Siirry pääsisältöön

483 ja 796


Tänä aamuna olis taas paljon asiaa ja istunkin tässä miettimässä kääntyiskö sitä oikealle vai vasemmalle eli mistä aloittaa...

Luin eilen illalla artikkelin... ei kun aloitetaan siitä, että toi meidän läheinen ala-aste on periaatteessa ihan loistava koulu. Opetustulokset on kaikista osavaltion kouluista muistaakseni sijalla neljä tai viis, se on kohtuullisen uusi rakennus – ei siis kovin homeinen – ja periaatteessa kaikinpuolin hyvä ja hieno. MUTTA mä luin sen artikkelin eilen – ja tiesinhän mä periaatteessa sen ongelman, mutta en että se on NÄIN paha. Me asutaan uudella ja uudehkolla alueella, tarkoittaen, että kymmenen vuotta sitten täällä oli lähinnä metsää, karhuja ja muita villejä eläimiä, ja ensin rakennettiin alue A ja me asutaan sit sillä ihan uudella alueella B. Alueelle A rakennettiin koulu samalla kun alue A rakennettiin ja ajateltiin että rakennetaan alueelle B sit omansa ja sit tuli lama ja asuntokupla ja... alue B ei koskaan saanut koulua vaan koulupiiri omistaa edelleen ton meidän kadun päässä olevan tontin eikä oo rahaa rakentaa – varmasti näette mihin tää kirjoitus etenee – no niinpä siis kaikki alueen B lapset bussitetaan alueen A kouluun, siihen oikein hyvään ja kivaan kouluun... MUTTA kun sekä aluella A että alueella B on käytännössä jokaisessa taloudessa keskimäärin 2-3 lasta, joko ala-asteikäisiä tai nuorempia ja alueen A koulun kapasiteetti on 483 oppilasta. Tänä syksynä siellä hienossa ja kivassa koulussa on 796 oppilasta ja vuoden päästä kun meidän M:n pitäisi sinne siirtyä ennustetaan että koulussa on jo yli 900 oppilasta.

Asia on sinällään jo ihan karsea... koulunpihalla ei lapsimäärän takia saa leikkiä juoksuleikkejä, osa oppilaista joutuu syömään luokissaan koska ruokalaan ei mahdu, valtava määrä lapsia opiskelee parakeissa jne.... Mutta, mutta mä katson tätä asiaa tietysti omasta näkövinkkelistä ja katsoessani tätä asiaa siitä vinkkelistä mä totean että meidän perheessä on tasan yksi lapsi joka pärjää tuollaisessa kouluhelvetissä ja se ei tosiaankaan ole M. M on erityislapsi ja yli 900 oppilaan koulussa ei ole mitään mahdollisuuksia mm. kontrolloida koulukiusaamista välitunneilla... tai mitä tapahtuu täyteen ahdetuissa koulubusseissa tai miten oppilaat oppii täyteen ahdetuissa luokissa ja... tälläisessä koulussa voi opiskella vain selviytyjä lapset, ei meidän pieni ja herkkä erityinen. Se jää jalkoihin tällaisessa laitoksessa, se jää jalkoihin eikä koskaan opi yhtään mitään... mun henkeä ahdistaa ja aivot käy vinhaa vauhtia... tarvitaan Plan B tai Plan C. Yksityiskouluun ei kertakaikkiaan ole varaa tai mahdollisuutta, pitänee siis kutsua koolle M:n tiimi ja kysyä mitä mun tarvitsee tehdä, jotta mä saan sen johonkin muuhun lähialueen kouluun... huonoja kouluja täällä ei olekaan, ei siis väliä mihin niistä ja voin ajaa itse ja... se ei VOI mennä kouluun jossa on 500 oppilaan tilaan ängetty melkein 1000 lasta!!!!! 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...