Siirry pääsisältöön

hei kuuraparta!

Jäätynyt hämähäkinseitti on kaunis.


Meillä on viimeksi ollut oikea talvi joskus kauan sitten. Edellisestä lumisateestakin on vierähtänyt niin monta kuun kiertämää, että meidän kahden kuusivuotiaan kosketus lumeen löytyy satukirjoista ja elokuvista.



Ei meidän talvi mikään suomalainen talvi ole silloinkaan kun meillä on talvi, mutta jonkinlainen talven kyhäelmä kuitekin. Kaikki alle +5 Celsiuksen on kylmää, ja kun elohopea putoaa nollan alapuolelle on helvetin kylmä. Aamulla muutama pakkasaste menee luihin ja ytimiin, toimistoissa istutaan takit päällä ja lapsille, niille joutuu riitelemenään takin ylle. Kompromissinä Ollipolli vaelsi keskiviikkona bussipysäkille muutaman asteen pakkasessa shortseissa ja toppatakissa. Kentsu vaati muuttoa Kaliforniaan kohtuuttoman säätilan vuoksi ja Tättis odotti lunta.

Tässä kohdassa kaikki oli vielä vaan kuuran peitossa. 


Talvesta on luvattu lumista. Meidän luminen tarkoittaa hiutaletta siellä, toista täällä. Jos lunta tulee enemmän kuin kaksi senttiä ja se pysyy maassa vuorakautta pidempää ollaan tekemässä ennätyksiä. Vuonna 2008 satoi lumi maahan 17. joulukuuta ja pysäytti koko kaupungin. Meillä oli valkoinen joulu ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1965. Tammikuussa 2012 me saatiin lunta miltei 30cm. Sen jälkeen lunta ei kauheesti ole näkynyt. Ei riittävästi aiheuttamaan liikenneongelmia tai sulkemaan kouluja. Viidentoista vuoden aikana meillä on siis kahdesti ollut se tilanne että lumi on oikeasti jäänyt maahan.



Poikien syntymän jälkeen 2010 on lunta ollut maassa 14:sta päivänä, me tosin asumme käytännössä vuoristossa. Seattlessa lumipäiviä on ollut yhden käden sormin laskettava määrä. Torstaille luvattiin lumimyrskyä. Säätilaa seurattiin pitkin päivää ja viimeinen konsensus oli, että lumisade alkaisi illalla muuttuen yön aikana vesisateeksi. Lumisade aiheuttaa potentiaalisia ongelmia monestakin syystä: a) Alueella on valtavia korkeuseroja, eikä tieverkostoa ole rakennettu talvikäyttöä ajatellen. b)  Noin keskimäärin kaikilla on kesärenkaat. c) On ihan valtavasti kuljettajia, jotka eivät koskaan ole edes nähneet lunta tai jäätä, saati ajaneet autoa moisessa. d) 5 miljoonan ihmisen alueella on viitisenkymmentä lumiauraa, ja nekin on aika kevytsarjalaisia Suomen kalustoon verrattuna.



Lopulta se lumisade kuitenkin alkoi. Mä olin iloisesti firman pikkujouluissa. Kentsu seisoi pihalla ihastelemassa ja maistelemassa moista outoa ilmiötä. Ollipolli katsoi varmimmaksi pysytellä sisätiloissa. Tättis yritti opettaa Kentsua ja Marttaa leikkimään lumisateessa.

Se ei ole loskaa vaan jäätä.

Jäätävä sade yhdistettynä tuuleen kaataa myös puita. 

Lumisade muuttui alemmilla korkeuksilla yön aikana vesisateeksi. Meillä se vaihtui alijäähtyneeksi vedeksi peittäen kaiken parin sentin jääkerrokseen. Aamulla maailma oli kuorrutettu. Ensin lumeen, sitten jäähän. Koulut oli suljettu. Tiellä ei pysynyt pystyssä. Ikkunasta ei nähnyt jääkuoren läpi ulos. Siinä vaiheessa kun päätiet oli kohtuullisessa kunnossa lähdin töihin.

Samalla lenkillä on lunta...

...ja sit se lumi katoaa metsän siimeksessä. 



Eilen me käytiin ostamassa jannuille villapaidat ja talvikengät. Onhan se vähän noloa – jos ei muuta – kun noi vetää pitkin kyliä tennareissa ja t-paidoissa. Eihän se mitään jos se on se normi päivä tai kaks, mutta kun ne väittää että tätä säätä kestää toista kuukautta. Onneksi viimeistään helmikuun lopussa tulee väistämättä kevät ja kukkaset. 

Majavilla on homma vähän kesken vielä, hyvä alku kuitenkin. 

Avantouimari - puolet lammesta on jään peitossa.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää