Siirry pääsisältöön

maanantaita


Siinä missä meillä eilen oli ”hylkäämisen” jälkeinen itku ja hammastenkiristys on meillä tänä aamuna voimakas sylinkaipuu ja syliteltäviä riittää... aamutohinoissa yritän pysähtyä ja sylitellä enkä työntää pois.

Nopsa vilkaus sinne kouluäänestykseen – se siis on ihan täysin epävirallinen mitä tekisit tai haluaisit tehdä kysely – ja valtaosa vanhemmista haluaa pitää lapsensa jättikoulussa, mutta on samaan aikaan sitä mieltä että se on valtaisa ongelma... epäloogista... ”Siirtäkää muitten lapset, muttei mun...” Onneksi meillä on suunnitelma. Aamuhupina surffasin parin meille suositellun yksityiskoulun sivustot... vakuutuksineen ja muine maksuineen koulumaksu nousee noin $20.000... joo ei meille.

Syön pikaista aamiaista ja kirjoittelen ja juon kahvia – pari paahtoleipää, juustoa ja appelsiinimarmeladia... Kun bussi on poiminut M:n kyytiin lähdetään me poikain kanssa autohuoltoon. L lupas ettei siellä pitäis mennä kahta tuntia kauempaa... toivottavasti en saa mun apinoitten kanssa totaalista hermoromahdusta. Lähistöllä ei ole puistoja tai mitään muutakaan tekemistä, me ollaan jumissa siellä korjaamolla, mutta voidaan onneksi ihailla autoja...

Päivän listalla on lisäksi M:n autismiluokan koulutarvikelista, M:n puheterapia, paperitöitä M:n autismiluokan opettajalle... ja yliopiston autismitutkimukseen johon M:aa toivottiin mukaan ja... Suomikoulujuttuja onneksi mietin jo eilen illalla. Haastavaa suunnitella ekaa koulukertaa sijaiselle jota en tunne ollenkaan. En siis tunne oppilaita enkä opettajaa.

Torstaina lähdetään lomalle ja sitä ennen pitäis hoitaa miljoona ja yksi asiaa, niin ja pitää huolta että pyykitkin on pesty että saadaan vaatteitakin mukaan... Lomataloon, ihanaa... kaikki odottaa – koko perhe - tänne M:kin haluaa lähteä!


Meidän Lomatalo on se vasemmanpuoleisin.
Täällä me käydään kahdesti vuodessa... ollaan käyty monta, monta vuotta. 



Tunnisteet:

Kommentit

  1. sanna17. syyskuuta 2012 klo 12.33

    Ihanaa lomaa. Musta tuntuu, et ootte tosi usein lomalla;) Noi pienet breikit läpi vuoden tuntuu tosi kivoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa17. syyskuuta 2012 klo 18.12

      Kiitos Sanna! Ai, hassua... ehkä me sit lomaillaan paljon, mutta L:ltä puuttuu se suomailaiskansallinen pitkä loma ja talviloma ja... Pisin loma on jouluna, aatosta uuteen vuoteen ja muuten se on just se päivä siellä, toinen täällä.

      Harvemminhan me mihinkään lähdetään tai lomatalohan on vähän kuin kesämökki meille ja siellä käydään kahdesti vuodessa ja sit ehkä kerran tai kaks lyhyellä tripillä jossakin toisaalla... paitsi että en kyllä M:n kanssa taida lähteä mihinkään pitkiin aikoihin, viiniretki on vielä turhan tuoreessa muistissa. Ehkä täällä sit on arkipyhiä enemmän kuin Suomessa? Tai ne on eri aikaan? Ei meillä oo loppiaista, pääsiäistä, helatorstaita, juhannusta, pitkää joulua jne... tilalla sit Memorial Day, 4th, Labor Day, Thanksgiving...

      Poista
  2. sanna18. syyskuuta 2012 klo 13.21

    Joo siis musta noi minibreikit on ihania. Meillä miehellä on mahdollisuus pitää lomaa oikeastaan vaan heinäkuussa (enkä siis valita, kun kuitenkin pitää viisi viikkoa kerrallaan) ja joskus juhlapyhinä. Mutta me ollaan sit maalla isovanhempien hoteissa tai kavereiden mökeillä, eli ei olla "meidän perheen kanssa" viidestään missään. Tosin enemmän lomaa se on itselle, kun on isompi porukka mukana:D

    Siksi on ihana lukea erilaisesta lomakäytännöstä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa18. syyskuuta 2012 klo 19.13

      :) Mäkin tykkään tästä lomaa siellä täällä käytännöstä enkä varmaan enää osais edes sitä kuukauden kesäloma juttua... sopii hyvin meille :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää