Tahdon Asiat

Siinä missä meillä eilen oli ”hylkäämisen” jälkeinen itku ja hammastenkiristys on meillä tänä aamuna voimakas sylinkaipuu ja syliteltäviä riittää... aamutohinoissa yritän pysähtyä ja sylitellä enkä työntää pois. Nopsa vilkaus sinne kouluäänestykseen – se siis on ihan täysin epävirallinen mitä tekisit tai haluaisit tehdä kysely – ja valtaosa vanhemmista haluaa pitää lapsensa jättikoulussa, mutta on samaan aikaan sitä mieltä että se on valtaisa ongelma... epäloogista... ”Siirtäkää muitten lapset, muttei mun...” Onneksi meillä on suunnitelma. Aamuhupina surffasin parin meille suositellun yksityiskoulun sivustot... vakuutuksineen ja muine maksuineen koulumaksu nousee noin $20.000... joo ei meille. Syön pikaista aamiaista ja kirjoittelen ja juon kahvia – pari paahtoleipää, juustoa ja appelsiinimarmeladia... Kun bussi on poiminut M:n kyytiin lähdetään me poikain kanssa autohuoltoon. L lupas ettei siellä pitäis mennä kahta tuntia kauempaa... toivottavasti en saa mun apinoitten kanss...

Arki lyö vasten kasvoja kuin kylmä tuuli... kaikki on nukkuneet huonosti – menneet liian myöhään nukkumaan ja heränneet aikaisin – väsyttää kiukuttaa... voi äiti kun meidät hylkäsit... kymmentä yli kuusi kaikki kolme itkee ja huutaa suoraa huutoa ja kymmenen minuuttia myöhemmin kaikki kolme on sängyssä – aika avata se punkku. Väsyjä lapsia... Seuraavaksi paasaus varoitus, tai siis lähinnä puran tänne ärtymystäni huolimattomasti käytetystä termistä tai sanonnasta johon yritän itse olla syyllistymättä – en tiedä onnistunko, saa kertoa jos mullakin on tapana niin sanoa... Anyhow, älkää suuttuko tai suuttukaa vaan, mutta kaivakaa kuitenkin meloni nenästä jossakin vaiheessa... Mikä on yksinhuoltaja? Mun käsityksen mukaan yksinhuoltaja on henkilö – mies tai nainen – joka vastaa lastensa huoltamisesta ja kasvatuksesta yksin jakamatta omaa toimeentuloaan tai kasvatusvastuuta kenenkään kanssa... oikein? Eli yksinhuoltaja hoitaa ja kasvattaa lapset, vastaa perheen toimeentulosta, yleen...

Talo tuntuu tyhjältä kun lapset on poissa. 180m2 on iso tila kahdelle ihmiselle ja pienelle Koiralle. Mulla on ikävä niitä, en olis uskonut että se iskee näin nopeesti, mutta kyllä – mulla on ikävä. Tuntuu kummalliselta mennä nukkumaan tarkistamatta lasten unta lastenhuoneissa, vielä oudommalta tuntuu olla omassa sängyssä ihan vaan kahdestaan L:n kanssa. Ikkunan takana kojootit ujeltaa ja ulvoo pimeydessä, en osaa olla miettimättä M:aa – ei ihme että sitä pelottaa toi ääni. Tällaista meidän elämä oli ennen, nyt se tuntuu ihan armottoman tyhjältä. Ihanaa siis saada se 24 tuntia ilman lapsia, mutta tylsäähän tää olis päivästä toiseen... nyt se on juhlaa kun se on niin harvinaista. Aikuisten hupeja...

Laitoin M:n opettajalle sähköpostin tästä mun ison koulun kauhusta ja Ms Tiffany otti jutun heti asiakseen ja lupasi laittaa ton läheisen pikkukoulun rehtorille sähköpostia meidän perheestä... se on ennen ollut siellä töissä ja tuntee rehtorin ihan henk.koht. Ms Tiffany oli samaa mieltä siitä ettei 900 oppilaan koulu laitos ole oikea paikka meidän lapselle... no eihän se siis ole oikea paikka yhtään kenenkään lapselle, mutta ei etenkään näille meidän kummajaisille. Prinsessa M kokee telkkaria Meidän asukasyhtiön FB sivuilla on äänestys tän kouluongelman ratkaisemisesta... vaihtoehdot: a) haluan lapseni tähän massakouluun b) siirrän itse lapseni muualle c) koulupiiri siirtäköön kaikki meidän alueen lapset toiseen kouluun tai kouluihin d) koulupiiri siirtäköön osan koulun oppilaista muihin kouluihin parhaaksi katsomallaan tavalla... JA ihmiset äänestää – arvatkaa – vaihtoehto a:ta... ja koulu paisuu kuin pullataikina kun kaikki jääräpäisesti haluaa oman lapsensa just siihen ko...

