Siirry pääsisältöön

paikoillenne - valmiit - HEP!



Koulun alkuun on 19 päivää. Ennen virallista h-hetkeä, syyskuun ekaa, me käydään koululla useampaan kertaan. On jannujen ”tasokokeet” maanantaina ja siitä eteenpäin jos jonkinlaisia kissanristiäisiä kouluun, luokkatovereihin ja opettajaan tutustumisineen.



Tasotestejen ajatuksena on mitata kaikkien koulunsa aloittavien taitoja, jotta luokista voidaan rakentaa mahdollisimman tasapainoiset. Sillä ei siis oo mitään merkitystä ettei O edelleenkään tunnista numeroita, osaa kyllä sen ritirampsun yhdestä viiteentoista ja että K pitää aakkosia ihan turhina. Onhan niillä vuosia aikaa oppia lukemaan ja eiköhän niillä oo keinot saada O erottamaan kuutonen, seiska ja kasi toisistaan.



Koulutarvikkeet, siis ne paperit-liimat-värikynät-lyijärit-kumit-kansiot tilasin tänä vuonna netistä koulun kautta sen sijaan että yrittäisin noin miljoonan muun äidin kanssa valita niitä samoja tavaroita kaupan kouluruuhkassa... Listassa kun lukee suunnilleen näin: 8kpl 22g liimapuikkoa (ei saa olla isompia tai pienenmpiä, pitää olla se ja se merkki). Kaupassa myydään todennäköisesti vain 18g ja 24g liimapuikkoja kuuden pakkauksessa. Kolmen lapsen koulutarvikkeet maksoi $91. Luokissa ne puretaan materiaalikaappeihin ja jaetaan kaikille sieltä tarpeen mukaan. Ne perheet joilla ei ole varaa ostaa lapsilleen materiaaleja saavat ilmaiset matskut koulusta.

Materiaalikäytännöt vaihtelevat jopa saman koulupiirin sisällä. On kouluja joissa koulun tilaa materiaalit lapsille ja vanhemmat kaivavat vaan kuvettaan. On niitä kouluja joissa kaikki juoksevat kaupoissa etsimässä niitä oikeanlaisia liimapuikkoja ja lyijykyniä ja sit näitä meidän koulun kaltaisia hybridejä joissa jokainen saa valita itselleen parhaiten soveltuvan metodin. 




Opetus sinällään maksetaan verovaroin, samoin kuin puitteet. Muu maksetaan itse, siis jos on rahaa, jos ei ole, ei tarvitse maksaa. Tän yhtälön ongelma tosin monelle perheelle on se että palkkakuitin mukaan on ehkä rahaa, mutta siitä rahasta syö asuntolaina ja muut juoksevat kulut sen verran ison siivun että satanen sinne ja toinen tänne ovat isoja summia, etenkin kun lapsia saattaa olla kolme, neljä tai viisi. 

Tiedän jo etukäteen että yksi näistä kouluuntutustumispäivistä on vanhempainyhdistyksen varainkeruutilaisuus. Ekana vuonna meinasin tipauttaa leukani varpaisiin kun nainen pöydän ääressä sanoi että yleensä kaikki maksaa heti alkuun $150-200 tällaista vanhempainyhdistyksen ”alkumaksua” jolla sit rahoitetaan tapahtumia ja luokkaretkiä. Kolmilapsiselle perheelle se tarkoittaa pientä $450-600 pikkusummaa. Puhumattakaan koulun hengennostatus vaatetuksesta ja niistä muutamista oppikirjoista jotka kaikki ostaa ennen vuoden alkua. Lisäksi jokainen opettaja keräilee erilaisia juhla-retki-matsku kassoja joihin jokainen iloisesti toimittaa sen muutaman kympin per mukula. Vaikka koulu periaatteessa onkin siis ilmaista, on koulunalun aika tyyristä puuhaa ja aiheuttaa hikikarpaloita otsalle monissa perheissä.



Toisaalta muistan ikuisesti kuinka selailin senkin yksityiskoulun nettisivuja, sen joka olis yhden psykologin mielestä ollut M:lle loistava oppilaitos. Sen jota yhden hyvän ystävänkin lapset käy, se kun on niin ihanan loistava opinahjo. Sen loistavan opinahjon lukukausimaksu oli $30.500 ja siihen päälle maksetaan $4000 projektirahaa, $2000 materialimaksua ja $1800 bussipassista. Yhteensä $38.300/lapsi. No saahan siitä kai sisaralennusta 10%. Siihen verrattuna satanen sinne ja toinen tänne on aika vähäistä. Läheinen kristillinen koulu on edullisempi, sinne pääsee maksamalla lukuvuodesta $20.650. Ei ole ilmaista sekään.

Vaikka julkiset koulut ovat täällä oikeasti hyviä ja opetus korkeatasoista, on paljon vanhempia jotka uskovat yksityiskouluihin ja yksityisen koulutuksen ylivertaisuuteen. Monessa muussa osavaltiossa yksityiskoulut on ihan toisen hintaisia. Siis siellä missä ”kaikki” käy yksityiskoulua ja julkinen opetus on tasoltaan kyseenalaista. Siellä yksityiskoulujen koulumaksut liikkuu satasissa tai ehkä tuhansissa, mutta ei kuitenkaan kymmenissä tuhansissa.


Lasten reput on ostettu, kouluvaatteet inventoitu muotinäytöksen merkeissä ja sopivat täydennykset tilattu. Tervetuloa uusi kouluvuosi. 



Kommentit

  1. Asuin ennen Luxemburgissa, jossa lapsilisään kuului syksyllä koulujen alkaessa maksettava lisäsumma juurikin hankintoja varten, ihan hauska systeemi. Ja siellä muuten lapsilisä kasvoi lapsen kasvaessa (ja oli jo lähtökohtaisesti korkeampi kuin Suomessa).

    -nonni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällähän ei lapsilisiä varsinaisesti ole lainkaan, mutta lapsista saa puolestaan verovähennyksiä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...