Siirry pääsisältöön

maanantaita


Siinä missä meillä eilen oli ”hylkäämisen” jälkeinen itku ja hammastenkiristys on meillä tänä aamuna voimakas sylinkaipuu ja syliteltäviä riittää... aamutohinoissa yritän pysähtyä ja sylitellä enkä työntää pois.

Nopsa vilkaus sinne kouluäänestykseen – se siis on ihan täysin epävirallinen mitä tekisit tai haluaisit tehdä kysely – ja valtaosa vanhemmista haluaa pitää lapsensa jättikoulussa, mutta on samaan aikaan sitä mieltä että se on valtaisa ongelma... epäloogista... ”Siirtäkää muitten lapset, muttei mun...” Onneksi meillä on suunnitelma. Aamuhupina surffasin parin meille suositellun yksityiskoulun sivustot... vakuutuksineen ja muine maksuineen koulumaksu nousee noin $20.000... joo ei meille.

Syön pikaista aamiaista ja kirjoittelen ja juon kahvia – pari paahtoleipää, juustoa ja appelsiinimarmeladia... Kun bussi on poiminut M:n kyytiin lähdetään me poikain kanssa autohuoltoon. L lupas ettei siellä pitäis mennä kahta tuntia kauempaa... toivottavasti en saa mun apinoitten kanssa totaalista hermoromahdusta. Lähistöllä ei ole puistoja tai mitään muutakaan tekemistä, me ollaan jumissa siellä korjaamolla, mutta voidaan onneksi ihailla autoja...

Päivän listalla on lisäksi M:n autismiluokan koulutarvikelista, M:n puheterapia, paperitöitä M:n autismiluokan opettajalle... ja yliopiston autismitutkimukseen johon M:aa toivottiin mukaan ja... Suomikoulujuttuja onneksi mietin jo eilen illalla. Haastavaa suunnitella ekaa koulukertaa sijaiselle jota en tunne ollenkaan. En siis tunne oppilaita enkä opettajaa.

Torstaina lähdetään lomalle ja sitä ennen pitäis hoitaa miljoona ja yksi asiaa, niin ja pitää huolta että pyykitkin on pesty että saadaan vaatteitakin mukaan... Lomataloon, ihanaa... kaikki odottaa – koko perhe - tänne M:kin haluaa lähteä!


Meidän Lomatalo on se vasemmanpuoleisin.
Täällä me käydään kahdesti vuodessa... ollaan käyty monta, monta vuotta. 



Kommentit

  1. Ihanaa lomaa. Musta tuntuu, et ootte tosi usein lomalla;) Noi pienet breikit läpi vuoden tuntuu tosi kivoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Ai, hassua... ehkä me sit lomaillaan paljon, mutta L:ltä puuttuu se suomailaiskansallinen pitkä loma ja talviloma ja... Pisin loma on jouluna, aatosta uuteen vuoteen ja muuten se on just se päivä siellä, toinen täällä.

      Harvemminhan me mihinkään lähdetään tai lomatalohan on vähän kuin kesämökki meille ja siellä käydään kahdesti vuodessa ja sit ehkä kerran tai kaks lyhyellä tripillä jossakin toisaalla... paitsi että en kyllä M:n kanssa taida lähteä mihinkään pitkiin aikoihin, viiniretki on vielä turhan tuoreessa muistissa. Ehkä täällä sit on arkipyhiä enemmän kuin Suomessa? Tai ne on eri aikaan? Ei meillä oo loppiaista, pääsiäistä, helatorstaita, juhannusta, pitkää joulua jne... tilalla sit Memorial Day, 4th, Labor Day, Thanksgiving...

      Poista
  2. Joo siis musta noi minibreikit on ihania. Meillä miehellä on mahdollisuus pitää lomaa oikeastaan vaan heinäkuussa (enkä siis valita, kun kuitenkin pitää viisi viikkoa kerrallaan) ja joskus juhlapyhinä. Mutta me ollaan sit maalla isovanhempien hoteissa tai kavereiden mökeillä, eli ei olla "meidän perheen kanssa" viidestään missään. Tosin enemmän lomaa se on itselle, kun on isompi porukka mukana:D

    Siksi on ihana lukea erilaisesta lomakäytännöstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Mäkin tykkään tästä lomaa siellä täällä käytännöstä enkä varmaan enää osais edes sitä kuukauden kesäloma juttua... sopii hyvin meille :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...