 |
| Jouluinen maisema. |
Viikonloppuaamuissa
parasta on se kun sänkyyn kerääntyy aamukahdeksalta kahden aikuisen seuraan
kolme lasta ja yksi häntä. Ilmassa on paljon naurua ja hälinää. On
hännänheilutusta, märkiä lipaisuja, pörröisiä päitä, kiljaisuja ja kutitusta.
On perhe. On aikaa. On lauantai. Kaikkia pitää kutittaa samalla tavalla.
Jokaisen kämmenellä pitää harakan keittää huttua. Hetken aikaa elämä on kuin
elokuvassa.
 |
| Lauantaina kummitytön pähkinänsärkijässä. |
Sunnuntaissa on
ainekset samaan paitsi että Martalla on ollut yöllä ripuli ja makuuhuoneessa on
kokolattiamatto. Kukaan ei tule makuuhuoneeseen. Mulle työnnetään ovenraosta
muovipussia, etikkaa, ämpäriä, talouspaperia ja matonpesuainetta. Kumihanskat
löytyy kylppäristä. Fredde kysyy miten mä kykenen, vastaan että vanhalla
rutiinilla. Tättis haluaa eläinlääkäriksi, pitäis pyytää se siivoamaan tämä
sotku. Saattais olla lapsella ammatinvaihto edessä.
Me nukutaan ikkuna
auki ja ulkona on pakkasta. Ei haise. Miksi se ei herättänyt? Onneksi meidän
makkariin ei vaihdettu mattoa syksyllä kun uusittiin koko muun talon matto...
jäätiin leipomaan laitetaanko mattoa vai puuta, tänä aamuna vanaa mattoa
hinkatessani tein helpon päätöksen, laitetaan vinyylilankkua, samaa kuin
lastenhuoneissa.
 |
| Ei tätä sinne mistä joutuu luuttuamaan kakkaa. |
Alakerrassa vanha
portti on löytänyt tiensä keittiön ja olohuoneen väliin. Martalla on tänään
porttikielto uudelle matolle. Eiköhän se kuitenkin tähän kolmeenkymmeneen
neliöön mahdu. Lauma kysyy aamiaisen perään, mä anelen armoa ja kysyn saanko
juoda kupillisen kahvia kakkasavottani jälkeen? Jääkaappi on aika ankeana.
Kaivan esiin laatikollisen munia, sipulin, juustoraastetta, pakkasesta
viimeisen paketin aamiaismakkaroita ja croisantteja. Munakasta ja voisarvia
hillolla, siitä on sunnuntaiaamiainen tehty.
 |
| Koulukonsertissa perjantaina; Kentsu etualalla punavalkoraitaisessa paidassaan |
Kommentit
Lähetä kommentti