Siirry pääsisältöön

yksin kotona kaksin


Talo tuntuu tyhjältä kun lapset on poissa. 180m2 on iso tila kahdelle ihmiselle ja pienelle Koiralle. Mulla on ikävä niitä, en olis uskonut että se iskee näin nopeesti, mutta kyllä – mulla on ikävä. Tuntuu kummalliselta mennä nukkumaan tarkistamatta lasten unta lastenhuoneissa, vielä oudommalta tuntuu olla omassa sängyssä ihan vaan kahdestaan L:n kanssa. Ikkunan takana kojootit ujeltaa ja ulvoo pimeydessä, en osaa olla miettimättä M:aa – ei ihme että sitä pelottaa toi ääni.

Tällaista meidän elämä oli ennen, nyt se tuntuu ihan armottoman tyhjältä. Ihanaa siis saada se 24 tuntia ilman lapsia, mutta tylsäähän tää olis päivästä toiseen... nyt se on juhlaa kun se on niin harvinaista.


Aikuisten hupeja...

Kommentit

  1. Eksyin tänään vanhaan blogiisi ja luin samalta istumalta sen liki kokonaan läpi. Sinulla on upea tapa kirjoittaa.

    Niinpä seurasin sinua nyt tänne.

    Terveisiä Kymenlaaksosta!
    Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa! Toivottavasti viihdyt jatkossakin!

      Poista
  2. Luksusta parhaimmillaan - todellakin! Taisin itse siinä Riittämätön-blogissani kirjoittaa just tästä: kun NYT saa omaa aikaa, se on mitä suurinta luksusta. Mutta silloin ennen se oli se vallitseva tila, itsestäänselvyys, jota ennemminkin pakeni kaikkeen touhuun kuin pysähtyi nauttimaan siitä. Samalla huomasin, varsinkin nyt juuri ennen lähtöä olleessa 4 yön lapsettomassa pätkässä, että kun se ikävä iskee, siinä pohjavireessä tuntee sen, miten kamalaa olisi jos lapset eivät enää palaisikaan. Nythän sitä tietää, tarkalleen, että ylelliseltä tuntuva rauhallinen aikuisaika loppuu pian; mutta jos se olisikin jostain kamalasta syystä niin, ettei se loppuisikaan. Vaan se olisikin taas sitä jokapäiväistä todellisuutta. Sellaisessa tilanteessa murskaavaa sellaista.

    Tätä silloin muutama viikko sitten ääneen pohtiessani sain kyllä O:lta kohtuullisen saarnan siitä, miten osaankin aina ajatella sitä kaikkein kamalinta - sen sijaan, että olisin täysillä vaan nauttinut, kun saatiin olla ihan kaksin.

    Tulipa taas luodattua - pointtina kun kuitenkin oli sanoa sulle, että NAUTI! Ja NUKU!

    Halauksin,
    Colchester Unit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukuttu ja nautittu, ehkä tää aamukahvi omassa rauhassa on parhaasta päästä ;)

      Poista
  3. Ihana tukka, tykkään!! Ja ihanalta kuulostaa kahden oleminen, tahtoo myös!

    En muista milloin ollaan miehen kanssa oltu kahden kotona lasten jälkeen, mutta muistan tuon "tyhjän" tunteen. Melkein aina onkin niin, että me karataan hotelliin tms. kun meillä on vapaailta/yö. Jotenkin on niin paljon ihanampaa juhlia, kun tietää ettei aamulla herää samasta paikasta lasten kanssa (vaikka anoppi aina ihmetteleekin, et miksei mennä niille yöksi, kun ollaan Helsingissä rimpsalla;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...