Tahdon Asiat

Vuoden viimeisenä aamuna aloitan päivän selailemalla valokuvia kuluneelta vuodelta. Tunnelma on haikea uuden edessä sillä meillä takana mahtava vuosi, eikä viimeisten viikkojen henkilökohtainen köydenveto ammatillisten haasteitten kanssa tee oikeutta kaikelle sille mitä vuosi 2016 toi mukanaan. Minä olen kirjaimellisesti uuden edessä. Tiistaina on viimeinen työpäivä ja siitä alkaa tuntematon. Katson kuvia ja muistan. Muistan taas kerran miten lyhyt ihmisen muisti on. Muistan kaiken sen mitä me ollaan ehditty tehdä ja nähdä. Muistan miten lapset on taas kasvaneet vuoden verran. Yhteen vuoteen mahtui: Kaksi kipsiä Kaksi leikkausta Keuhkokuume Vatsakipua Jokunen nuhakuume vastaherännyt - hyvin meni se keuhkokuume Yhteen vuoteen mahtui: Kaksi uutta autoa Neljä myytyä autoa yksi niistä uusista Yhteen vuoteen mahtui: Kaksi retkeä rannalle Kaksi retkeä viinitiloille Yksi matka Kanadaan Partioleiri rannalle mennään taas huhtikuussa ...

Ja tuli ihana joulu ja joulun jälkeen – nyt on joulun jälkeen – asiaan kuuluva jouluähky, joka johtaa meillä aina siihen että joulu on kuusta lukuunottamatta korjattu pois. Tänä vuonna se iski tapaninpäivän iltana kun kuiskasin salaa Freddelle että tää jouluroipe saa mut hermostumaan... samoihin aikoihin joululaulut vaihtuivat takaisin muuhun musiikkiin. kyllä sille tarjottiin rukkasia muttei kelvannut Aattoa edeltävän aamuna vetäisin jalkaani ne buutsit jotka ovat saaneet levätä hyllyssä pidemmän aikaa. Jotenkin ne vaan tuntui sopivilta rentoon päivään ja kylmään ilmaan. Ensimmäisessä kengässä oli legoja, toisessa muhkeampi yllätys. Puolessatoista vuodessa koirankakka muumioituu muistuttamaan jäniksenpapanoita, saapaskakkaaja Roistokoiramme iski vielä kerran. En ottanut kuvaa – olis pitänyt. Joulukirkossa on aina jotakin maagista, ystäviä, tunnelmaa, kynttilöitä ja musiikki. Tättis kysyy multa jokainen joulu, saako se ruveta käymään aikuisten jumalanpalv...

Oi joulu, joulu... rakas ja kultainen. On jouluaaton aatto. Perjantai. Eilen illalla painoin työpaikan oven kiinni hypähtelin iloisesti autoon ja huomasin moottoritien rampissa unohtaneeni kännykän työpöydälle. Varttia myöhemmin toivotin uudestaan hyvää joulua kaikille ja lähdin joulunviettoon paremmalla onnella. Tänään vielä viimeiset asiat kaupungilla, kakku leipomosta, kalat graavia varten kalakaupasta, illalla joulujumalanpalvelukseen ja jos vaikka sen jälkeen sais viinilasillisen kanssa ne lahjat pakettiin. Fredden auton tavaratila on täynnä lasten lahjoja. Keittiön pöydällä on paketit jotka on saatu Suomesta, maailmalta ja ystäviltä täältä. Joulupukin kuumalinja on auki Suomeen, anoppilaan ja appilaan. Kahvikupilliseni kanssa luen joulutoivotuksia.

Jouluinen maisema. Viikonloppuaamuissa parasta on se kun sänkyyn kerääntyy aamukahdeksalta kahden aikuisen seuraan kolme lasta ja yksi häntä. Ilmassa on paljon naurua ja hälinää. On hännänheilutusta, märkiä lipaisuja, pörröisiä päitä, kiljaisuja ja kutitusta. On perhe. On aikaa. On lauantai. Kaikkia pitää kutittaa samalla tavalla. Jokaisen kämmenellä pitää harakan keittää huttua. Hetken aikaa elämä on kuin elokuvassa. Lauantaina kummitytön pähkinänsärkijässä. Sunnuntaissa on ainekset samaan paitsi että Martalla on ollut yöllä ripuli ja makuuhuoneessa on kokolattiamatto. Kukaan ei tule makuuhuoneeseen. Mulle työnnetään ovenraosta muovipussia, etikkaa, ämpäriä, talouspaperia ja matonpesuainetta. Kumihanskat löytyy kylppäristä. Fredde kysyy miten mä kykenen, vastaan että vanhalla rutiinilla. Tättis haluaa eläinlääkäriksi, pitäis pyytää se siivoamaan tämä sotku. Saattais olla lapsella ammatinvaihto edessä. Me nukutaan ikkuna auki ja ulkona on pakkasta. Ei haise. Mi...