On mielenkiintoinen tunne katsoa omaa kaksivuotiastaan leikkimässä. Siis ihan oikeesti leikkimässä sellaista – tää ottaa nyt vaatteet pois kun se on menossa uimaan ja sit se menee tällä veneellä ja se vene kaatuu ja nyt tää toinen tyyppi tulee ja pelastaa sen ja sit ne laittaa mekot päälle ja lähtee näillä vaunuilla juhliin palatsiin (barbeilla) – oikeeta leikkiä, leikkiä yhdessä ja vuorovaikutuksessa mun kanssa, leikkiä jossa on juoni ja tulevaisuus ja tapahtumia... se on yhtä aikaa ihanaa ja mun sielu hymyilee lämmintä kaunista hymyä, ja samalla ihan äärettömän surullista kun muistan että mulla on neljävuotiastytär, joka ei edelleenkään osaa leikkiä näin... toiselta se tulee harjoittelematta, luonnollisena taitona. Mä vien M:n koulutarvikelaatikon kouluun tiistaiaamuna, kerroin kuvin ja sanoin tulevani... avaan luokan oven ja se kai näkee mut mutta ei katso, ei tervehdi, mä en kuulu sinne. Ymmärrän ja suren silti. Tapaan M:n sovitusti luokan ovella, mennään autismiluokan – ...

L soitti mulle töistä ja kertoi et nyt olis mahikset. Mä olin innoissani tietämättä edes että mihin mentäis ja kuinka pitkäksi aikaa ja vielä enemmän innoissani – ja vähän kauhuissani – olin kun kun kuulin että Tänne ja pysyvästi. Pysyvästi siis siinä mielessä että ei lähetettynä työntekijänä määräaikaisella sopimuksella vaan ihan paikalliselle sopimukselle ja niin pysyvästi kuin nyt työpaikat tänä päivänä ovat. Siltä istumalta sanoin, että hae, hae, hae... Sehän haki ja me haaveiltiin. Mitään ei kuulunut takaisin ja me ajateltiin et se oli siinä. Vanhakoira kuoli aivokasvaimeen ja me otettiin Koira, pieni pentu ja elettiin elämää eteenpäin... käytiin töissä ja mä kävin aamuyöstä Koiran kanssa lenkillä ja... sitten tuli SE puhelu L:lle. Ne halus haastatella sitä ja sen mahdollinen tuleva tiimiesimies olis tulossa käymään Suomessa. Jännitti, ei tahtonut pystyä keskittymään mihinkään... Lokakuun alussa me tiedettiin että lähdetään, L sai sen työn MUTTA nyt piti taklata vielä paper...

Tänä aamuna olis taas paljon asiaa ja istunkin tässä miettimässä kääntyiskö sitä oikealle vai vasemmalle eli mistä aloittaa... Luin eilen illalla artikkelin... ei kun aloitetaan siitä, että toi meidän läheinen ala-aste on periaatteessa ihan loistava koulu. Opetustulokset on kaikista osavaltion kouluista muistaakseni sijalla neljä tai viis, se on kohtuullisen uusi rakennus – ei siis kovin homeinen – ja periaatteessa kaikinpuolin hyvä ja hieno. MUTTA mä luin sen artikkelin eilen – ja tiesinhän mä periaatteessa sen ongelman, mutta en että se on NÄIN paha. Me asutaan uudella ja uudehkolla alueella, tarkoittaen, että kymmenen vuotta sitten täällä oli lähinnä metsää, karhuja ja muita villejä eläimiä, ja ensin rakennettiin alue A ja me asutaan sit sillä ihan uudella alueella B. Alueelle A rakennettiin koulu samalla kun alue A rakennettiin ja ajateltiin että rakennetaan alueelle B sit omansa ja sit tuli lama ja asuntokupla ja... alue B ei koskaan saanut koulua vaan koulupiiri omistaa ede...