Siirry pääsisältöön

maanantaita


Siinä missä meillä eilen oli ”hylkäämisen” jälkeinen itku ja hammastenkiristys on meillä tänä aamuna voimakas sylinkaipuu ja syliteltäviä riittää... aamutohinoissa yritän pysähtyä ja sylitellä enkä työntää pois.

Nopsa vilkaus sinne kouluäänestykseen – se siis on ihan täysin epävirallinen mitä tekisit tai haluaisit tehdä kysely – ja valtaosa vanhemmista haluaa pitää lapsensa jättikoulussa, mutta on samaan aikaan sitä mieltä että se on valtaisa ongelma... epäloogista... ”Siirtäkää muitten lapset, muttei mun...” Onneksi meillä on suunnitelma. Aamuhupina surffasin parin meille suositellun yksityiskoulun sivustot... vakuutuksineen ja muine maksuineen koulumaksu nousee noin $20.000... joo ei meille.

Syön pikaista aamiaista ja kirjoittelen ja juon kahvia – pari paahtoleipää, juustoa ja appelsiinimarmeladia... Kun bussi on poiminut M:n kyytiin lähdetään me poikain kanssa autohuoltoon. L lupas ettei siellä pitäis mennä kahta tuntia kauempaa... toivottavasti en saa mun apinoitten kanssa totaalista hermoromahdusta. Lähistöllä ei ole puistoja tai mitään muutakaan tekemistä, me ollaan jumissa siellä korjaamolla, mutta voidaan onneksi ihailla autoja...

Päivän listalla on lisäksi M:n autismiluokan koulutarvikelista, M:n puheterapia, paperitöitä M:n autismiluokan opettajalle... ja yliopiston autismitutkimukseen johon M:aa toivottiin mukaan ja... Suomikoulujuttuja onneksi mietin jo eilen illalla. Haastavaa suunnitella ekaa koulukertaa sijaiselle jota en tunne ollenkaan. En siis tunne oppilaita enkä opettajaa.

Torstaina lähdetään lomalle ja sitä ennen pitäis hoitaa miljoona ja yksi asiaa, niin ja pitää huolta että pyykitkin on pesty että saadaan vaatteitakin mukaan... Lomataloon, ihanaa... kaikki odottaa – koko perhe - tänne M:kin haluaa lähteä!


Meidän Lomatalo on se vasemmanpuoleisin.
Täällä me käydään kahdesti vuodessa... ollaan käyty monta, monta vuotta. 



Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna17. syyskuuta 2012 klo 12.33

    Ihanaa lomaa. Musta tuntuu, et ootte tosi usein lomalla;) Noi pienet breikit läpi vuoden tuntuu tosi kivoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa17. syyskuuta 2012 klo 18.12

      Kiitos Sanna! Ai, hassua... ehkä me sit lomaillaan paljon, mutta L:ltä puuttuu se suomailaiskansallinen pitkä loma ja talviloma ja... Pisin loma on jouluna, aatosta uuteen vuoteen ja muuten se on just se päivä siellä, toinen täällä.

      Harvemminhan me mihinkään lähdetään tai lomatalohan on vähän kuin kesämökki meille ja siellä käydään kahdesti vuodessa ja sit ehkä kerran tai kaks lyhyellä tripillä jossakin toisaalla... paitsi että en kyllä M:n kanssa taida lähteä mihinkään pitkiin aikoihin, viiniretki on vielä turhan tuoreessa muistissa. Ehkä täällä sit on arkipyhiä enemmän kuin Suomessa? Tai ne on eri aikaan? Ei meillä oo loppiaista, pääsiäistä, helatorstaita, juhannusta, pitkää joulua jne... tilalla sit Memorial Day, 4th, Labor Day, Thanksgiving...

      Poista
  2. sanna18. syyskuuta 2012 klo 13.21

    Joo siis musta noi minibreikit on ihania. Meillä miehellä on mahdollisuus pitää lomaa oikeastaan vaan heinäkuussa (enkä siis valita, kun kuitenkin pitää viisi viikkoa kerrallaan) ja joskus juhlapyhinä. Mutta me ollaan sit maalla isovanhempien hoteissa tai kavereiden mökeillä, eli ei olla "meidän perheen kanssa" viidestään missään. Tosin enemmän lomaa se on itselle, kun on isompi porukka mukana:D

    Siksi on ihana lukea erilaisesta lomakäytännöstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa18. syyskuuta 2012 klo 19.13

      :) Mäkin tykkään tästä lomaa siellä täällä käytännöstä enkä varmaan enää osais edes sitä kuukauden kesäloma juttua... sopii hyvin meille :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää