Siirry pääsisältöön

elämä kuin elokuvissa

Jouluinen maisema.


Viikonloppuaamuissa parasta on se kun sänkyyn kerääntyy aamukahdeksalta kahden aikuisen seuraan kolme lasta ja yksi häntä. Ilmassa on paljon naurua ja hälinää. On hännänheilutusta, märkiä lipaisuja, pörröisiä päitä, kiljaisuja ja kutitusta. On perhe. On aikaa. On lauantai. Kaikkia pitää kutittaa samalla tavalla. Jokaisen kämmenellä pitää harakan keittää huttua. Hetken aikaa elämä on kuin elokuvassa.

Lauantaina kummitytön pähkinänsärkijässä.


Sunnuntaissa on ainekset samaan paitsi että Martalla on ollut yöllä ripuli ja makuuhuoneessa on kokolattiamatto. Kukaan ei tule makuuhuoneeseen. Mulle työnnetään ovenraosta muovipussia, etikkaa, ämpäriä, talouspaperia ja matonpesuainetta. Kumihanskat löytyy kylppäristä. Fredde kysyy miten mä kykenen, vastaan että vanhalla rutiinilla. Tättis haluaa eläinlääkäriksi, pitäis pyytää se siivoamaan tämä sotku. Saattais olla lapsella ammatinvaihto edessä.

Me nukutaan ikkuna auki ja ulkona on pakkasta. Ei haise. Miksi se ei herättänyt? Onneksi meidän makkariin ei vaihdettu mattoa syksyllä kun uusittiin koko muun talon matto... jäätiin leipomaan laitetaanko mattoa vai puuta, tänä aamuna vanaa mattoa hinkatessani tein helpon päätöksen, laitetaan vinyylilankkua, samaa kuin lastenhuoneissa.

Ei tätä sinne mistä joutuu luuttuamaan kakkaa. 



Alakerrassa vanha portti on löytänyt tiensä keittiön ja olohuoneen väliin. Martalla on tänään porttikielto uudelle matolle. Eiköhän se kuitenkin tähän kolmeenkymmeneen neliöön mahdu. Lauma kysyy aamiaisen perään, mä anelen armoa ja kysyn saanko juoda kupillisen kahvia kakkasavottani jälkeen? Jääkaappi on aika ankeana. Kaivan esiin laatikollisen munia, sipulin, juustoraastetta, pakkasesta viimeisen paketin aamiaismakkaroita ja croisantteja. Munakasta ja voisarvia hillolla, siitä on sunnuntaiaamiainen tehty. 

Koulukonsertissa perjantaina; Kentsu etualalla punavalkoraitaisessa paidassaan

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää