussipassista. Yhteensä $38.300/lapsi. No saahan siitä kai sisaralennusta 10%. Siihen verrattuna satanen sinne ja toinen tänne on aika vähäistä. Läheinen kristillinen koulu on edullisempi, sinne pääsee maksamalla lukuvuodesta $20.650. Ei ole ilmaista sekään.

Vaikka julkiset koulut ovat täällä oikeasti hyviä ja opetus korkeatasoista, on paljon vanhempia jotka uskovat yksityiskouluihin ja yksityisen koulutuksen ylivertaisuuteen. Monessa muussa osavaltiossa yksityiskoulut on ihan toisen hintaisia. Siis siellä missä ”kaikki” käy yksityiskoulua ja julkinen opetus on tasoltaan kyseenalaista. Siellä yksityiskoulujen koulumaksut liikkuu satasissa tai ehkä tuhansissa, mutta ei kuitenkaan kymmenissä tuhansissa.


Lasten reput on ostettu, kouluvaatteet inventoitu muotinäytöksen merkeissä ja sopivat täydennykset tilattu. Tervetuloa uusi kouluvuosi. 



2 kommenttia:

  1. Asuin ennen Luxemburgissa, jossa lapsilisään kuului syksyllä koulujen alkaessa maksettava lisäsumma juurikin hankintoja varten, ihan hauska systeemi. Ja siellä muuten lapsilisä kasvoi lapsen kasvaessa (ja oli jo lähtökohtaisesti korkeampi kuin Suomessa).

    -nonni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällähän ei lapsilisiä varsinaisesti ole lainkaan, mutta lapsista saa puolestaan verovähennyksiä.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.